Joulukirkkoon

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joulukirkkoon

Kirjoittanut Uuno Kailas


He ajavat kulkusin helkkyvin,
lumen laulu jalasten alla.
Kodin sauhu kukkulan taakse jää.
Lumi pakkasaamussa kimmeltää
kuin tähtiä kuvastamalla.
– Isä, kuka on tehnyt pellon tuon?
– Minun vaarinvaarini kerta.
Hänet kasakankeihäs maahan löi,
ja kun vainio sitten heilimöi,
niin tähkä punersi verta.
He ajavat kulkusin helkkyvin.
Isä miettii isien työtä:
käsivarsia, jotka vaipuivat,
ja selkiä, jotka taipuivat
alas ankaran taakan myötä.
Lumi pakkasaamuna kimmeltää,
ja riekkoja lentää suolla.
– Poju, täältä se nousee hallayö,
joka yhtenä yönä viljan syö.
Isovaari sai nälkään kuolla.
Ja he näkivät hallan silmissään,
se hyiset turkit yllään
nevall’ astuu päivät ja rähmälleen
käy öin elopeltoon kultaiseen
jyvät tappaen henkäisyllään.
He ajavat kulkusin helkkyvin,
lumen laulu jalasten alla
yli valkean, kimmeltävän maan.
Talot varrella tien, havut portaillaan
ja kynttilät ikkunalla.
Yli lumisten kattojen nähdä voi
jo kaukaa valkean kirkon.
– Poju, katsohan, vaarini, kirvesmies,
on salvanut, kattanut, kukaties,
tuon korkean torninnirkon.
Monet kulkuset tiellä helkkyvät,
lumi laulaa jalasten alla.
Ohi sankaripatsaan kuljetaan.
– Isä, vaarihan kulki kuolemaan
maan puolesta kaatumalla!

1930 – Punajuova, 1933.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.