Köyhäin ja Kerjäläisten hoitaminen (Suometar)
| Köyhäin- ja Waiwaisten Holhouksesta II (Suometar) | Köyhäin ja Kerjäläisten hoitaminen (Suometar) Kirjoittanut Suometar (sanomalehti) |
Köyhäin ja Kerjäläisten hoitaminen.
- ”(Ei sanat salahan joua,
- Eikä luottehet lowehen”.
- Kalewala.
Köyhäin ja erinomattain kerjäläisten hoitamisesta ja elättämisestä ei maassamme wielä, niinkuin ulkomaalla, ole tarwittu erittäin pitkiä puheita eikä työläisiä tuumia pitää, eikä myös niistä suuria kustannuksia kärsiä. Meillä ei wielä ole, niinkuin ulkomaalaisilla, oikea alinomainen kerjäläis-suku, joka sekä huonona että hywänä wuotena pysyisi samanlaisena, waan useammat kerjäläisistämme owat katowuoden siittämät, joita hywä wuosi taas jokseenki kostuttaa. Maassamme ei wielä ole sakeassa asukkaita, ei wielä tihiässä suuria kyläkuntia, eikä wielä isoja kaupunkiloita, joissa kerjäläis-sukupääsisi wiljawammasti sikiämään ja lisäytymään; omaisuus ja tawara on myöski wielä meillä melkeen tasaisesti jaettu, ettei paljo erinomaisesti rikkaita löydy, eikä taas toiselta puolelta paljon erinomattain köyhiä. Varsin wäärässä toki oltaisimme, jos sanoisimme ei köyhiä löytymän, eikä kerjäläisistä wastusta olewan. Jos meilläki ei wielä alinomaista kerjäläis-sukua ole, niin on kuitenki jo paha siemen itämässä, ja sillä on myös oma maansa annettu. Laiskuus, typeryys ja taitamattomuus owat tosin kaikille kansoille yhteiset syyt köyhyyteen, ja ne eiwät waikuta maassamme wähemmin kuin muuallakaan, ehkä owat meillä wielä suuremmalla wallalla, waan meillä on myöski omituinen syy. Maatamme on suuri Luoja asettanut pian pohjos tähden kohdalle; tämä on siis luonnostansa kylmä ja köyhä, talwi on täällä kowa, tuima, pitkä ja pimiä, ja kesä on sangen lyhyt sekä usein kolkonlainen, perkkaamattomista korwista nousee halla ja wiepi usein wiljat parhaimmaltaan, ja pohjattomat rimpisuot suojelemat ijäisiä kylmän pesiä. Talonpoika taas on wuoden lapsi, hänellä on harwoin waraa toiseksi wuodeksi säästää, ja jos olisiki joskus, niin hän tawallisesti jakaa sen köyhemmille naapurillensa; syksyn saaliit warakkaammallaki kestäwät siis tawallisesti parahiksi toiseen uutiseen, jos wuoden tulo on kohtuullinen, waan sattuuko halla eli muuten katowuosi, joka ei harwaan satu, niin hän ei uutiseen pääsekään omilla waroilla; hänen täytyy siis ostaa, jos on rahaa, tahi lainata, jos saapi welkaa, eli pahimmassa pusassa lähteä mieron tietä marssimaan. Koska nyt talollisten tila maassamme on niin epäwakainen, minkäkaltainen siis saattaa joutowäen tila olla? Niistäpä wasta kerjäläisiä sikiääkin, sillä jos joskus talollistenki täytyy kululle lähtee, niin se toki harmoin tapahtuu, ja yleiseen ainoastaan useimpain katowuosien perästä, sekä tuiki köyhistä pitäjistä. Mutta joutowäki! siinä on seikka, siinä on maa, jossa köyhyyden ja kerjäläisyyden siemen hywästi itää. Joutowäestä eli Loisista on jo ennen tässä lehdessä taitawasti puhuttu, mistä ne sikiäwät, miten ne eläwät, miten ne kesällä suurta palkkaa waatiwat maanwiljeliöiltä, miten ne sitten talwen tullen lähettäwät lapsiansa kerjäämään, ja makaawat itse laiskana tuwan uunilla, syöden mitä kesällä owat ansainneet, tahi ruuan puutteessa tekewät, sitä saadaksensa, jonkun wähän työn, eli lähtewät wiimen nälissään itseki maailmata