Työsopimuslaki 1922
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten:
Tämän lain säännökset koskevat sopimuksia, joissa toinen sopimuskumppani, työntekijä, sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alla korvausta vastaan. Vaikkakaan korvausta ei ole nimenomaan määrätty, mutta asianhaaroista ei käy selville, että työ olisi korvauksetta tehtävä, on työ hyvitettävä ja tämä laki sovellettava.
Työsopimus voidaan tehdä kaikenlaisesta työstä, ja on tämä laki sovellettava, mikäli erityinen laki ei siitä sisällä tästä poikkeavia säännöksiä tai työ tarkoita julkista virkatointa.
Työsopimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti.
Jos sopimus tehdään suullisesti, on sopimuskumppani velvollinen toisen sitä silloin vaatiessa antamaan kirjallisen todistuksen sovituista ehdoista.
Kirjallisen sopimuksen teosta syntyvät kustannukset ovat työnantajan maksettavat, ellei toisin sovita.
Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi, tahi olemaan voimassa toistaiseksi, joko molemminpuolisin irtisanomisoikeuksin tai päättyväksi irtisanomisaikaa noudattamatta, taikka määrättyä tahi tilapäistä työtä varten.
Sopimus, jonka mukaan työn tulee alkaa myöhemmin kuin yhden vuoden kuluttua sopimuksen teosta, olkoon mitätön.
Jos työsuhde jatkuu yli sovitun ajan ilman nimenomaista välipuhetta, on työsuhde entisillä ehdoilla toistaiseksi voimassa.
Työsopimus, joka tehdään pitemmäksi aikaa kuin kolmeksi vuodeksi, on mitätön, mikäli se ulottuu yli sanotun ajan. Jos työsuhde kuitenkin ilman eri välipuhetta jatkuu, käyköön kuten 4 §:ssä sanotaan.
Irtisanomisaika olkoon enintään kuusi kuukautta ja molemmin puolin sama.
Jos irtisanomisaika on sovittu kuutta kuukautta pitemmäksi taikka eripituiseksi, olkoon se edellisessä tapauksessa kuusi kuukautta ja jälkimmäisessä molempiin nähden lyhempi sovituista, ei kuitenkaan yli kuuden kuukauden.
Työsopimuksessa voidaan osa sopimuksen voimassaoloajasta määrätä erityiseksi, enintään kolme kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan ilman irtisanomista molemmin puolin purkaa.
Työsopimuksen tekemiseen työntekijänä sekä, kun sopimus tarkoittaa kotitaloutta, työnantajana olkoon myöskin aviovaimo oikeutettu.
Alaikäinen, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, saa työntekijänä itse tehdä työsopimuksensa. Sama oikeus olkoon alaikäisellä, joka on täyttänyt viisitoista vaan ei kahdeksaatoista vuotta ja omalla työllään itsensä elättää. Työsopimusta, jonka holhooja on tehnyt alaikäisen puolesta, älköön ulotettako yli sen ajan, jolloin alaikäinen täyttää kahdeksantoista vuotta.
Työsopimuksesta johtuvia oikeuksia, paitsi maksettavaksi langennutta saatavaa, tai velvollisuuksia älköön työnantaja tai työntekijä toiselle siirtäkö, ellei sopimuskumppani ole siihen suostunut.
Työnantaja saakoon kuitenkin asettaa sijaansa työtä johtamaan ja valvomaan toisen henkilön, joka saa käyttää työnantajalle siinä suhteessa kuuluvaa oikeutta ja valtaa.
Työnantajan sijainen on velvollinen kohtelemaan työntekijää kuten työnantaja. Jos työnantajan sijainen tässä ominaisuudessaan rikkoo työsuhteesta työntekijälle johtuvia oikeuksia vastaan, on työnantaja vastuunalainen työntekijälle siten aiheutuneen vahingon korvaamisesta.
