Keisarillisen Majesteetin Armollinen Palkkaussääntö isännille ja palkollisille
1865.
No 2.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me Armossa vahvistaa seuraavan Palkkaussäännön isännille ja palkollisille:
Se, mies taikka vaimo, pidetään isäntänä, joka palkollisen on lailliseksi palkkausajaksi pestannut ja hänen palvelustansa käyttää, sekä siitä hänelle on palkan määrännyt ja hänen elatuksensa kustantaa.
Isäntä ottakoon niin monta palkollista, kuin hän taitaa työssänsä pitää; olkoon kuitenki velvollinen heidät henkikirjoituksessa oikein ilmoittamaan.
Jos isäntä päällensä kirjoituttaa jonkun palkolliseksi, jota hän ei palveluksessaan pidä, taikka joka ei häneltä saa palkkaa ja elatusta, tehköön siitä sakkoa kaksikymmentä markkaa.
Isäntä saa palkollista neuvoa hänen askareittensa säännöllisestä toimittamisesta ja häntä kohtuulliseen työhön pitää.
Jos palkollinen laiskuudesta, huolimattomuudesta tahi tottelemattomuudesta rikkoo siinä, mitä palvelukseen kuuluu, taikka osoittaa uppiniskaisuutta, tahi elää säännöttömästi ja pahanilkisesti, pitää isännän kokea häntä vakaalla nuhtelemisella ojentaa.
Jos ei palkollinen kuitenkaan itseänsä paranna, taikka jos hän rupeemaansa palvelukseen havaitaan kelvottomaksi, taikka puuttuu uskollisuudessa, ja isäntä sentähden tahtoo hänestä päästä, niin käskeköön isäntä, kahden paikalle vaaditun uskotun miehen läsnä ollessa, palkollista heti palveluksesta pois ja antakoon hänelle samassa laillisen erokirjan. Jos palkollinen kieltää taikka laiminlyö noudattaa semmoista ulossanomista, olkoon isännällä oikeus, siitä ilmoittaissansa, saada kaupungissa Polisikamarilta taikka, missä semmoista ei ole, Maistraatilta tahi Järjestysoikeudelta, ja maalla Kruununvoudilta taikka Nimismieheltä, asiaan tarpeellista apua. Kaikissa näissä tapauksissa on palkollisella, joka luulee vääryyttä kärsineensä, valta laillisessa tuomiopaikassa kysyä oikeuttansa.
Jos isäntä muulla, kuin tässä sanotulla tavalla, ajaa palkollisen palveluksestansa, ja palkollinen siitä kanteen tekee, taikka jos palkollinen havaitaan syyttömästi pois ajetuksi, pitää isännän palkita vahinko, maksaa täysi palkka ja antaa semmoinen päästökirja, kuin palkollinen on ansainnut.
Jos isäntä muutoin tahtoo luotansa panna semmoisen palkollisen, joka ei todistettavasti ole palveluksessaan rikkonut, olkoon sama lakina, jollei toisin heidän välillänsä ole sovittu.
Jos miehenpuolinen palkollinen, joka on alle kahdeksantoista vuotta, taikka vaimonpuolinen palkollinen, joka on alle neljätoista vuotta, tekee itsensä syypääksi johonkin edellämainituista vioista, eikä ota ojennusta isännän vakaisista nuhteista, niin saa isäntä hänelle antaa isällistä kuritusta.
Isännän tulee palkolliselle pitää terveellinen ja ulottuva ruoka sekä sopiva asunto.
Jos isäntä tässä puuttuu, taikka jos palkollinen muutoin tulee isännältä väärin kohdelluksi, eikä todistettava muistutus ole voinut saada isäntää käytössänsä ojentamaan, ilmoittakoon palkollinen valituksensa kaupungissa Polisikamarille, jos siellä semmoista on, mutta muutoin Maistraatille taikka Järjestysoikeudelle, ja maalla Kruununvoudille taikka Nimismiehelle, jonka sitten pitää, jos valitukseen nähdään syytä olevan, käskeä isäntää täyttämään velvollisuutensa.
Jos palkollinen kuitenki vääryyttä kärsisi ja siitä syystä tahtoo palveluksesta eroa, saavat mainitut viralliset hänen siitä eroittaa ja asiasta antaa palkolliselle todistuksen.
