Kertomus Maalahden pitäjästä:Pitäjän entisyys

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Asukkaat toiminensa. Kertomus Maalahden pitäjästä.
Pitäjän entiyys.
Kirjoittanut Johan Reinhold Aspelin



Pitäjän entisyys.[muokkaa]

Maalahden ensi erkaneminen Mustasaaresta omaksi seurakunnaksi on vähä hämäränsekainen. Vanhassa kirkossa, joka revittiin v. 1831, oli itäisellä seinällä kirjoitus, jossa Maalahti sanottiin saaneen ensimäisen kirkkonsa v. 1602 ja olleen Mustasaaren pitäjän kappelina[1]. Kirjallisia todistuksia ei löydy enään siitä asiasta. Muutamassa laamannin käräjäpöytäkirjassa v. 1690 muistutetaan vaan, että eräs Herra Yrjö (Herr Grels) oli tullut papinvirkaan Maalahdella vuonna 1603 ja elänyt 5 eli 6 vuotta sen jälkeen. Mustasaaren pitäjän tilintekokirjoissa ei Maalahden kyliä eroiteta pitäjän muista kylistä ennen vuotta 1608, jona Maalahden pitäjä sai omat tilintekokirjansa. Kun Kuninkaan palveliat ja lähettiläiset Pohjanmaalle, Hieronymus von Birckholtz, Niilo Yrjönpoika ja Yrjö Hannunpoika, kirjalla 9:ltä p. lokak. v. 1607 tekivät Maalahdesta eri pitäjän, eivät hekään sano Maalahtea sitä ennen olleen kappelina[2]. Maalahtilaiset näkyvät vielä tämänkin perästä välistä katsoneet itseään Mustasaaren pitäjäläisiksi ja kunnallisissa asioissaan käyttäneet Mustasaaren pitäjän sinettiä. Oma sinettinsä tavataan vasta v. 1621. Kun Mustasaarilaiset Maalahtilaisten matkoilla kielsivät heiltä siaa kirkossaan, nuhteli heitä Yrjö Swahn kovasti tästä asiasta kirjassa Forsby'stä 22 p. heinäk. v. 1608, ”millä oikeudella ja hyvällä omallatunnolla he saattoivat kieltää Maalahtilaisia vanhasta tavastaan ja emäkirkosta, jonka rakennuksessa heidän vanhemmillaan oli ollut niin suuret kustannukset," ja kehoitti kuninkaan puolesta heitä rahoilla ja hirsillä auttamaan vasta-alkavia Maalahtilaisia kirkkonsa ja pappilansa rakennuksessa. Tuosta näyttää ikäänkuin kirkkoa ja pappilaa vasta silloin olisi alusta pitäin rakennettu koska siihen apua tarvitsivat. Tähän seikkaan on työläs enää saada täyttä selkoa. — 10 p. kesäk. v. 1613 saivat Maalahtilaiset Kustaa II:sen Adolfin vahvistuksen pitäjän-oikeuteensa ”pitkän matkansa vuoksi entiseen emäkirkkoonsa, jonka tähden harvoin taikka eivät koskaan saaneet kuulla Jumalan sanaa eikä viimeisellään puhutella Kirkkoherraansa ja sielunsa paimenta, vaan täytyivät kuolla kuolemistaan niinkuin järjettömät luontokappaleet."

