Kastroimislaki 1950

Wikiaineistosta

Kastroimislaki.[muokkaa]

Suomen asetuskokoelma 84/1950.

Annettu Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 1950.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §. Jos joku lainvoiman saaneella tuomiolla on osoitettu syypääksi rikokseen tai rikoksen yritykseen, joka todistaa, että hän on sukuviettinsä vuoksi vaarallinen toiselle henkilölle, voidaan hänet ilman omaa suostumustaan kastroida.

Sama olkoon laki, jos sielullisesti vajaakykyinen tai pysyvästi mielisairas henkilö, jota hoidetaan mielisairaalassa tai siihen verrattavassa laitoksessa, sukuviettinsä vuoksi on vaarallinen toiselle henkilölle ja luotettava selvitys siitä on esitetty.

2 §. Oikeustoimikelpoisen henkilön kastroimiseen voidaan, vaikka 1 §:ssä mainittuja edellytyksiä ei olisikaan, hänen omasta hakemuksestaan antaa lupa, jos on syytä varoa, että hän sukuviettinsä takia joutuisi tekemään rikoksia taikka että hänelle sen luonnottoman voimakkuuden tai suuntautumisen vuoksi koituisi vaikeita sielullisia kärsimyksiä tai muita vakavia haittoja.

3 §. Sitä, joka ei ole täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuotta, älköön kastroitako. Sama olkoon laki, milloin alaikäinen henkilö, josta on tehty 5 §:n 1 momentissa mainittu esitys, on vapautettu tässä laissa tarkoitetusta laitoksesta, ennen kuin hän on tullut sanottuun ikään.

4 §. Määräyksen tai luvan kastroimiseen antaa lääkintöhallitus. Nämä ja muut tässä laissa tarkoitetut lääkintöhallitukselle kuuluvat asiat käsitellään rikosoikeustiedettä ja psykiatriaa edustavien lisäjäsenten saapuvilla ollessa, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

5 §. Kastroimista koskevan esityksen tekeminen on, jos asianomainen henkilö on rangaistuslaitoksessa, mielisairaalassa tai siihen verrattavassa laitoksessa, laitoksen johtajan ja muussa tapauksessa poliisipäällikön asiana.

Milloin asianomainen on lainvoiman saaneella tuomiolla osoitettu syypääksi rikoslain 20 luvun 6 §:ssä, 7 §:n 1 momentissa tai 8 §:ssä taikka 25 luvun 4, 5 tai 6 §:ssä mainittuun rikokseen tahi muuhun vaikeanlaiseen seksuaalirikokseen, on kastroimista koskeva kysymys aina saatettava lääkintöhallituksen harkittavaksi.

Milloin joku on alioikeuden päätöksellä osoitettu syypääksi johonkin edellä 2 momentissa mainittuun tai muuhun rikokseen, jonka on syytä varoa johtuvan sellaisesta sukuvietistä, mitä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetaan, on alioikeuden puheenjohtajan toimitettava kuudenkymmenen päivän kuluessa asiaa koskevat pöytäkirjanotteet oikeusministeriön vankeinhoito-osastolle, jonka tulee toimittaa ne edelleen sille, jolle kastroimista koskevan esityksen tekeminen kuuluu. Ylemmän oikeusasteen on niin ikään lähetettävä sellaisessa asiassa antamansa päätös oikeusministeriön vankeinhoito-osastolle mainittua toimenpidettä varten.

6 §. Oikeustoimikelpoisen henkilön kastroimiseen ei saa ryhtyä, ellei asianomaiselle itselleen ja, jos hän on avioliitossa, mikäli mahdollista hänen puolisolleen ole varattu tilaisuutta lausunnon antamiseen asiassa. Jollei henkilö ole oikeustoimikelpoinen, on, mikäli se on mahdollista ja voi tapahtua tuottamatta haittaa henkilön vastaiselle elämänkululle, ennen kastroimismääräyksen antamista hänen puolisolleen tai vanhemmilleen taikka holhoojalleen varattava tällainen tilaisuus.

Lääkintöhallitus voi myös, jos katsoo sen tarpeelliseksi, määrätä todistajia kuultavaksi asianomaisen henkilön kotipaikan alioikeudessa.

7 §. Lääkintöhallitus voi tarpeen vaatiessa määrätä henkilön, jonka kastroimisesta sille on tehty 1 §:ssä tarkoitettu esitys, mielentilan tutkimista varten pidettäväksi sen sopivaksi katsomassa mielisairaalassa korkeintaan kahden kuukauden ajan. Kustannukset tällaisesta mielentilan tutkimisesta suorittaa valtio.

