Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus itsenäisen kreikkalais-venäläisen hiippakunnan perustamisesta
1895.
N:o 40.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Niiden epämukavuuksien ja vaikeuksien poistamiseksi, jotka Pietarin hiippakunnan lavean alan tähden sekä siinä olevien kreikkalais-venäläisten uskontunnustajien, kirkkojen, oppilaitosten ja virassa olevien pappien paljouden vuoksi, syntyvät Suomen Suuriruhtinaskunnan kreikkalais-venäläisten seurakuntain hallinnossa, erittäin mitä tulee papistoa koskevien asiain säännölliseen käsittelemiseen sekä niihin toimenpiteisiin, jotka tarkoittavat Suomen kreikkalais-venäläisessä väestössä vahvistaa kristityn kreikkalais-venäläisen uskontunnustuksen totuuksia, sekä enemmän välitöntä ylimmäispapillista vaikutusta varten kristityn kreikkalais-venäläisen kirkon lapsiin Suomessa, on Ikimuistettava Korkea Isämme, Hänen Majesteettinsa Keisari Aleksander Kolmas, Keisarikunnan Pyhän Synodin alamaisesta esityksestä, Lokakuun 24 p:nä 1892 v. l.[1] armossa säätänyt, että nykyisen ensimäisen sijaispispa-viran asemesta Pietarin hiippakunnassa itsenäinen pispanistuin on asetettava Suomeen seuraavilla perustuksilla: 1:o) tuo uusi hiippakunta on käsittävä kaikki kreikkalais-venäläiset seurakunnat ja luostarit Suomessa; 2:o) tämän hiippakunnan pispa nimitetään pispaksi Suomessa ja Wiipurissa ja on hänen virka-asuntonsa oleva Wiipurissa; 3:o) pispan ja hänen seurueensa palkat kuin myöskin kustannukset pispan kartanon, katedraalikirkon ja Suomen Hengellisen Konsistorion ylläpitämistä varten määrätään vuosirahansäännöissä, jotka ovat erittäin säädetyssä järjestyksessä vahvistettaviksi esitettävät; 4:o) kun Suomen Hengellinen Konsistorio aloittaa toimintansa, lakkautetaan nykyinen Hengellinen Hallitus Wiipurissa ja sen asiakirjat siirretään Konsistoriolle. Tämän johdosta ja Suomen Senaattimme Talousosaston Meille tehtyä alamaisen esityksen asiasta, tahdomme Me sen määrärahan suhteen, joka Suomen valtiovaroista on suoritettava uuden hiippakunnan ylläpitämiseksi, armossa säätää niinkuin seuraa:
Suomen kreikkalais-venäläisen hiippakunnan sekä sen hallituksen ja Wiipurin katedraalikirkon ylläpitämiseksi määrätään Suomen yleisistä varoista neljäkymmentä-kahdeksan tuhatta Suomen markkaa vuodessa, jotka Hengellisen Konsistorion tilatessa kuukausittain maksetaan Wiipurin läänin räntteristä.
Samalla kertaa lakkaavat alla-mainitut Maaliskuun 5 p:nä 1883 annetun asetuksen mukaan yleiseen menosääntöön merkityt määrärahat, nimittäin Wiipurin Hengelliselle Hallitukselle 5,314 markkaa ja Wiipurin tuomiokirkolle 15,400 markkaa; jota vastoin samassa menosäännössä mainitut määrärahat kahta matkustus-pappia ynnä virrenlukijaa varten, yhteensä 7,200 markkaa, siirretään niiden läänien menosääntöihin, joissa näillä matkustus-papeilla on asemansa.
Kreikkalais-venäläisten hengellisten viranomaisten asiana on määrätä Hengellisen Konsistorion kokoonpano sekä siinä palvelevain virkamiesten luku ja laatu, kuitenkin huomioon ottaen että Konsistorion kansliassa tulee olla yksi sellainen henkilö, joka riittävästi tuntee ja osaa käyttää Suomen kieltä sekä sen ohessa on perehtynyt maan lakeihin ja siviilihallintoon, ja että tarpeellista kielenkääntäjäapua Suomen ja Ruotsin kieliä varten myöskin asetetaan.
Niin olkaan[2] kaikkien asianomaisten alamaisesti noudattaminen. Helsingissä, 4 p:nä Joulukuuta 1895.