Julius Krohnin muistolle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julius Krohnin muistolle.

Kirjoittanut Antti Jalava


Suomi äiti surren astuu
Taasen kohti hautoja,
Monen silmä vesin kastuu,
Kun on kuollut tuttava.
Poika parhain joukostamme
Pois on täältä muuttanut,
Siksi kaikuu parvestamme
Surun sävel sortunut.
Kannel kaikumasta vaipui
Kuolon synkkään mykkyyteen,
Siksi surren Suomen taipui
Mieli kolkkoon synkkyyteen.
Kuni kannel soittajatta
Vaiti on, ei helsky, soi,
Niinpä kansa nostajatta
Surra eikä muuta voi.
Paljon kaatui kaatuessa
Jalon maamme ystävän,
Kuni hongan hoipuessa
Aukko syntyy metsähän.
Töistään lepää haudassansa
Suomen soiton suosija,
Viritä ei kanneltansa
Kansan iloks soittaja.
Töistään lepää aatteen miesi,
Muistons elää ainiaan;
Miks, sen taivaan Herra tiesi,
Kuoli ennen aikojaan.
Mut miks Häntä tuomitsemme,
Hän vain tietää parhaimman,
Hän soi Suonion Suomellemme,
Hän vei Suonion suojahan.

A[ntti]. J[alava].


Lähde: Uusi Suometar 9.9.1888.