8 §. Kastroiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvä jälkitarkastus ja -hoito on lääkärin toimitettava sairaalassa.

Edellä 1 momentissa mainitut toimenpiteet suoritetaan valtion sairaalassa ilmaiseksi.

Lääkintöhallituksen päätöksessä, jossa annetaan määräys tai lupa kastroimiseen, on samalla määrättävä, missä sairaalassa kastroiminen sekä mahdollinen jälkitarkastus ja -hoito on toimitettava sekä kenen on huolehdittava päätöksen täytäntöön panosta.

9 §. Milloin lainvoiman saaneella päätöksellä kastroitavaksi määrätty oikeustoimikelpoinen henkilö vastustaa kastroimista tarkoittavaa toimenpidettä tai kastroimisen toimeenpanon lykkäämiseen muutoin on erikoinen syy, on sen, jolle kastroimisen täytäntöönpano kuuluu, kirjallisesti ilmoitettava asiasta lääkintöhallitukselle. Kun sellainen ilmoitus on saapunut, on lääkintöhallituksen, huomioon ottaen yksityistapauksessa esiintyvät asianhaarat, määrättävä, joko että kastroiminen sopivin pakkokeinoin on suoritettava tai että kastroimisen toimittaminen on määräajaksi lykättävä.

Kun lääkintöhallitus päättää, että kastroimisen toimittaminen lykätään, on lääkintöhallituksen samalla määrättävä, että asianomaista on, mikäli hän ei kärsi rangaistusta, pidettävä määräajan, tai kunnes kastroiminen sen kestäessä on suoritettu pakkolaitoksessa noudattamalla soveltuvin kohdin, mitä vaarallisten rikoksenuusijoiden pitämisestä pakkolaitoksessa on säädetty.

Kun lääkintöhallitus on myöntänyt määräajaksi lykkäystä kastroimisen toimittamisesta, on sen, jolle kastroimisen täytäntöönpano kuuluu, viimeistään kolmekymmentä päivää ennen määräajan loppuun kulumista tehtävä lääkintöhallitukselle esitys siitä, onko kastroiminen pakkokeinoin suoritettava tai sen toimeenpano edelleen lykättävä.

10 §. Jos lääkintöhallitus toteaa, että lainvoiman saaneella päätöksellä kastroitavaksi määrätty henkilö, jonka kastroimisen toimittaminen 9 §:n nojalla on lykätty, ei enää ole sukuviettinsä vuoksi vaarallinen toiselle henkilölle, tulee lääkintöhallituksen viipymättä määrätä, että kastroimisen toimittaminen raukeaa sekä että mainitun pykälän 2 momentin perusteella määrätyt toimenpiteet lakkaavat.

11 §. Lääkintöhallituksen määräämän toimenpiteen toteuttamiseksi on poliisiviranomaisten pyynnöstä annettava virka-apua.

12 §. Lääkintöhallituksen päätöksestä, jolla 1 §.ssä mainittu henkilö on määrätty kastroitavaksi tai jolla kastroiminen on evätty, saa valittaa viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista päätöksen tiedoksi saamisesta korkeimpaan oikeuteen.

Milloin lääkintöhallituksen kastroimismääräys koskee henkilöä, joka on vailla oikeustoimikelpoisuutta, on lääkintöhallituksen päätös, jos sen jäsen tai lisäjäsen niin vaatii, alistettava korkeimman oikeuden tarkastettavaksi.

13 §. Joka on ottanut osaa tässä laissa mainitun asian käsittelyyn tai viran puolesta tahi muutoin saanut tiedon siitä, älköön sivullisille ilmaisko, mitä siten on tullut hänen tietoonsa.

14 §. Joka toimittaa kastroimisen vastoin tämän lain säännöksiä tai vastoin parempaa tietoaan viranomaiselle tahi lääkärille antaa väärän lausunnon kastroimista koskevassa asiassa taikka rikkoo, mitä 13 §:ssä säädetään, tuomittakoon, jollei rikoksesta muutoin seuraa ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

15 §. Virallinen syyttäjä älköön nostako syytettä 13 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

16 §. Tätä lakia ei sovelleta sellaiseen sukuelimiä koskevaan toimenpiteeseen, joka on tarpeellinen ruumiillisen sairauden johdosta.

17 §. Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

18 §. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1950.

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 1950.

Tasavallan Presidentti J. K. PAASIKIVI.

Sisäasiainministeri A. Simonen.

Katso myös[muokkaa]