kiertämään. Tähän on useimmite, ja ainaki hywänä wuonna, syynä laiskuus ja huolimattomuus omasta edustaan, waau jos pyrkisiwätki köyhänä wuotena työhön,niin silloin ei talonpojalla ole juuri waraa palkkalaisia pitää, ja maassamme on wielä walitettawasti senkaltainen tvperyys ja taitamattomuus, että sangen harwat ne owat, jotka muilla käsiaskareilla ymmärtäisiwät elatustansa hankkia. Tästä joutowäestä siis kerjäläisiä sikiää, ja kerjäläisistä taas joutowäkeä, sillä niiden lapset, kerjättyänsä siksi kuin palwellukseen pääsewät ja palwelluksessa jonkun ajan oltuansa, menewät naimiseen ja siittäwät lapsia, jotka wuorollensa tawallisesti wanhempainsa. polkuja noudattawat; ja koska wanhoiksi eli waiwaloisiksi owat joutuneet, tahi piennä lassa aiwan orwoksi jääneet, silloin ne kokonaan seurakunnan niskoille lankeawat ja kutsutaan seurakunnan waiwaisiksi. Näiden tällä lailla sikiytynein waiwaisten ja kerjäläisten hoitamisesta ja elattämisestä owat seurakunnat pitäneet tuumaa, kukin sen jälkeen kuin hywäksi ja soweliaaksi owat arwanneet.
Mitä ensiksi waiwaisten hoitamiseen koskee, niin siinä tarkoituksessa on jo wanhastaan asetettuja niinkutsutuita Waiwais-Ruotikuntia, joissa kukiin talo määrätyn aikansa elättää WaiWaisen eli köyhän weronsa jälkeen usiammissa pitäjissä, missä iso-jako on jo tapahtunut, ja muissa seurakunnissa muun perustuksen sekä erinäisen suostumuksen jälkeen. Niille, jotka eiwät ruodilla ole, annetaan apua waiwaisten kassasta, ja muutamin paikoin pitäjänki yhteisestä Makasiinista. Waiwaisten kassa taas keräytyy monella lailla, joista mainittaneemme ainoastaan tawallisimmat maaseurakunnissa. Siihen kerätään nimittäin lahjoja kirkossa, häissä ja ehkä muissaki tiloissa, siihen pannaan kuuluutukseen pantawilta parikunnilta määrätty maksu säädyn jälkeen ja kuolleiden jääneestä omaisuudesta määrätty rosentti, niin myös jokaiselta wirka ja ammattimieheltä, sekä jokaiselta hengillä olewalta loiselta ja jokaisesta tolpasta määrätty maksu, ja ilman sitäkki otetaan wielä muutamassa ehkä muutamissaki seurakunnissa palwelioiltaki waiwaisten rahaa. Tämä wiimeinen asetus palweliain welwoittamisesta waiwaisten rahaa maksamaan on sangen hywä ja kohtuullinen, sillä niinkuin jo sanottiin, juuri palwelioistahan joutowäki sikiää, ja joutoväestä waiwaiset, ehkä moni palwelia itseki on lapsuudessaan ollut waiwaisten rahoilla elätettäwänä, ja muutenki, mikä taitaisi olla luonnollisempi ja soweliaampi kuin se, että ihminen woimansa aikana ja perheetönnä ollessaan kokoisi ikään kuin säästö-kassan wanhan päiwänsä waraksi ja asettaisi awun tilaisuutta köyhille perillisillensä, ettei hän itse huonoksi tultuaan, eikä hänen huono perehensä kokonaan muille jäisi. Tätä asetusta on tosin koetettu saada useammassaki seurakunnassa otetuksi seurattavaksi, waan talolliset älyämättömyydessään eiwät ole siihen suostuneet, syyksi siihen wastuttamiseensa wetäessä, että se maksu tulisi lähtemään heidän omista kukkaroistansa, sillä jos asia siksi päättyisi, niin palweliat, heidän luuloinsa jälkeen, waatisiwat sen maksun mukaan korotettua palkkaa. Jos sillä tawalla ruwetaan räknäilemään, kyllä pahempiaki syitä löytyy palweliain palkan korkenemiseen, joka kuitenki pian wuosittain tapahtuu. Tämän nimitetyn asetukseu kautta pääsisi kuitenki waiwaisten