Siirry sisältöön

Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta II (Suometar)

Wikiaineistosta
Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta I (Suometar) Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta II (Suometar)

Kirjoittanut Suometar (sanomalehti)
Köyhäin ja Kerjäläisten hoitaminen (Suometar)



Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta II.

(Jatko 36:teen N:roon)


Suomessa ei ole kuitenkaan, niinkuin kaikissa muissa siwistyneissä maissa, köyhäin ja waiwaisten holhous tullut minkään lain eli asetuksen kautta niin järjestyksi ett’ei kerjääminen wielä saisi tapahtua niissä missä mitassa. Jos ei talolliset, kaikissa muissa paikoissa kuin Karjalassa ja osittain Sawossa, saa elättää ja kulettaa kerjäläisiä kymmenkuntia päiwässä, niin on kuitenki yli koko maan suuri osa asukkaista wieraan warassa ja harjoittaa kerjuuta. Se on kyllä jo suuri woitto, että, seurakuntain jakamisella niin kutsuttuihin ruotikuntiin, wanhat ja waiwaiset löytäwät ruoti-taloissaan sen turwan ja eläkkeen, jonka warattomuus ja woimattomuus kieltää heiltä. Mutta pait wanhoja ja waiwaisia köyhiä löytyy wielä orpolapsia ja semmoisia lapsia, joiden wanhemmat eiwät woi kaswattaa ja elättää heitä. Wähänkään tointuneina eiwät tämmöiset lapset saata toiwoakaan olla ruoti-elatuksella, waan heidän täytyy kerjuulla hankkia elatustansa. 7:nnen ja 14:nen wuotensa wälillä, jossa ijässä ei heillä wielä ole ruumiin woimia eikä älyä työllään elatusta ansaitsemaan, owat nämä lapset jätetyt mieron armoon, maankulkuun ja tämän kautta syntywään tunnottomuuteen omaa arwoa ja ihmisyyttä kohtaan. Tällä ijällä, joka on Luojalta aiwottu ihmisen hengellisyyden herätykseksi ja kaswattamiseksi, saawat nämä lapset kaswaa ilman wakinaista hoitoa, kaswatusta ja opetusta. Millä tawalla näistä woipi toiwoakaan saatawan kunnollisia kansakunnan jäseniä, kuin he sen lisäksi eiwät liikkuwaisuutensa tähden tule totutetuiksi mihinkään elatuskeinoon, joka totutus samalla wahwistaisi heidän rummiin woimia ja ajoissa walmistaisi heitä ahkeroiksi ja kunnollisiksi työntekiöiksi woimallisuutensa ijällä!

Aina wuoteen 1817 ei ollut mitään yleistä lakia eli asetusta kerjuuta wastaan. Sen wuoden 9 p. Syysk. annettu Kuuluutus tässä asiassa matkaansaattoi kyllä, että seurakunnat jaettiint ruotikuntiin, mutta kuin seurakunnat oliwat kunnottomat rakentamaan ja asettamaan Waiwaisten-huoneita, joissa olisi myös ala-ikäisiä pitänyt hoidettaa ja kaswatettaa, jäi kerjuu melkeen entiseen woimaansa. Sittelnmin antoi Hallitus w. 1843 julkiseksi tutkinnoksi ” Alamaisen ehdotuksen Armolliseen Asetukseen yhteisestä Waiwaistenholhouksesta Suomessa, niin kaupungeissa kuin maalla”, joka useimmassa kohdassaan ja määräyksessään olisi terweellinen. Mutta pait wakinaisia muistutuksia Saima-sanomissa, ei tämä ehdotus ole sanomalehdissamme tullut laweammalti tutkituksi, eikä ole wielä saanut Hallituksen wahwistusta.

