Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus- ja Armahduskirja 1896
1896.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Tänäpänä Valtakuntamme vanhassa pääkaupungissa pantuamme päähämme Esi-isiemme kruunun ja niitten siteitten, jotka yhdistävät Meitä valtikkamme alaisten maitten kaikkiin asujamiin, siten saatua sen pyhän liitonmerkin, jolla ne, Esi-isiemme tavan ja Kirkon määräysten mukaan, ovat eriämättömästi vahvistettavat, Me olemme sydämemme pohjasta hartaasti rukoilleet viisautta ja voimaa menestyksellä jatkaaksemme korkeaa tointamme alamaistemme totiseksi hyväksi.
Tänä Meidän ja korkeastirakastetun Puolisomme juhlallisena kruunauspäivänä on ajatuksiimme myöskin sisältynyt uskollinen Suomen kansamme, ja tahdomme Me Jumalan avulla lakkaamatta pitää siitäkin huolta sekä lakien lujalla perustuksella edistää ja suojella sen turvallisuutta, kehitystä ja vaurastusta. Ja koska haluamme lievittää sitä rasitusta, joka viime katovuoden johdosta on kohdannut muutamia Suuriruhtinaanmaan seutuja sekä sydämemme on taipuvainen armoon ja lempeyteen niitäkin alamaisiamme kohtaan Suomessa, jotka ovat rikkoneet lakia, olematta kuitenkaan havaitut syyllisiksi mihinkään törkeimmistä rikoksista, taikka laiminlyöneet yhteiskunnalliset velvollisuutensa, olemme Me tahtoneet tänä muistettavana päivänä valmistaa erityisiä helpotuksia katoa kärsineille kunnille apulainain takaisinmaksamiseen nähden sekä käyttää Meille tulevaa oikeutta rangaistuksen helpottamiseen ja lain ankaruuden lieventämiseen; jonka johdosta Me Armossa olemme nähneet hyväksi Suomenmaassa täytäntöön pantavaksi käskeä seuraavaa:
1:ksi. Niillä Suomen asujamista, jotka ennen tätä päivää ovat maasta tahi suomalaisesta laivasta ulkomaan satamassa karanneet tahi luvattomasti pois menneet eivätkä ole tehneet mitäkään tässä alempana erotetuista rikoksista, on oleva valta ja vapaus, ilman rangaistuksen uhkaa sellaisesta karkaamisesta, vuoden kuluessa tämän jälkeen maahan palata, sillä ehdolla kuitenkin sotamiehelle ja semmoiselle asevelvolliselle, joka Suomen Asevelvollisuuslain mukaan on vikapää edesvastaukseen luvattomasta pakenemisesta maasta, että hän vapaaehtoisesti saapuu sotapalvelukseen ja sitä tarkoitusta varten palattuansa heti ilmoittaa itsensä, sotamies päällikkökunnalleen ja asevelvollinen asianomaiselle kutsuntatoimistolle.
Sen, joka tahtoo tätä Meidän armollista luvanantoamme hyväksensä nauttia, mutta ei voi edellä mainitussa ajassa maahan takaisin tulla, pitää ennen sen loppumista sitä varten ilmoittaa itsensä jollekulle ulkomaanpaikassa olevista lähettiläistämme, diplomaattisista asiamiehistämme tahi konsuleistamme.
2:ksi. Ne Suomen sotaväen alipäällikkökunnasta ja miehistöstä, jotka ennen tätä päivää ovat karanneet tahi luvattomasti palveluksentoimituksesta pois jääneet, mutta oleskelevat maassa, sekä palvelukseen kutsutut asevelvolliset, jotka ilman laillista estettä ovat jääneet pois arvanotosta tahi laiminlyöneet määräaikana vakinaiseen palvelukseen saapumisen, päästetään semmoisen rikkomuksen rangaistuksesta, jos he viipymättä ja viimeistään kolme kuukautta tämän jälkeen ilmoittautuvat palvelukseen astumaan, arvanotosta pois jääneet kutsuntatoimistolle ja muut asianomaiselle sotilaspäällikkökunnalle.