kassa isommaksi kaswamaan, joskoki sillä ei sittenkään täydellisesti taidettaisi köyhiä auttaa. Missä tämä saatawa sillä kassalla ei ole, siinä tulee waiwaisten rahain jakamisessa niin wähänen osa kullenki waiwaiselle, ettei sitä awuksi paljo wiihdi sanoakaan, ehk’ei tuo apu mainitulla lisäsaatawallakaan mahda erittäin kylläinen olla. Mitä taas kerjäläisten elättämiseen ja hoitamiseen kuuluu, niin tahdomme tähän liittää muutaman seurakunnan neljättä wuotta sitten pidetyn Pitäjän-kokouksen Rotokollan, jonka tuummat päätettynä siinä kokouksessa ja wahmistetut läänin kuweruööriltä owat seuraawaiset:
”Koska J… pitäjäs tänä talwena on ollut rasitettu suuremmalta kerjäläis joukolta, kuin tawallisesti on tapahtunut, johon ulkopitäjäin kerjäläiset jommoisessa osassa owat olleet syypäät, ja epäilemätön asia on, että, jos niiden sopimatonta tunkeumista seurakuntaan taidettaisiin estää, jos kullenki kinkerikunnalle laitettaisiin tilaisuutta ainoastaan omaseutuisia köyhiänsä hoitaa, niin ei ainoastaan hoitamisen kustannus wäheneisi, mutta ne todella tarwitsewaiset tulisiwat tutummiksi, ja heidän kaswawa kansansa tulisi kristillisyyteen, hywiin tapoihin ja muihin tarpeellisiin kappaleihin tarkemmin ojennetuksi ja paremmin hoidetuksi, kuin taitaa tapahtua nykyisessä tilassa, kussa heitä, joko terweinä tahi sairaina, eläwinä tahi puoli kuoliaina lewota ja rauhata kuletetaan talosta taloon; niin on muutamat seurakunnan jäsenet, jotka eiwä ole tunnottomalla mielellä jaksaneet tätä kohtaa nähdä, pyvtäneet seuraawaisia soweliaampia waiwaisten hoitamista suhteen, heiltä tarpeellisiksi katsotulta asetuksia pantawiksi yhteisessä pitäjään kokouksessa keskusteltawiksi, ja otettawiksi rikkomatta jälkeen elettäwiksi".
”1:ksi. Kunkin kinkerikunnan tulee elättää niitä omakyläisiä köyhiänsä, jotka eiwät ole waiwaisten ruodille pantu, eiwätkä työllään taida itseänsä elättää; joka tätä, ilman syytä, laiminlyöpi on lain kautta siihen pakotettawa ja wetäköön sakkoa waiwaisten kassaan 1 Rup. 50 kop. hopeassa”.
”2:ksi. Jokainen on yleiseen welwollinen, waan suinkin rajataloin haltiat, että, miin paljo kuin mahdollinen olla taitaa, walwoa siitä, ettei kukaan ulkopitäjän kerjäläinen pääse seurakuntaan, ja kussa niitä yhytettään, tulee heitä joko suoraan takasi lähettää, tahi kulettaa likimäiselle Ruunun Palwelialle, joka sitten kustannuksen kulettajalle maksaa niistä rahoista, joita hänelle senkaltaisia tarpeita wasteu on annettu”.
”3:ksi. Samote tulee rajatilain haltioihin, kylänwauhimmiin (Ålderimannin) ja kirkonmiesten katsoa, ettei kinkerikunnan köyhät, kerjäämistä wasten, lähe pois kinkerikunnastaan. Joka senlaista pahaa käytöstä tieten tahtoin myödyttää eli ees auttaa, eikä niitä kerjäläisiä heti sillään lähetä takasi siihen taloon, mistä heitä wiimeksi on kyyditetty, wetäköön sakkoa waiwaisten kassaan 1 Rup. 50 kop. Hopiassa, ja ne kerjäläiset, jotka omin woiminsa toisesta kinkerikunnasta owat tulleet, owat rangaistettawat soweliaalla huone kurilla ja takasi lähetettäwät omaan kinkerikuntaansa”
”4:ksi. Koska toisessa kinkerikunnssa on enemmän köyhiä kuin toisessa, niin owat köyhimmät niistä, sen jälkeen kuin waiwaisten kassan warat myöten antawat, pitemmälle eli lyhemmälle ajalle wähimmän waatiwille elätettäwiksi wuosittain tarjottawat”.