Kaikissa näissä tapauksissa saakoon palkollinenki, jos hän niin tahtoo, kannettansa oikeudessa pitemmältä valvoa; ja jos kanne löytään perustetuksi, olkoon isäntä velvollinen palkolliselle maksamaan palkan ja vahingon-palkkion, niinkuin 3 §:ssä on sanottu, ellei hän, kysymyksen ollessa ruuasta ja asunnosta, voi näyttää että hän puutoksen taikka köyhyyden tähden ei ole kyennyt siinä kohden velvollisuuttansa oikein täyttämään.
Jos palkollinen sairaaksi tulee, pitää isännän antaa hänelle hoito ja vaalimus, mutta saa kuitenki, jos niin tahtoo, palkasta ottaa mitä hän lääkärille tahi rohtoihin on kuluttanut, jollei palkollinen itsessä palveluksessa ja sen tähden, sekä ilman omaa syytänsä, ole vammaa saanut.
Jos palkollinen on saattanut itsensä sillä muotoa saastutetuksi, että palveluksessa pysymisensä olisi hänen läheisillensä vaarallinen, olkoon isännällä oikeus 3 §:ssä säätyssä järjestyksessä, eroituttaa hänet palveluksesta.
Isäntä saa määrätä toisen hengen palkollista sekä työssä että muutoinki hallitsemaan ja peräänkatsomaan, ja on tälle sama kuuliaisuus osoitettava, kuin isännälläkin on oikeus palkolliselta vaatia, sen edesvastauksen uhalla tottelemattomuudesta isäntää vastaan, kuin jälempänä sanotaan.
Se, jonka isäntä näin on siaiseksensa asettanut, saakoon myöskin, niin kauan kuin isäntä muualla kuin kotipaikallansa oleskelee, käyttää sitä 3 §:ssä isännälle myönnettyä oikeutta kurittaa palkollista, joka ei vielä ole samassa kohden mainitussa iässä.
Jos se, joka isännän siaan asetettu on, tavalla taikka toisella rikkoo hänen katsantoonsa ja johdantoonsa annettua palkollista vastaan, pitää isännän maksaman vahingon-palkinto, ja hakekoon sitten omansa takaisin, miten laillisesti parhaiten taitaa.
Palkollinen on se, mies taikka vaimo, joka määrättyä palkkaa ja ruokaa, taikka niille vastaavia etuja vastaan, isännälle on ruvennut vuosipalvelukseen taikka kaupungissa palvelukseen puoleksi vuodeksi.
Kuitenki pidettäköön sekin palkollisena, joka lyhemmäksi ajaksi on palvelukseen ruvennut, jos vaan se on tapahtunut sillä ehdolla palvelevalle, että hänen pitää tulevaan muutto-aikaan asti pysyä palveluksessa.
Se, joka oleskelee vanhempainsa huoneessa eikä ole tullut yhdenkolmatta vuoden ikään, ei saa ruveta palvelukseen, niin kauan kuin isä tahi äiti hänen apuansa tahtoo.
Jos eivät vanhemmat lapseltansa tarvitse semmoista apua, saavat he hänelle toimittaa ensimäisen palveluksen ja sen ehdoista sopia.
Jos joku korjaa köyhän orpona olevan, taikka muutoin vanhempain hoitoa kaipaavan lapsen, ja sen elatuksesta, vaatteista ja kasvatuksesta pitää tarpeellisen murheen, on hänellä semmoisen lapsen yli sama oikeus, kuin lähinnä edellisessä §:ssä on vanhemmille suotu.
Jos joku köyhiltä vanhemmilta ottaa lapsia kasvatettaviksi, elätettäviksi ja vaatetettaviksi, määrä-vuosiksi sovittua palvelusta vastaan, pitää välipuhe siitä kirjallisesti ja vierasten miesten läsnä ollessa tehtämän, ja joka lapsen sillä muotoa vastaan ottaa, astuu vanhempain oikeuksiin.
Palkollinen elköön olko niitä töitä ja askareita tekemättä, jotka isäntä hänelle kohtuullisesti käskee ja määrää.