Mutta kiellot ja asetukset eiwät yksinään woikaan tukehuttaa kerjuuta, tätä kansaa masentawaa tautia, jos ei sitä juuresta alkaen häwitä. Onnettomuus saattaa kyllä monelle panna kerjäläisen sauwan käteen; ja onnettomuutta ei inhimillinen walta woi kukistaa eli estää ihmistä kohtaamasta. Waan saman sauwan panee useammalle käteen huolimattomuus, laiskuus, luonnottomat seikat niin kansallisessa kuin waltakunnallissa kohdassa. Ja niin totta kuin se on, että ihmisen huolimattomuussa ja laiskuus ei missään menesty, eikä sentähden löydy missään huolimattomia ja laiskoja niin paljon, kuin missä raakuus on wielä ylimällään, ja missä sentähden totinen wapauden ja ihmis-arwon tunto puuttuu; niin totta se on, että, samote kuin tieto ainoastaan ylentää ihmisen luontokappaleiden luokasta, siwistyski ja ainoastaan siwistys antaa ihmiselle totisen työn halun ja työn kunnon. Me tiedämme kyllä ihmisiä jopa koko kansakuntia, jotka suurimmassa raakuudessaan kuitenki owat ahkeroita joko luontonsa taipumuksesta, joko ulkonaisesta pakosta (esim. orjuudesta, nälästä j. n. e.) eli woiton himosta, ja joita sentähden ylistetään mahdottomiin. Mutta, waikka me annamme työlle ja ahkeruudelle kaiken arwonsa, emme kuitenkaan woi, siinä tapauksessa, muuta kuin katsastaa luontokappaleihin, joista, itsekussaki suwussaan, tapaa moniaita wireitä, moniaita laiskoja, älykkäitä ja tuhmia. Tähän katsoen, emme myös tiimaakaan, huolimattomnuden, laiskuuden ja sen kautta kerjuun masentamisessa ja häwittämisessä, kowin paljon kieltoin ja asetusten woimaan, jos ne eiwät yhtä aikaa tarjoa opetusta ja siwistyttämistä ylimmiksi wälikappaleiksi tässä häwitystyössä. Ja silloin wasta luulemme kerjuuta juuresta alkaen häwitettäwän Suomessaki, kuin seurakunnat, samalla kuin ne kokewat saada kerjäläisiä asettumaan enemmän yhteen kohtaan, katsowat, että ne myös saawat opetusta kristillisyydessään kuin myös kaikissa muissaki tiedoissa sekä kaikenlaisissa askareissa ja työn taidossa. Sen keinon onnistumisesta wakuuttaa sekä ihmisen äly että se seikka, että missä maassa rahwaanopetus, tiheiden ja hywäin kouluin kautta, on päässyt oikealle pohjalle, siellä on wireys ja kansallinen rikastuminen kohonnut sekä laiskuus ja kerjäläisyys häwinnyt häwenemistään.

Suomessa ei köyhyys wielä ole, kansan wähyyden tähden, niin äweriään ennättänyt, kuin useimmissa muissa maissa; mutta se on kuitenki aina asukkaiden lisääntymisen rinnalla kaswamassa. Kuin esim. Ruotsissa w. 1844 luwettiin löytywän 94,194 köyhää (toisten armoilla eläwää) henkeä, koko waltakunnan henkiluwusta 3,233,570, joten wähintäin joka 33:nes henki oli köyhä; niin arweltiin Suomessa, samana wuonna, löytywän samanlaisia köyhiä (pait Wiipurin läänissä, josta ei ole mitään tietoja) noin 27,205, kuin henkiluku teki (pait Viipurin lääniä) 1,183,984, joten wähintäin joka 43:nes henki Suomessa oli köyhä. —.Waan tarwitseeko meidänki maassa jättää köyhäin jutun tutkimisen ja parantamisen siksi, kunne wiimeinen tinka tulee?!

Maamme ja sen kohdat owat kowin wähän tunnetut että saattaisimme wakuudella päättää, jos Suomessa löytyy samanlaisia luonnottomia esteitä ja seikkoja, suhteessa, kuin ne, jotka esim. Englannissa tukehuttawat siwistyksen waikutukset ja kaswattawat köyhyyttä ja köyhiä. Sen, joka tahtosi nykyjään puhua tästä asiasta, kuin myös itse köyhyyden tilasta yleensä, koko Suomessa, pitäsi matkustaa ympäri koko maan ja kuulustella kaikki seikat. Kuin tätä ei nykyjään ole toiwomistakaan, on se sitä ilahuttawampi kuin woimme toiwoa saadaksemme eri osista maatamme kirjoituksia samassa aineessa, joka nyt on kysymyksenämme, ja kuin saatamme jo tulewassa N:ros samme antaa selkeän ja, meidän mielestä, täydellisen kirjoituksen Sawosta.


Lähde: Suometar: n:o 38, 21.9.1849