Työntekijälle tuleva korvaus voidaan laskea työhön käytetyn ajan, suoritetun työmäärän tai muun asianosaisten keskenään sopiman perusteen mukaan.
Jos palkka tai osa siitä on sovittu maksettavaksi luontaisetuina, joilla ei ole yleisesti käypää hintaa, on ne työsopimuksessa rahassa arvioitava.
Työsopimus on mitätön, jos sopimuskumppani, käyttäen hyväkseen toisen sopimuskumppanin hädänalaista tilaa, tietämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä, on siinä edustanut itselleen tai toiselle sellaista hyvitystä, joka ei ollut oikeassa suhteessa sovittuun työhön, tahi jos sopimus muuten on tehty ehdoilla, jotka olivat ilmeisessä ristiriidassa paikkakunnan tavan tai sellaisessa työssä tavallisesti noudatetun menettelyn kanssa.
Jos edellisessä momentissa mainitun sopimuksen nojalla on työtä suoritettu, korvattakoon se 13 §:ssä esitetyn perusteen mukaisesti.
Jos työsopimuksen ehtoja ei voida toteensaattaa, noudatettakoon siinä kohden paikkakunnan tapaa ja sellaisessa työssä tavanmukaista menettelyä.
Työnantajan tulee työssä asianmukaisesti ottaa huomioon työntekijän terveyden ja työkyvyn säilyminen sekä niin järjestää työ, että työntekijä saa tarpeeksi aikaa lepoa, virkistystä ja kehitystä varten ynnä kansalaisvelvollisuuksien täyttämiseen.
Vähintään kerran viikossa, etupäässä sunnuntaisin, on työntekijälle myönnettävä kohtuullisen pitkä aika yhtäjaksoista vapautta työstä.
Työntekijälle, joka yhtämittaisesti on ollut vuoden saman työnantajan työssä, on varattava, palkkaa vähentämättä vuosittain yhtämittaista loma-aikaa vähintään seitsemän työpäivää. Puolen vuoden yhtämittaisesta työstä on varattava neljän päivän loma. Työntekijä, joka asuu työnantajan luona ja on hänen ruuassaan, mutta viettää mainitun loman toisella paikkakunnalla, on oikeutettu saamaan korvauksen ravinnostaan sillä paikkakunnalla vallitsevien hintojen mukaan, missä työ on suoritettava.
Ehto, jolla supistetaan työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevaa oikeutta loma- tai vapaa-ajan saamiseen, on mitätön.
Työntekijälle, joka omasta tahdostaan on tehnyt joko ylitöitä tai työtä loma-aikaan, on työnantajan suoritettava kohtuullinen lisäpalkka, ellei lisäpalkan määrästä ole erittäin säädetty.
Työntekijän tulee ahkerasti ja huolellisesti suorittaa tehtävänsä, säntillisesti noudattaa työaikaa, välttää työssä kaikkea, mikä voi saattaa hänen tai hänen työtoveriensa turvallisuuden vaaranalaiseksi tai turmella työnantajan omaisuutta, ja olkoon hän myöskin luvattomasti ilmaisematta, mitä on työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksista saanut tietoonsa.
Älköön työntekijä vaatiko, vastaanottako tai itselleen edustako lahjaa tai muuta etua toista suosiaksensa tavaran hankinnassa tai muussa elinkeinotoiminnassa.
Työntekijä, joka on tehnyt työsopimuksen, älköön työnantajan suostumuksetta sitoutuko uuteen työhön, mikä vähentää hänen kykyään täyttää aikaisempaa työsopimusta.
Jos työntekijä on sitoutunut kahdelle työhön, on se sopimus voimassa, joka ensin tehtiin, ja korvatkoon työntekijä myöhemmälle sopimuskumppanilleen menettelynsä kautta aiheuttamansa vahingon, ellei tämä sopimusta tehdessään tietänyt aikaisemmasta sopimuksesta.