Jos palkollinen laiskuudesta, huolettomuudesta taikka niskoittelemisesta on laiminlyönyt tehdä semmoisen työn, joka hänelle on kohtuullisesti määrätty taikka palveluksen mukaan kuulunut, olkoon isännällä oikeus, palkkaa vasten teettää se palkollisen kustannuksella ja vähentää siitä oleva kustannus palkollisen palkasta.
Samoin pidätettäköön myös palkollisen palkasta palkinto siitä, mitä palkollinen huolettomuudesta turmelee taikka menettää isännän omaisuudesta.
Jollei palkollisen palkka näissä tapauksissa riitä, maksakoon hän vajavaisuuden muulla omaisuudellansa.
Jos palkollinen, joka osoitetun huolimattomuuden, niskoittelemisen, luottamattomuuden, juoppouden taikka muun kunnottomuuden tähden on saanut nuhteita, taikka kuritusta niissä tapauksissa, joissa se tämän asetuksen jälkeen on luvallinen, pysyy pahanilkisyydessään, taikka osoittaa itsensä ei uskottavaksi ja taitamattomaksi palveluksessansa, eroitettakoon hän siitä 3 §:ssä sanotulla tavalla, palkkansa hukalla, ja saakoon semmoisen erokirjan, kuin hän ansaitsee.
Jos isäntä oikeudessa kaipaa palkollista semmoisesta viasta tahi rikoksesta, jota ei ennen ole nuhteella taikka kurituksella sovitettu, pitää palkollinen, kuin hän siihen syypääksi löytään, tuomittaman, asian laadun mukaan, takaisin antamaan pestirahat, vetämään sakkoa koko palkan taikka osan siitä, sekä vahingon palkitsemaan.
Palkollisen kanssa, joka kielletyllä ajalla tavataan krouveissa, kapakoissa eli ravintoloissa, taikka, isännän luvatta, lähtee kotoa, taikka yli luvatun ajan viivyttää kotiin tuloansa, taikka on muualla yötä, menetellään niinkuin lähinnä edellisessä §:ssä on sanottu.
Palkollinen, joka sanoilla taikka töillä asettaa itsensä isäntää, emäntää eli sitä vastaan, joka heidän siaansa pantu on, rangaistaan niinkuin laki Pahanteon kaaren 15 luvussa ja voimassa olevat asetukset siitä määräävät.
Jos palkollinen varastaa, näpistelee taikka ehdollaan menettää tahi salaa jotakin isännän omaisuudesta, rangaistaan hän 1 §:n jälkeen Pahanteon kaaren 42 luvussa.
Palkollinen, joka varomattomasti valkiaa pitelee, rangaistaan niinkuin Rakennuskaaren 24 luvussa sanotaan.
Jollei palkollinen tyydy tavalliseen kotiruokaan, taikka jos hän jollakin muulla tavalla halventaa isäntää tahi emäntää, varoitettakoon häntä siitä, ja menetellään muutoin semmoisen palkollisen kanssa niinkuin 13 § laveammin sanoo.
Elköön palkollinen, jollei isäntä siihen anna lupaa, tallettako vaate-arkkuansa tahi muuta, jota hän jokapäiväisessä pidossa tarvitsee, muualla, kuin missä hän palvelee.
Jos toisin tapahtuu, tehköön palkollinen sakkoa kymmenen markkaa, ja se, joka arkkua tahi kaluja tykönänsä talletti, kolmekymmentä markkaa ensikerralta ja sitte kahdenkertaisesti.
Oikea palkkausaika pitää olla Marraskuun 1 päivästä samaan aikaan asti seuraavana vuonna.
Kaupungissa tehtäköön kuitenki välipuhe palkollisen palkkauksesta puoleksi vuodeksi, ja pitää palkkausaika silloin oleman Marraskuun 1 päivästä Toukokuun 1 päivään asti seuraavana vuonna, taikka Toukokuun 1 päivästä seuraavan Marraskuun 1 päivään asti.
Tämmöisiä välipuheita tehtäköön lyhemmäksikin ajaksi, kuin vaan se tapahtuu sillä ehdolla että, niinkuin 8 §:ssä on sanottu, palkollinen pysyy palveluksessa seuraavaan muuttopäivään saakka.
Palkolliselle, joka lähtee otetusta palveluksesta, pitää isännän antaa päästökirja sillä muotoa ja siinä järjestyksessä, kuin alempana likemmin säätään.