”5:ksi. Kinkerikunnan köyhät owat siinä, kussa heitä elätetään, pidettäwät kirjanlukuun ja senkaltaisiin töihin, mihinkä kykenewät, ja isännällä on heidän ylitsensä isännän oikeus”.
6:ksi. Jos joku tahtoo pitemmäksi eli lyhemmäksi ajaksi, kuitenki ei yli wuotisen muutto ajan, jonkun kinkerikunnan köyhistä kerjäläisistä pitää luonansa ja sillä ajalla hänelle waatteen ja ruuan antaa, niin hänellä on siihen oikeus, jos waan sillä köyhällä ei ole pieniä lapsia, joiden waalimisen kautta hänen läsnäolonsa on wälttämättömästi tarpeellinen, ja ilmoittakoon ottaja tätä kahden wierasten miesten kuullessa; olkoon myös se köyhä welwollineu, ilman palkkaa waalimatta isännällensä työtä tehdä. Joka sen köyhän sitten houkuttelee pois, katsotaan saman sakon alaiseksi, jonka laki määrää sille, joka toisen palwelian wiekottelee palwelluksestansa lähtemään; ja jos se köyhä heittää sitä sillä lailla saatua siapaikkaa, isäntänsä suostumuksesta, olkoon saman edeswastauksen alainen, kuin on asetettu palwelioille, jotka palweluksestaan karkaawat”.
”7:ksi. Kullaki kinkerikunnalla olkoon wapaus wielä sittenki tuummia ja päättää köyhiinsä hoitamisesta”.
Koska tätä asiata nyt tässä laillisessa järjestyksessä kuuluutetussa Pitäjän kokouksessa yhteisesti kesteltawaksi asetettiin ja hawattiin mielten olewan riitaiset, niin kokouksessa läsnäolewilta kyseltiin kinkerikunnittain, minkä kuki hywäksi arwaisi, josta päättyi, että pitäjään 39:stä kinkerikunnista 22 suostuwat tähän köyhäin hoitamisen tuummaan, ja 10:nen oli wasten tätä; 5:destä kinkerikunnasta ei ollut ketään ja kahdessa oli mielet riitaiset. Myöski iso osa niistä, jotka suostuwat tuummaan, armeli, että 1:sen ja 3:nen numeron alla määrätyt sakot olisiwat heitettäwät pois".
”Tarpeellista wahwistusta saada tälle suurimmalta osalta hywäksi katsotulle tuummalle päätettiin tätä Rotokollaa Läänin Herra Kuwernöörille lähettää".
Niinkuin jo nimitimme, niin tämä Pitäjään kokouksen päätös wahwistettiinki läänin kuwernööriltä, ja sen julistettua taukoisi niin ihmeellisesti kerjäläisten juoksu ympäri seurakunnan, että niidenki kinkerikuntain, jotka oliwat wasten tätä asetusta, täytyi tunnustaa sitä hywäksi, ja wielä tähän aikaa asti on kerjäläiset melkeen pysyneet kinkerikunnissaan.