Ellei toisin ole sovittu, on työnantajan maksettava työntekijälle hänen palkkansa työn päätyttyä. Jos työn toimittaminen kestää neljätoista päivää pitemmän ajan, on työntekijä kuitenkin oikeutettu säännöllisin ajanjaksoin, vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, nostamaan suorittamaansa työtä vastaavan osan palkasta.
Jos rahapalkka on laskettu ajalta, on se maksettava vähintään kerran kuukaudessa. Palkka, joka lasketaan päivältä tai sitä lyhyemmältä ajalta, on maksettava ainakin kaksi kertaa kuukaudessa.
Luonnossa maksettava korvaus on suoritettava sen laadun ja paikkakunnan tavan mukaan.
Jos palkanmaksu työsuhteen päättyessä ilman laillista estettä viivästyy, olkoon työntekijällä oikeus saada odotuspäiviltä täysi palkka, kuitenkin enintään kolmelta päivältä.
Palkan maksaminen on toimitettava työpäivänä työajan päätyttyä ja työpaikalla taikka sen läheisyydessä, ellei toisin ole sovittu.
Työpalkka on suoritettava maan käyvässä rahassa, tavaroissa tai etuuksissa sen mukaan kuin sopimuksessa on määrätty, älköönkä tavaraa tai rahanosoituksia rahapalkan asemasta käytettäkö. Muu sopimus on mitätön.
Jos käsirahaa on sopimuksen vakuudeksi suoritettu, laskettakoon se työpalkasta, ellei toisin ole sovittu tai muuta tapaa paikkakunnalla yleisesti noudateta.
Välipuhe, jolla sidotaan työntekijää palkkansa vapaassa käyttämisessä, olkoon mitätön, ellei se koske veroja tai suorituksia lain mukaan perustettuihin työväen apukassoihin, jotka tarkoittavat yksinomaan työntekijäin etua.
Työsopimus, jossa korvaus työstä on sovittu joko osaksi tai kokonaan työntekijälle hyvitettäväksi yleisöltä tulevilla juomarahoilla tahi vapaaehtoisilla lahjoilla, olkoon kielletty.
Jos palkan määrä riippuu mittauksesta, punnitsemisesta tai muusta laskutavasta, joka tarkoittaa työtuloksen paljouden tai arvon määräämistä, on asianomaisilla työntekijöillä oikeus itse tai keskuudestaan valitsemainsa enintään kolmen edustajan kautta olla siinä läsnä tahi tutustua siihen kuuluviin asiakirjoihin. Muu sopimus on mitätön.
Jos työntekijä sopimuksenmukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä, hänen kuitenkaan työantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, on palkka hänelle maksettava.
Jos työntekijä on estetty työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikoksellisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, on työntekijällä oikeus esteen vallitessakin saada palkkansa ajalta, joka on yhtä pitkä kuin työsuhteessa noudatettava irtisanomisaika, kuitenkin enintään neljätoista päivää. Sama olkoon laki, jos työntekijä työpaikalla tapahtuneen tulipalon, koneen vahingoittumisen tai muun senkaltaisen, hänen henkilöstään riippumattoman esteen takia ei ole saanut tehdä työtä.
Työnantaja on kuitenkin oikeutettu 2 momentissa mainituissa tapauksissa palkasta vähentämään sen, mitä työntekijälle hänen poissaolonsa vuoksi työstä on säästynyt tai työntekijä vastaavana aikana muulla työllään on ansainnut tai tahallansa jättänyt ansaitsematta, kuin myös työntekijälle samalta ajalta tulevan lainmukaisen korvauksen työssä häntä kohdanneen ruumiinvamman johdosta tai työntekijän sairaustapauksessa saaman avustuksen sellaiselta apukassalta tai vakuutuslaitokselta, johon työnantaja on työntekijän puolesta suorittanut osakas- tai vakuutusmaksuja.
Jos palkka olisi ollut laskettava suoritetun työn mukaan, on työntekijä tämän pykälän edellyttämissä tapauksissa oikeutettu saamaan niin paljon kuin hänen asemassaan oleva työntekijä olisi samanlaisesta työstä ansainnut.