Päästökirjan pitää sisältämän:
1:ksi palkollisen nimi,
2:ksi kuinka kauvan hän on palveluksessa ollut kirjan-antajan taikka sen tykönä, jonka siaan kirjan-antaja on asetettu,
3:ksi kuinka palkollinen on palveluksensa toimittanut ja muutoin itsensä käyttänyt,
4:ksi todistus että ja mistä ajasta palkollinen on vapaa toiseen palvelukseen rupeamaan, sekä
5:ksi vuosiluku ja päivä, jona päästökirja on annettu.
Isäntä taikka se, jonka hän on siaansa asettanut, olkoon velvollinen, jos hän kirjoittaa taitaa, päästökirjan alle omakätisesti kirjoittamaan nimensä ja kotopaikkansa.
Jos hän ei taida kirjoittaa, pitää hänen todistajan läsnä ollessa paneman puumerkkinsä sen alle, ja pitää siinä tapauksessa myös hänenki, joka päästökirjan on kirjoittanut, sen alle paneman nimensä ja kotopaikkansa.
Milloin isäntä sen hyväksi näkee, saa hän palkolliselle antaa päästökirjan.
Palkollisella taas elköön olko oikeutta isännältä päästökirjaa vaatia muuna aikana, kuin Heinäkuun 29 päivän ja Syyskuun 8 päivän välillä, jos palkkausaikansa loppuu Marraskuun 1 päivänä, sekä Helmikuun viimeisen päivän ja Huhtikuun 1 päivän välillä, kuin palkkausaika päättyy Toukokuun 1 päivänä.
Jos isäntä ei tahdo palkollista pitää seuraavana palkkausaikana, olkoon velvollinen, vaikka ei palkollinen sitä pyytäisikään, hänelle antamaan päästökirjan viimeistäänki sinä päivänä, jolloin palkollinen yllä on katsottu oikeutetuksi päästökirjaa vaatimaan.
Jos hän ei sitä tee, olkoon palkollisella oikeus seuraavaksikin palkkausajaksi jäädä palvelukseen.
Erokirjan, joka, jos palkollinen sitä vaatii, on hänelle annettava silloin, kuin hän palveluksesta lähtee, pitää sisältämän hänen käytöksensä ja menetyksensä palveluksessa siitä ajasta, jolloin päästökirja hänelle annettiin, ja muuttopäivään asti.
Jos ei isäntä itse taida kirjoittaa erokirjan alle, kuulukoon siihen mitä päästökirjan antamisesta yllä on 24 §:ssä säätty.
Isännän pitää sekä päästökirjan että erokirjan antamisessa tarkoin noudattaman totuutta ja oikeutta.
Joka väärätodisteisen päästökirjan taikka erokirjan antaa, on velvollinen, jos tuleva isäntä siitä valittaa, vetämään sakkoa kaksikymmentä markkaa ja palkitsemaan vahingon.
Jos annettu päästökirja tahi erokirja palkollisen mielestä sisältää muuta, kuin mitä hän ansainnut on, tehköön palkollinen siitä kanteen laillisessa oikeudessa, haaston jälkeen, joka, semmoisen kanne-oikeuden menettämisen uhalla, pitää asianomaiselle annettaman viimeistäänki yhden kuukauden kuluessa siitä, kuin palkollinen on palveluksesta eronnut.
Jos palkollisen kanne löydetään perustetuksi, vetäköön isäntä sakkoa kymmenestä sataan markkaan asti ja palkitkoon vahingon.
Jos kanne taas perättömäksi nähdään, olkoon palkollinen saman edesvastauksen alainen.
Jos palkolliselta kielletään päästökirja, kuin hän sitä lailliseen aikaan pyytää, tahi erokirja, kuin hän palveluksesta lähtee ja sitä vaatii, vetäköön isäntä sakkoa kolmekymmentä markkaa ja palkitkoon kaiken vahingon.
Jos ei isäntä anna päästökirjaa, jota lailliseen aikaan pyydetään, taikka, sittenkuin semmoinen aika on alkanut, ei ole saatuvilla, eikä toista ole siaansa pannut, ottakoon palkollinen kahdelta uskottavalta mieheltä todistuksen, joka mainitsee syyn, miksi päästökirjaa ei isännältä ole voitu saada, sekä ne tiedot, jotka 23 §:n mukaan ovat päästökirjaan otettavat ja heille voivat tunnetuita olla.
