Kastroimisasetus 1950

Kastroimisasetus.

Suomen asetuskokoelma 233/1950.

Annettu Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 1950.

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään 17 päivänä helmikuuta 1950 annetun kastroimislain (84/50) 17 §:n nojalla:

1 §. Lääkintöhallituksen asiana on määrätä mitä kastroimislaissa tarkoitetaan mielisairaalaan verrattavalla laitoksella.

2 §. Kastroimislakia sovellettaessa ei pidetä oikeustoimikelpoisena henkilöä, joka on holhottava, eikä sellaista siviilioikeudellisesti täysi-ikäistä henkilöä, joka on mielisairas, tylsämielinen (idiootti) tai vähämielinen (imbesilli) taikka joka muun sielullisen vajaakykyisyyden johdosta on vastaavanlaisessa sielullisessa tilassa.

3 §. Kastroimista tarkoittavaan esitykseen tai hakemukseen, joka on tehtävä lääkintöhallitukselle kirjallisesti, on liitettävä:

1) asianomaisen rekisteriviranomaisen antama virkatodistus, josta selviää kastroitavaksi ehdotetun siviilisääty, vanhemmat ja mahdollinen aviopuoliso;

2) selvitys kastroitavaksi ehdotetun oikeustoimikelpoisuutta vailla olevan henkilön holhoojasta;

3) sen laitoksen tai sairaalan, johon asianomainen henkilö on otettu, lääkärin ja muussa tapauksessa valtion tai kunnan palveluksessa olevan lääkärin henkilökohtaiseen tutkimukseen perustuva lausunto, joka koskee kastroimisen tarpeellisuutta ja kastroitavaksi ehdotetun sukuvietin ilmauksia, hänen vaarallisuuttaan ympäristölle ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja;

4) kastroimislain 1 §:n 1 momentissa mainitussa tapauksessa oikeuden asiaa koskeva pöytäkirja ja päätös selvityksin viimeksi mainitun lainvoimaisuudesta;

5) selvitys siitä, että kastroimislain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä on asiassa kuultu, milloin niin on tapahtunut, ja heidän ehkä antamansa lausunnot; sekä

6) siinä tapauksessa, että asianomainen henkilö on otettu kastroimislain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuun laitokseen, laitoksen johtajan lausunto, mikäli tämä itse ei ole tehnyt esitystä.

Kastroimislain 2 §:ssä tarkoitettu hakemus ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitetut lausunnot on omakätisesti allekirjoitettava ja on nimikirjoitusten oltava kahden esteettömän henkilön oikeiksi todistamat.

Kastroimista tarkoittavassa esityksessä tai hakemuksessa on ehdotettava se sairaala, jossa kastroiminen olisi toimitettava.

4 §. Edellä 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitusta lääkärinlausunnosta tulee käydä selville, että asianomainen henkilö on lääkäriltä saanut selvitystä kastroimisen merkityksestä ja vaikutuksesta. Milloin viranomaisen toimesta puolisolle, vanhemmille tai holhoojalle varataan tilaisuus lausunnon antamiseen laitokseen otetun henkilön kastroimisesta, mistä ilmoitus on annettava postitse tai paikallisen terveydenhoitolautakunnan välityksin, on nyt mainittu selvitys samalla toimitettava näille.

5 §. Jollei kastroimista koskevaan esitykseen tai hakemukseen ole liitetty 3 §:ssä tarkoitettua selvitystä, on lääkintöhallituksen tarpeen vaatiessa joko velvoitettava esityksen tekijä tai hakija määrätyn ajan kuluessa se hankkimaan tahi muulla tavalla hankittava puuttuva selvitys.

6 §. Lääkintöhallituksen päätöksessä, jossa annetaan määräys tai lupa kastroimiseen, on samalla määrättävä, millä tavalla kastroiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvä jälkitarkastus ja -hoito on toimitettava.

Jälkitarkastukseen ja -hoitoon älköön ketään pakotettako.

7 §. Lääkintöhallituksen kastroimista tarkoittavaa määräystä tai lupaa älköön pantako täytäntöön, ennen kuin se on saanut lainvoiman.

8 §. Kastroimislain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa on samalla tehtävä perusteltu esitys niistä toimenpiteistä, joihin asiassa olisi ryhdyttävä. Mikäli ilmoitus on aiheutunut siitä, että kastroitavaksi määrätty henkilö vastustaa kastroimista tarkoittavaa toimenpidettä, on siihen liitettävä kastroitavaksi määrätyn kirjallinen, oikeaksi todistettu ilmoitus, että hän siitä huolimatta, että hänelle on selvitetty kastroimislain 9 §:n mukaan asiasta aiheutuvat seuraamukset, vastustaa sanottua toimenpidettä.

Milloin vastustaminen todetaan vasta siinä sairaalassa, jossa kastroiminen on määrätty toimitettavaksi, on asianomaisen lääkärin annettava asiasta sille, jolle kastroimisen täytäntöönpano kuuluu, yksityiskohtainen kirjallinen selostus.

Mikäli lääkintöhallitus määrää kastroimisen toimittamisen lykättäväksi ja asianomaisen henkilön pidettäväksi pakkolaitoksessa, on sen, jolle kastroimisen täytäntöönpano kuuluu, huolehdittava tämän toimittamisesta pakkolaitokseen.

Jos kastroitavaksi määrätty pakkolaitoksessa kirjallisesti ilmoittaa suostuvansa kastroimiseen, on pakkolaitoksen johtajan, milloin kastroimismääräyksen täytäntöönpano kuuluu hänelle, toimitettava kastroitavaksi määrätty asianomaiseen sairaalaan tai, milloin muun viranomaisen on huolehdittava kastroimisen täytäntöönpanosta, ilmoitettava kastroitavaksi määrätyn suostumuksesta tälle edellä sanottua toimenpidettä varten. Jollei kastroimista näin ole toimitettu, on sen täytäntöönpanosta huolehtivan viranomaisen tehtävä lääkintöhallitukselle kastroimislain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu esitys, josta soveltuvin osin on voimassa, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty sanotun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta ilmoituksesta.

9 §. Lääkärin, joka kastroimislain ja tämän asetuksen mukaan on toimittanut kastroimisen, on kuukauden kuluessa sen jälkeen ilmoitettava toimenpiteestään lääkintöhallitukselle.

Jälkitarkastuksesta ja -hoidosta huolehtineen lääkärin on lääkintöhallituksen määräämässä ajassa vähintään kerran vuodessa lähetettävä lääkintöhallitukselle kertomus kastroidun fyysillisestä ja psyykillisestä tilasta sekä niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty hänen hyväkseen.

10 §. Lääkintöhallituksen tulee vahvistaa lomakkeet 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua lääkärinlausuntoa sekä 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta varten.

11 §. Sisäasiainministeriö antaa lääkintöhallituksen esityksestä tarpeelliset ohjeet ja määräykset tämän asetuksen soveltamisesta.

12 §. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1950.

Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 1950.

Tasavallan Presidentti J. K. PAASIKIVI.

Ministeri Lauri Riikonen.

Katso myös

• Kastroimisasetus annettiin kastroimislain nojalla.
• Kastroimisasetuksen syrjäytti uusi kastroimisasetus, joka tuli voimaan kesäkuun alussa 1970.