Sopimus, jolla supistetaan työntekijälle 2 momentin mukaan tulevaa oikeutta, on mitätön.
Työntekijälle palkkaetuina luovutetun asunnon tulee olla asianmukaisessa kunnossa ja terveydellisessä suhteessa tyydyttävä sekä perheen jäsenten lukumäärään ja sukupuoleen sekä paikallisiin olosuhteihin nähden tarpeeksi tilava.
Työnantajan tulee antaa työntekijälleen, joka asuu hänen luonaan ja on hänen ruuassaan, sovelias ja riittävä ravinto sekä toimittaa hänelle tarpeellinen sairashoito ensimmäisten neljäntoista päivän aikana, sairastumispäivää lukuunottamatta. Jos tauti tai ruumiinvamma on aikaansaatu tahallaan tai johtunut rikollisesta toiminnasta tahi kevytmielisestä elämästä taikka muusta törkeästä tuottamuksesta, olkoon työnantaja oikeutettu palkasta vähentämään, mitä hän on sairaanhoidosta maksanut. Muu sopimus on mitätön.
Työnantajan on annettava työntekijälle työaseet ja työaineet, ellei toisin ole sovittu tahi muuta tapaa paikkakunnalla yleisesti noudateta.
Työntekijän on asianmukaisessa kunnossa palautettava työaseet sekä työaineet, joita hän ei ole käyttänyt, elleivät ne ole ilman hänen syytään hävinneet.
Uhkasakkoon työssä tekemästään rikkomuksesta voidaan työntekijä langettaa ainoastaan työehtosopimuksen määräysten nojalla.
Jos työntekijä laiskuudesta, huolimattomuudesta tai niskoittelemisesta laiminlyö sovitun työn ja työnantaja teettää sen muilla, on työnantajalla oikeus vähentää täten syntynyt kustannus työntekijän palkasta.
Työsuhteesta johtuneitten saataviensa suorittamiseksi, jos työntekijä ne myöntää oikeiksi tai ne muuten on pidettävä selvinä, kuin myös 23 §:ssä sanottuun tarkoitukseen saa työnantaja jokaisessa tilissä vähentää työntekijälle tulevasta rahapalkasta yhteenlaskettuna korkeintaan kuudennen osan.
Kun työsopimus irtisanotaan tahi kun se päättyy, on työnantajan viipymättä annettava, jos työntekijä sitä vaatii, todistus, joka sisältää ilmoituksen siitä, kuinka kauan ja missä toimessa työntekijä on ollut hänen työssään ja mistä ajasta tämä on siitä vapaa, sekä lisäksi, erittäin sitä vaadittaessa, arvolauseen työntekijän osoittamasta työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä.
Työnantaja on sen ohessa työntekijän vaatimuksesta velvollinen todistuksessa mainitsemaan syyn työsuhteen päättymiseen.
Työnantaja älköön panko todistukseen mitään merkkiä tai antako sitä sellaisessa muodossa, jonka tarkoitus on antaa työntekijästä muita tietoja, kuin mitä todistuksen sanamuodosta käy ilmi.
Työsopimus lakkaa, kun sovittu työkausi on päättynyt, kun irtisanomisaika irtisanomisen tapahduttua on loppuun kulunut, tahi kun määrätty työ on tehty.
Kun työsopimus on toistaiseksi voimassa, lakkaa se irtisanomisen tapahduttua, ellei toisin ole sovittu. Jos erityisestä irtisanomisajasta ei ole sovittu, on sellaisena pidettävä palkanmaksujen välinen aika, mutta jos palkanmaksu ei tapahdu säännöllisin väliajoin, on irtisanomisaika neljätoista päivää. Jos asianosaiset ovat sopineet, että työsuhde saa päättyä irtisanomisaikaa noudattamatta, älköön työ kuitenkaan lakatko ennenkuin työpäivän tai työvuoron päättyessä.