Tämmöisellä todistuksella, jonka uskotut miehet antavat saman edesvastauksen uhalla, kuin isännälle on päästökirjasta säännetty, on palkollisella oikeus palvelusta hakea ja ottaa pesti.
Isäntä palkitkoon myös palkolliselle sen kulungin, jonka hän epäämisellänsä taikka poissa-olollansa on näissä tapauksissa matkaan saattanut.
Laki sama olkoon, jos isäntä kieltää erokirjan, taikka, kuin se on annettava, ei ole saatuvilla, eikä toista ole siaansa pannut.
Joka palkolliselle tarpeettomasti antaa tämmöisiä todistuksia, vetäköön sakkoa kolmekymmentä markkaa.
Jos palkollinen kirjoittaa taikka kirjoituttaa väärän päästökirjan taikka erokirjan, taikka muuttaa tahi muutattaa niissä suhteissa saadut todistuskirjat, rangaistakoon palkollinen ja se, joka siihen on apuna tahi neuvonantajana ollut, niinkuin väärennyksestä; palkitkoon myös kaiken siitä tulleen vahingon.
Jos palkollinen palvelusajan lopulla pyytää saada sitä päästökirjaa takaisin, jonka päälle hän jo on palvellut, elköön sitä kiellettäkö; kuitenki pitää isännän, ennenkuin semmoinen loppuun palveltu päästökirja ulosannetaan, joko vetää risti sen yli taikka takapuolelle kirjoittaa, että hän uuden päästökirjan on antanut.
Jos hän ei sitä tee, vetäköön sakkoa viisitoista markkaa.
Jos palkollinen väärinkäyttää loppuun palvellun päästökirjan ja ottaa pestin sekä sen päälle että viimeksi saadun päästökirjansa päälle, palvelkoon sen tykönä, joka on saanut viimeksi mainitun päästökirjan, sekä vetäköön petoksesta sakkoa puolen siitä palkasta, josta loppuun palvellun päästökirjan nojalla on sovittu, ja palkitkoon vahingon.
Kuin palkollinen esiintuo säännöllisen päästökirjan, taikka muun tätä asetusta myöten luvallisen todistuksen siitä, että hän on viimeisestä palveluksestaan vapaa, saa toinen isäntä hänen palvelukseensa pestata ja pestirahaa suostumuksen mukaan antaa.
Isännän pitää silloin myös vakuudeksensa ottaa palkolliselta päästökirja taikka yllämainittu todistus.
Missä näin on pestattu, elköön välipuhetta peräytettäkö ilman keskinäistä suostumusta.
Jos joku palkollisen pestaa toisin, kuin lähinnä-edellisessä §:ssä on sanottu, olkoon välipuhe mitätön, ja annettu pestiraha menköön, jos siitä laissa kaipausta tehdään, vaivaisille.
Joka ei ennen ole palveluksessa ollut, saadaan kuitenki laillisesti pestata ilman päästökirjaa.
Isännällä olkoon myös oikeus, oman palkollisensa kanssa koska hyvänsä sopia sen jäämisestä palvelukseen seuraavaksikin palkkausajaksi.
Semmoisessa tapauksessa olkoon isäntä velvollinen ensinnä ottamaan takaisin päästökirjan, jos hän sen palkolliselle jo on antanut.
Sittenkuin pestaus on tapahtunut, pitää isännän, jos niin vaaditaan, antaa palkolliselle pestaustodistus.
Siihen todistukseen on pantava ilmoitus siitä, että päästökirja taikka muu todistus, jonka nojassa palkollinen pestattiin, on vastaan otettu, sekä luettelo isännän lupaamasta palkasta ja muista eduista.
Jos isäntä kieltää semmoista todistusta, sittekuin hän pestin on antanut, olkoon sen edesvastauksen alainen, kuin päästökirjan tahi erokirjan kieltämisestä on 29 §:ssä määrätty.
Pestaustodistuksen väärentämisestä taikka muuttamisesta olkoon laki sama, kuin päästökirjan väärentämisestä ja muuttamisesta on 31 §:ssä sanottu.