3:ksi. Suomen sotaväen alipäällikkökunta ja miehistö vapautetaan kärsimästä järjestysrangaistusta, johon he ennen tätä päivää ovat tuomitut tahi jonka päällikkö heille on määrännyt.
4:ksi. Kaikki semmoiset henkilöt, jotka muista kuin tässä alempana erotetuista rikoksista ennen tämän päivän loppua on pantu rankaisulaitokseen kärsimään vapausrangaistusta, olkoonpa että he semmoiseen rangaistukseen ovat ehdottomasti tuomitut taikka sitä kärsivät sakoista, ovat vapaaksi laskettavat sittenkuin kaksi kolmannesta rangaistusajasta on loppuun kulunut.
5:ksi. Tästä yleisestä helpotuksesta ja armahduksesta erotetaan kaikki ne pois, jotka rikoksista ovat tuomitut joko kuolemanrangaistukseen taikka kuritushuonerangaistukseen elinkaudeksi tahi kahdeksaksi vuodeksi tai sitä pitemmäksi ajaksi taikka jotka rangaistusajan kuluessa tahi ehdollista vapautta nauttiessansa ovat jonkin uuden rikoksen tehneet, niin myös ne, jotka on tuomittu syypääksi salavuoteuteen suoraan ylenevässä tahi alenevassa polvessa, väkisinmakaamiseen, tahalliseen tappoon, omien vanhempien pahoinpitelyyn, väärään valaan, varkauteen mitä laatua hyvänsä, yleisten varain tahi haltuun uskotun tavaran kavaltamiseen, varastetun tavaran kätkemiseen, ryöstämiseen, kiristämiseen, petokseen, väärentämiseen, murhapolttoon tahi muuhun rikokseen, josta samalla on tuomittu kansalaisluottamuksen menettämiseen tahi mahdottomuuteen maata palvelemaan; älköönkä semmoinen henkilö myöskään nauttiko helpotusta rangaistuksesta, jota hän sen ohessa kärsii muusta rikoksesta.
Ei myöskään mitään enempää rangaistuksen helpotusta ennen Marraskuun 14/26 päivää 1894 tehdyistä rikoksista suoda niille, jotka nauttivat sellaista armahdusta mainittuna päivänä antamamme Armollisen Julistus- ja Armahduskirjan perustuksella.
6:ksi Niitten apulainain alkuperäisestä määrästä, jotka vuosina 1892 ja 1893 jyvissä ja jauhoissa annettiin kunnille Kuopion, Vaasan ja Oulun lääneissä sekä Salmin kihlakunnassa Viipurin lääniä, annetaan anteeksi neljäsosa. Niissä tapauksissa, jolloin sellaisesta lainasta tänäpänä on suorittamatta vähempi kuin neljäsosa, raukee kaikki enempi takaisinmaksuvelvollisuus.
Sekä vastamainittuihin että niihin apulainoihin, jotka on annettu rahassa mainituille kunnille, suodaan myöskin se etu, että niitten takaisinmaksamisen aika pitennetään kolme vuotta yli sen mitä lainoja myönnettäissä määrättiin, ollen lainanottajat velvolliset suorittamattomasta eli ei anteeksi annetusta lainain osasta maksamaan yhtä suuren määrän kunakin niistä vuosista, joina ne siten saavat olla velkana.
7:ksi. Kaikki ennen Tammikuun 1 päivää 1896 maksettavaksi joutuneet henkirahat ja maatilain verorästit, joita tähän päivään asti ei ole sisään saatu; kaikki suorittamatta olevat alimman maksuluokan päivämaksut valtion kaikkiin sairaanhoitolaitoksiin omaa tahi toisen yksityisen henkilön maksonvastuuta vastaan otetuista henkilöistä; ja jäljellä olevista tilintekijäin määrältään vahvistettujen tilinvajausten korvauksista kahdentuhannen neljänsadan markan summa, jos vajaus tänä päivänä on enemmän kuin kolmen vuoden vanha, ylöskantomiehen, jolla se on ilmestynyt, kuitenkaan olematta tuomittu yleisten varain kavaltamisesta, annetaan anteeksi.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot.
Enemmäksi vakuudeksi olemme Me tämän omakätisesti allekirjoittaneet, joka tapahtui Moskovassa 14 p:nä Toukokuuta 1896.