Tilapäisessä työssä voi ilmoitus työsopimuksen päättymisestä seuraavaksi päiväksi tai työvuoroksi tapahtua viimeistään työpäivän tai työvuoron päättyessä, ellei toisin ole sovittu.
Jos työsopimus tarkoittaa maanviljelyksessä tai sen välittömässä yhteydessä toimitettavaa työtä ja työntekijä joko asuu työnantajan luona ja on hänen ruuassaan tai palkkaetuina saa asunnon ja muita luontaisetuja, pidetään sopimus, ellei työajasta ole erityisesti sovittu tahi asianhaaroista ilmeisesti käy selville, että asianomaiset ovat muuta tarkoittaneet, tehtynä ensiksi tulevan marraskuun 1 päivään saakka siitä lukien kuin työntekijä on ryhtynyt työhönsä.
Kun työnantaja kuolee, ovat niinhyvin hänen oikeudenomistajansa kuin myöskin työntekijä oikeutetut irtisanomaan sopimuksen päättymään neljän viikon kuluttua irtisanomisesta lukien, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika olisikin pitempi.
Nainen, joka on avioliittoon kuulutettu, on oikeutettu naimisiin mennäkseen työstä eroamaan neljätoista päivää irtisanomisen jälkeen, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika olisikin pitempi.
Kun työnantaja on joutunut konkurssitilaan, voidaan sopimus molemmin puolin irtisanoa päättymään neljäntoista päivän kuluttua irtisanomisesta lukien, vaikka irtisanomis- tai työsopimusaika olisikin pitempi.
Sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta on työntekijä oikeutettu heti purkamaan työsopimuksen seuraavissa tapauksissa:
1) kun työnantaja työsopimusta tehtäessä on oleellisessa kohdassa väärillä ilmoituksilla saattanut työntekijän harhaan;
2) kun työntekijän tai hänen perheensä jäsenen henki, hyvä maine tai siveellisyys työsuhteen johdosta joutuu vaaranalaiseksi;
3) kun työnantaja tai tämän sijainen tekee työntekijälle tai hänen perheensä jäsenelle väkivaltaa, herjaa tahi törkeästi solvaa, tai koettaa vietellä lainvastaiseen tekoon, tai tekee itsensä työntekijää vastaan syypääksi rikokseen, jota ei voida sakolla sovittaa;
4) jos sovitusta työstä johtuu työntekijän terveydelle haittaa, jota ei ole voitu edeltäpäin arvata, tai kun työnantaja, tämän sijainen taikka työtoveri, jonka kanssa työntekijän täytyy joutua välittömään yhteyteen, sairastaa inhottavaa tai tarttuvaa tautia;
5) kun palkkaa ei makseta sopimuksenmukaisesti tai kun työntekijälle, jonka palkka on laskettava suoritetun työn mukaan, ei anneta riittävästi työtä; sekä
6) kun työnantaja jättää olennaisessa kohdassa täyttämättä työsopimuksen määräyksiä tai mitä yleisen tavan mukaan on sellaisessa työsuhteessa noudatettava, tahi työsopimuksen edellytykset ovat työnantajan menettelyn johdosta oleellisesti muuttuneet.
Älköön työntekijällä kuitenkaan olko tätä oikeutta, mikäli se perustuu 1, 3, 5 ja 6 kohtaan, kauemmin kuin yhden viikon sen jälkeen, kun aihe siihen hänelle ilmaantui. Jos työnantaja heti erottaa sijaisensa, josta mainitaan 3 ja 4 kohdassa, tai inhottavaa tai tarttuvaa tautia sairastavan työntekijän, raukeaa myös oikeus työsopimuksen purkamiseen.
Sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta on työnantaja oikeutettu heti purkamaan työsopimuksen seuraavissa tapauksissa:
1) kun työntekijä työsopimusta tehtäessä on oleellisessa kohdassa väärillä ilmoituksilla saattanut työnantajan harhaan;
2) kun työntekijä, joka asuu työnantajan luona, varoituksesta huolimatta viettää pahentavaa elämää;
3) kun työntekijä tekee väkivaltaa työnantajalle, tämän perheen jäsenelle tai työnantajan sijaiselle tahi työtoverilleen, uhkaa heidän henkeään, herjaa tahi törkeästi solvaa heitä, tai saattaa heidän siveellisyytensä vaaranalaiseksi, taikka tekee itsensä syypääksi kavaltamiseen, petokseen, näpistämiseen tai rikokseen, jota ei voida sakolla sovittaa;
4) kun työntekijä, yhtämittaisesti enemmän kuin 20 §:n 2 momentissa edellytetyn ajan, sairauden tähden tai muusta jatkuvasta syystä on estetty, taikka jos hän vaarallisuutensa johdosta ympäristölleen on sopimaton toimittamaan sitä työtä, jota hänen työsopimuksensa tarkoittaa;
5) kun työntekijä näyttäytyy sovittuun työhön ilmeisesti kelvottomaksi;
6) kun työntekijä tahallansa tai törkeästä huolimattomuudesta turmelee koneita, työkaluja, työaineita, työntuotteita tai muuta työnantajan omaisuutta, tai luvattomasti ilmaisee työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksia, tai havaitaan syypääksi 15 §:ssä mainittuun tekoon, esiintyy työpaikalla juopuneena taikka tuopi sinne tai siellä nauttii juovutusjuomia; sekä
7) kun työntekijä jättää olennaisessa kohdassa täyttämättä työsopimuksen määräyksiä tai mitä yleisen tavan mukaan on sellaisessa työssä noudatettava.
Älköön työnantajalla kuitenkaan olko tätä oikeutta, mikäli se perustuu 1, 3, 6 ja 7 kohtaan, kauemmin kuin yhden viikon sen jälkeen, kun aihe siihen hänelle ilmaantui. Työnantajalla älköön myöskään olko oikeutta purkaa työsopimusta naispuolisen työntekijän kanssa sinä aikana, jolloin tämä on poissa työstä lapsensynnyttäjiä koskevain, työväensuojelusta tarkoittavien lakimääräysten nojalla.
Jos työnantaja on palkkaan sisältyvänä etuna luovuttanut asunnon työntekijälle, jolla on perhe, eikä eri vuokravälipuhetta ole tehty asunnon käyttämisestä, on työntekijä, kun työsopimus on purettu, oikeutettu neljäntoista päivän aikana sen jälkeen itseään ja perhettään varten käyttämään asuntoa, ellei työnantaja siksi ajaksi hanki työntekijän käytettäväksi toista asuntoa. Kun työsopimus päättyy neljätoista päivää lyhemmän irtisanomisajan jälkeen, on työntekijällä sama oikeus irtisanomisesta lukien. Jos työsopimuksen purkaminen on johtunut työntekijästä riippuvasta syystä, on hänen suoritettava työnantajalle korvaus mainittuna aikana käyttämästään asunnosta. Muu sopimus on mitätön.
Mitä tässä on säädetty, älköön noudatettako, jos työsopimus on tehty määräajaksi ja se on umpeen kulunut, älköönkä myös työntekijään nähden, joka on otettu tilapäistä työtä varten.
Jos työnantaja vastoin sopimusta tai lakia erottaa työntekijän työstään, tai tämä siitä siten eroaa, taikka työsopimusta muutoin rikotaan, korvatkoon syyllinen kaiken vahingon.
Joka 30 §:n 1, 3, 5 tahi 6 kohdan taikka 31 §:n 1, 2, 3, 5, 6 tai 7 kohdan nojalla on purkanut työsopimuksen, on oikeutettu saamaan vahingonkorvausta ikäänkuin jos sopimuskumppani olisi oikeudettomasti rikkonut sopimuksen. Sama olkoon laki, jos työntekijä 30 §:n 2 tai 4 kohdan perusteella purkaa sopimuksensa syystä, jonka työnantaja tai tämän sijainen on aiheuttanut.