Jos isäntäin välillä nousee riita paremmasta oikeudesta palkolliseen taikka otetun tahi annetun pestin vaikutuksesta, käyköön ensimäinen päätös täytäntöön, vaikka siihen muutostakin haetaan, ja joka asian lopullisesti kadottaa, palkitkoon kaiken vahingon.
Asianomaisten vapaasta välipuheesta ja suostumuksesta riippukoon, kuinka paljo ja mitä palkolliselle on palkaksi annettava.
Jos riita syntyy palkollisen palkka-ehdoista, eikä voida toteen saada,mitä palkolliselle on luvattu, saa oikeus määrätä hänen palkka-etunsa sen mukaan, kuin kohtuulliseksi arvataan ja hänen palveluksensa laadulle vastata taitaa.
Palkollinen ei saa palkkaansa vaatia, ennenkuin hän on aikansa loppuun palvellut ja puolestansa tehnyt selvän, jollei siitä toisin ole sovittu.
Jos isäntä kieltää sitä maksaa, minkä hän palkolliselle on luvannut, antakoon mitä näin on laittomasti pidättänyt ja maksakoon sen lisäksi puolen siitä sakkona, palkolliselle yksinänsä.
Isäntä vastaa palkolliselta itseltään menevistä kruunun ja kunnan veroista, jotka sitten palkasta vähennettäkööt, jollei siitä toisin ole suostuttu.
Muuttopäivä on vuosipalvelukseen ruvenneelle palkolliselle Marraskuun 1 päivä, ja puolen vuoden palvelukseen ruvenneelle kaupungin palkolliselle Toukokuun 1 ja Marraskuun 1 päivä.
Isännän pitää tykönsä noudatuttaa sekä palkollinen, että hänen arkkunsa ja vaatteensa, taikka maksaa mitä muuttoon kohtuullisesti on kulunut.
Palkollinen, joka kokonaiseksi taikka puoleksi vuodeksi on palvelukseen ruvennut, saa, jollei pestattaissa toisin ole suostuttu, palvelusajan alussa jouto-aikaa pitää korkeintansa seitsemän päivää, jos hän vuosipalvelukseen on ruvennut, mutta korkeintaan neljä päivää, jos hän puoleksi vuodeksi on ruvennut palvelukseen. Viimeistäänki päivänä jälkeen jouto-ajan loputtua pitää palkollisen tulla palvelukseen.
Jos palkollinen ilman laillista estettä on säännetyllä ajalla palvelukseen tulematta ja isäntä tahtoo hänen pitää, pyytäköön silloin apua kaupungissa Polisikamarilta, jos siellä semmoista on, mutta muutoin Maistraatilta tahi Järjestysoikeudelta, sekä maalla Kruununpalvelijoilta, joidenka, kuin isännän oikeus palkolliseen todeksi näytetään säännöllisellä päästökirjalla taikka muulla todistuksella, tulee viipymättä tuottaa palkollinen palvelukseen, jossa hänen pitää palvella kuuden viikon palkan hukalla ja palkita vahinko.
Jos isäntä ei tahdo palkollista pitää ja palkollinen ynseydestä on jäänyt pois palveluksesta, pitää palkollisen maksaa pestiraha takaisin, tehdä sakkoa neljäsosa sovitusta palkasta ja palkita vahinko.
Jos se ei tapahtunut ynseydestä, vaan muusta huolettomuudesta, vetäköön sakkoa oikeuden koettelemusta myöten, kuitenkaan ei yli kuudennen-osan palkasta.
Jos palkollinen muuttaa seurakunnasta toiseen, antakoon kohta palvelukseen tultuansa saadun muuttokirjansa isännälle, jonka, kymmenen markan sakon haastolla, pitää, viimeistäänki neljäntoista päivän kuluessa sen jälkeen, jättää se seurakunnan kirkkoherralle, taikka sille, joka hänen virkaansa toimittaa.
Jos isäntä kuolee, pysyköön palkollinen palveluksessa palkkausajan loppuun, jos perilliset sitä vaativat.
Jos he eivät tahdo häntä palveluksessa pitää, antakoot palkolliselle päästökirjan, sekä, jollei muuten sovita, palkan ja muonarahat palkkausajan loppuun asti, taikka siksi kuin palkollinen sitä ennen on itselleen hankkinut toisen palveluksen.
