Kärsimysviikolla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kärsimysviikolla

Kirjoittanut Erik Axel Karlfeldt


Oi suloisuuden suloisuutta syvää –
sovittaa, lääkitä ja tehdä hyvää,
hymyillä, virkkain:
»Vain ilon, valon muistan, muuta en!»
Mult’ ovat keväät ainiaaksi poissa
ja ystäväni haudan kammitsoissa;
on ilta kirkkain,
mä istun yksin, ruskoon katsellen.
Ja minä nousen, menen kirkkotarhaan,
lomitse hautakivien mä harhaan;
ne hämy peittää
ja niihin »Rauha» kirjoitettu on.
Käyn jäistä tietä, lepäämättä mennen,
mun täytyy määrään päästä yötä ennen,
mi varjon heittää
koht’ yli ehtoon suuren tuokion.
Myös sinä istut yksin, iltatähden
etäisen välkkeen hymyhuulin nähden,
ja tuuli lauha
tuo sulle tulkittavaa paljon niin.
Maaks’ ehtivät jo ystäväni tulla –
vain yks on vanha vihollinen mulla:
Jumalan rauha
talossa, josta minut häädettiin.
Oi suloisuuden suloisuutta syvää!
Puut mustat soivat kevään virttä hyvää,
ja sade helää
kuin itku onnellinen, hiljainen.
Mult’ unohtuneet kyyneleni ovat,
mä anteeks annoin kaikki lyönnit kovat,
vain kiitos elää
vuoks rakkauden kuolleen, kaukaisen.


Lähde: Kailas, Uuno 1931: Uni ja kuolema. WSOY, Porvoo.