Muutamissa seurakunnissa elätetään köyhiä myöski niin kutsuttuin istukkaisten mukaan, se on: kullaki talolla on omat määrätyt köyhät elätettäwinä. Kaiwatessamme tarkempia tietoja sekä semmoisista asetuksia että niiden waikutuksista arwelemme kuitenki: eiwätköhän nilo hywät olisi? Senkaltainen asetus pistäisi mielestämme olla, muutamilla sanoilla selitääksemme, tämänlainen: Sen pitäisi olla rakennettu samalle perustukselle kuin ruotiwaiwaisten hoitaminen, nimittäin, että kuki talo weronsa jälkeen elättäisi määrätyt köyhät ja määrätyn ajan, joko tämä sitten tapahtuisi kokonaan ruotiwaiwaisten asetuksen jälkeen, niin että kaikki pitäjän köyhät taasen jaettasiin kullenki talolle weronsa jälkeen, joka ehkä olisi kohtuullisin, tahi että kuki kikeritunta elättäisi omia köyhiään myöski weron jälkeen, jossa kohdassa waiwaisten kassasta pitäisi tulla apua niille kinkerikunnille, jossa on muiden suhteen enemmän köyhiä, ja jotka itsekki owat muita köyhemmät. Tämän asetuksen kautta woitettaisiin ensiksi, että jokaisen talon täytyisi köyhiä elättää, joka nyt walitettawasti ei aina tapahdu, sillä monesta talosta, joilla oisi waroja, ei anneta kerjäläisille tuski muruakaan; toiseksi ei kerjäläiset saisi laiskuudessa juosta talosta taloon, mikä tapahtuu siinäki, missä niitä elätetään kinkerikunnittain. Sillä kuin kuki talo tietäisi mitkä köyhät sen tulisi hoitaa ja kuinka kauan aikaa, niin wieraat kulkiamet pian tuttaisiin ja käskettäisiin omaan taloonsa; ja wiimeksi tulisi kerjäläis lapset kaswatetuksi perheen helmassa, joka asia heidän wienoin sydämmihin jo aikaiseen istuttaisi halua perheelliseen ja pysywäiseen elämäkertaan, ja karkottaisi taipumuksen siihen liikkuwaan elämään, jota heidän täytyy wiettää, koska talosta taloon ehättäwät, niin kuin metsän lintu oksalta oksalle, ilman turwata, ilman hoitamista, saawatko tahi eiwät saakaan leipämurun, oppiwatko tahi eiwät opikaan tuntemaan Jumalata, ihmisen arwoa ja welwollisuuksia ja muita tarpeellisia sekä hengellisiä että ruumiillisia asioita. Tämänkaltainen asetus, jonka tässä nyt parahiksi ainoastaan puheeksi saimme, ehk'ei tuo olisi aiwan kehno? Mutta kuitenki, jos mieli kelpaawaista ja wakinaista parannusta saada tässä asiassa, niin se olisi pantawa paremmalle perustukselle; alku olisi tehtäwä parannettawan kohdan pahasta juuresta. Joutowäen tila olisi nimittäin parannettawa, ei kaikenlaisten kielto asetusten kautta, joilla heitä wangittaisiin kuin järjettömiä luontokappaleita, waan sillä että heitä pelastettaisiin huolimattomuudestansa, typeryydestänsä, taitamattomuudestansa, eli yleiseen surkeasta suruttomuudestansa, mutta keinot, millä siitä pelastaa on ensiksi walistus ihmis-arwosta, joka herättäisi häpeän kerjäämisellä itseänsä ja omiansa elättäwään sekä älyn niistä paremman huolen pitämään; toiseksi opetus ja neuwo sen- kaltaisista keinoista, joilla saattaisiwat omaisuutta hankkia myöski siinä, missä ei ole tilaisuutta tawalliseen taloupojan työhön; kolmanneksi soweliaan tilaisuuden saada tehtyä kaluansa waihtetuksi rahaan eli muuhun tawaraan, ja wiimeksi wapaus kullenki itseänsä ja omiansa elättää millä ammattia, eli millä työllä ja missä paikassa tahaansa, joko kaupungissa tahi maalla, jotka asiat taas kehoittaisiwat halua työhön. Tämänkaltaiselle perustukselle rakennettuja tuummia kaiwatessamme, waan niitä odottaissamme tultawiksi, kuin aika semmoiseksi soweliaaksi muuttuu, olkaamme tyytywäiset niillä, mitä tähän asti tuumittu ja tehty on. Mutta mille perustukselle hywänsä tämä köyhäin hoitaminen pannaan, niin waillinaiseksi se kuitenki aina tulee jäämään niinkauwan kuin, erinomaittain isoissa pitäjissä, seurakunnan kirkkoherrain, joilla olisi paljo kallista työtä papillisen wirkansaki puolesta, täytyy olla siinäki, niinkuin monissa muissa pitäjän yhteisissä asioissa, sekä asetuksen tuumaaja ja päättäjä, että päällysmiehenä ja perään katsojana, että sen jälkeen tulee elettäwäksi. Tämä köyhäin hoitaminen ja muut senkaltaiset seurakunnalliset asiat tarwitseisiwat alinomaisen miehensä. Olisiko senlaista pitäjään asiamiestä, ja hänen awuksensa kussakin kinkerikunnassa uskolliset kylänwanhimmat ja kirkonmiehet, niin tämäki kohta epäilemättä tulisi kerran hywälle pohjalle.
Lähde: Suometar: n:o 39, 28.9.1849