Jos työnantaja tahi tämän sijainen estää työntekijää kuulumasta tai liittymästä laillisesti luvallisiin yhdistyksiin tai täyttämästä kansalaisvelvollisuuksiaan, rangaistakoon sakolla. Sama olkoon laki, jos työntekijä tässä sanotulla tavalla rikkoo toista työntekijää tai työnantajaa kohtaan.
Sopimus, jossa sopimuskumppani sitoutuu olemaan kuulumatta yhdistykseen, olkoon mitätön.
Joka väkivalloin tai uhkaamalla pakottaa taikka yrittää pakottaa työnantajaa seisauttamaan työnsä tai siitä erottamaan tai olemaan siihen ottamatta työntekijää, taikka työntekijää ottamaan osaa työlakkoon tai estää häntä työtä tekemästä, rangaistakoon niin kuin rikoslain 25 luvun 12 §:ssä sanotaan.
Työnantaja, joka rikkoo 18 §:n 1 momentissa olevia säännöksiä, rangaistakoon sakolla taikka, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa, vankeudella enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Jos työnantaja ilman laillista syytä kieltäytyy antamasta 26 §:ssä mainittua todistusta, tai luovuttamasta takaisin haltuunsa saamiaan työntekijän työtodistuksia, tahi vasten mainitun pykälän kieltoa on todistukseen pannut salaisia merkkejä tai antanut sen siinä kielletyssä muodossa, rangaistakoon sakolla.
Samoin rangaistakoon työnantajan sijainen, jos hän tässä pykälässä sanotulla tavalla rikkoo työntekijää kohtaan.
Joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää aikaisemman työsopimuksen perusteella olevan estetyn sellaiseen työhön ryhtymästä, rangaistakoon sakolla. Samoin rangaistakoon työntekijä, joka mainitulla edellytyksellä on sitoutunut useammalle työhön.
Jos työntekijä rikkoo 15 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksien luvattomasta ilmaisemisesta, rangaistakoon sakolla tai, erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa, vankeudella enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Sama olkoon laki, jos työntekijä, siinä tarkoituksessa kuin 15 §:n 2 momentissa sanotaan, on vaatinut, vastaanottanut tai itselleen edustanut lahjan tai muun edun. Mitä työntekijä on vastaanottanut tai sen arvo, menetettäköön.
Jos työnantajan sijainen tekee itsensä syypääksi tässä luvussa mainittuihin rikkomuksiin eikä työnantajan syyksi samalla voida lukea mitään tuottamusta, rangaistakoon ainoastaan sijainen.
Tässä luvussa mainituista rikkomuksista älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikkomusta syytteeseen.
Tämän lain mukaan ratkaistavissa asioissa päättäköön tuomioistuin, vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet asianhaarat, mitä asiassa on katsottava todeksi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1922; kuitenkin on ennen sanottua päivää määräajaksi tehtyihin työsopimuksiin nähden sovellettava nyt voimassaolevaa lakia.
Tällä lailla kumotaan 30 päivänä tammikuuta 1865 annettu palkkaussääntö isännille ja palkollisille sekä 31 päivänä maaliskuuta 1879 elinkeinoista annetun asetuksen 29 § kuin myös sanotun asetuksen 28, 30, 32, 34–37 ja 42–44 §:t, paitsi mitä niissä säädetään oppisopimuksesta ja siihen perustuvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä mikäli 31 §:ssä määrätään uhkasakoista ja 32 §:ssä elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta hankkia viisitoista vuotta nuoremmille työntekijöilleen tilaisuus kansakoulun oppijaksoa vastaavaan opetukseen.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä, 1 päivänä kesäkuuta 1922.
Huomautukset[muokkaa]
- Tämän lain kumosi Työsopimuslaki (320/1970), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 1971.