Jos isäntä eroo kiinteästä omaisuudesta, eikä enään tarvitse siihen otettua palkollista, olkoon kuitenki velvollinen vastaamaan palkollisen palkasta ja ruuasta palkkausajan loppuun asti, jollei uusi omistaja tahdo palkollista palveluksessa pitää, jossa tapauksessa palkollisen pitää palveleman muuttopäivään asti niillä ehdoilla, joista edellisen omistajan kanssa oli sovittu.
Laki sama olkoon, jos kiinteästä omaisuudesta luovutaan velkojain tyydyttämiseksi.
Jos isäntä muuttaa toiseen paikkaan maata, olkoon palkollinen velkapää häntä seuraamaan ja palkkausajan loppuun asti palvelemaan, jos isäntä sitä vaatii; kuitenki pitää isännän siinä tapauksessa omalla kustannuksellansa toimittaa palkollinen lähtöpaikalle takaisin, jollei he siitä keskenänsä toisin sovi.
Sotapalvelukseen pestatun palkollisen kanssa menetellään niinkuin on säännetty Kuninkaallisessa Asetuksessa värväämisestä ja miehistön palkkaamisesta sotapalvelukseen, annettu Huhtikuun 7 päivänä 1802, 10 ja 11 §§.
Ennenkuin palkollinen muuttaa palveluksestansa, tehköön hän tilin kaikesta, mitä hänen hallussaan on ollut.
Jos ei palkollinen siinä tee täyttä, taikka jos hän muutoin on jotakin isäntänsä omaisuudesta menettänyt, vastatkoon siitä niinkuin 12 §:ssä on sanottu, ja olkoon isännällä valta luonansa pidättää palkollisen omaisuutta, siksi kuin hän on tullut tyydytetyksi.
Se isäntä, joka, sittenkuin palkollinen on palkkausajan loppuun palvellut ja tehnyt puolestansa tilin, estää häntä omaisuuttansa mukaan ottamasta, olkoon velkapää siihen edesvastaukseen, joka 29 §:ssä on säännetty päästökirjan kieltämisestä, ja palkitkoon vahingon.
Jos palkollinen menee palveluksesta ennenkuin palvelusaika on loppunut, olkoon isännällä valta tuoda häntä takaisin, niinkuin Maakaaren 16 luvun 7 §:ssä lampuodista sanotaan, ja pysyköön palkollinen palveluksessa oikeaan muuttopäivään asti, sekä kadottakoon neljännen-osan palkastansa ja palkitkoon vahingon.
Jos ei isäntä tahdo semmoista palkollista pitää, antakoon palkollinen pestirahan takaisin, sekä mitä ehkä jo palkastansa on saanut, ja tehköön sakkoa oikeuden tutkintoa myöten, kuitenkaan ei enempää, kuin puoli sovitusta palkasta; palkitkoon myös kaiken vahingon.
Sanaan vahinko, joka tämän Säännön jälkeen on palkittava, luetaan mitä isäntä tahi palkollinen kärsii sekä laiminlyödyn työn tahi kadotetun palkan ja elatuksen, että ajan menekin, oikeudenkäynti-, matka- ja muiden tarpeellisten kustannusten kautta.
Ne tämän Säännön jälkeen maksettavat sakot, joista ei toisin ole määrätty, menevät sen kaupungin taikka maalla olevan kunnan vaivaisille, jossa rikos on tehty.
Jos ei sakoitettu voi näitä sakkoja maksaa, ovat ne vankiudeksi muutettavat sillä tavalla, kuin 10 luku Ulosmittauskaaressa ja 8 kohta Kuninkaallisessa Selityksessä Maaliskuun 23 päivältä 1807 uhkasakoista säätävät.
Niiden sakkojen kanssa, joihin joku yhteisen lain taikka perustukseksi vedettyin asetusten jälkeen näissä asioissa voi tulla langetetuksi, menetellään niinkuin siitä on säännetty.
Tämän säännön käyttäminen alkaa Marraskuun 1 päivänä 1865. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingistä, 30 pnä Tammikuuta 1865.
Katso myös[muokkaa]
- Tämän säännön kumosi työsopimuslaki (141/1922), joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 1922.