Maalahden ensimäisen kirkon ulkonäöstä ei ole mitään tietoa. Luultavasti seisoi se samalla paikalla kun toinenki, koska ei muusta paikasta tarinoida. V. 1652 sai se uuden saarnatuolin, joka maksoi 60 tal. 2 äyriä ja maalaaminen 23 tal. 22 äyriä. Kirkon omaisuuksista mainitaan 30 p. kesäk. 1649 nämät: kirkon kalkki kanteneen, sairasten kalkki, 3 messukasukkaa, yksi valkoisesta silkkikankaasta, toinen vehriästä ja kolmas punaisesta kukitetusta atlas'esta, 1 alttarivaate hienosta sini- ja punavärisestä silkkikankaasta, 1 palttinainen alttariliina, 1 sininen alttarivaate, 1 vehriäinen vaate saarnatuolilla, 1 toinen punainen ja kulunut. Kynttiläkruunuja eli jalkoja ei mainita. Kirkon kirjastossa oli samana vuonna seuraavat kirjat: Svensk Bibel kahdessa nioksessa, Handbok, Evangeliibok in 8:vo 2 kapp., Liten Bönebok, Manuale sueticum in 4:to, Liten Sängbok käsikirj., Davids Psaltare in 8:vo. — Missä Maalahden ensimmäinen kappalainen, tuomainittu ”Herra Yrjö," joka olisi tullut virkaan 1603 asui on työläs arvata. Hänen aikanansa ostivat Maalahtilaiset Petolahtilaisilta 18:IIa tal. luodon Trutören, joka pantiin pappilan alle. Kunink. julistuksen mukaan 21 p. heinäk. 1677 veroitetun maan alta eroitetuista tiluksista, tuomittiin luoto Närpiön karäjissä takaisin Petolahdelle, mutta kun Kruunun-nimismies Riveli laamannikärajissä 1690 muistutti että ”Herra Yrjö vainaja" oli tullut papinvirkaan Maalahdella 1603, ostanut saaren ja elänyt ainoastaan 5 eli 6 vuotta sen jälkeen, josta oli uskottava että osto oli tapahtunut ennen maanjakoa 1608 eivätkä Petolahtilaiset siis koskaan olisi maksaneet veroa saaresta, niin vahvisti Laamanni Stenbock tuosta syystä ja kun pappilalla oli tietysti huonot tilukset, mainittuna vuonna pappilan oikeuden saareen. Petolahtilaiset saisivat omistaa saareen maatuneet tilukset. Kohta saamme nähdä että Herra Yrjön aikana ei vielä ollut nykyistä pappilaa. Olisikoon tämä Yrjö sama mies kun Maalahden toinen Kirkkoherra Yrjö Matinpoika, vai löytyikö vanhempi pappila — kukatiesi Haga ½ mantalin talo vähä länteesen päin nykyisestä kirkosta? Haga oli Kappalaisen saatua 1628 hänellä pappilana noin parikymmentä vuotta siksi kuin hän muutti Sulvalle asumaan. Kirkkoherran pappilana on melkeen alusta pitäin ollut Björkas, vaikka nimi näkyy olevan uusi. Se on pohjoispuolella jokea, Långforss nimisen kosken partaalla, noin 500 askelta nykyisestä emäkirkosta. Elok. 7 p. 1758 veroitettiin pappila 1 1/6:ksi kruunun veron maaksi mutta uudessa laskussa 1775 lisättiin manttali 1 1/3:ksi. Perustaminen oli tällainen. Pitäjän perustuskirjassa määrättiin pappilan maaksi 30 puolen-tynnyrin alaa aukiomaata, joka ennen oli ollut 4:n nimitetyn talonpojan hallussa Alimaalahdella, ja pitäjäläisten käskettiin rakentaman laillisia huoneita pappilaksi. Maanjaossa 1608 marrask. 2 p. syyttelivät pitäjäläiset kuitenkin ettei heillä ollut ”mitään keinoa eikä tilaisuutta pellon ja luhdan perkkiöksi, johon saisivat tehdä pappilata." Kun maanjaossa oli tavattu aukiomaita, jotka entiset omistajat — osaksi samat kun mainitaan perustuskirjassa — huonon maanlaatunsa vuoksi eivät moneen vuoteen olleet viljelleet ja siis kauan olivat maanneet nurmena ja karjan ajona, niin ne määrättiin pitäjäläisille ”kuokkia pappilanmaaksi." Entiset omistajat menettivät tuon maansa, ”kun eivät niin isoon aikaan olleet siitä huolineet," ja se tuomittiin kruunun lailliseksi omaisuudeksi. Tuota pappilaksi määrättyä aukiomaata oli ”6 äyriä 9 penn. ja kaikki maat ja tilukset, pellot, peltomaa, luhdat, metsä, katokset, kalavedet, myllypaikka, karjan-käynti, lähellä eli kaukana, kun vaan löytää taittiin." Pappilanmaan ”kuokkiminen" ei kumminkaan tahtonut joutua. Kirjoituksessa Mustasaarelta 17 p. syysk. 1620 muistutti Maaherra Erkki Hare heitä vihdoin ryhtymään sen päätöksen noudattamiseen pappilan pellon ja rakennuksien suhteen, johon olivat yhdistyneet, kun hän viime kerran kävi heidän luonansa. Silloin oli pappila myös saanut myllynsä. Pappilan ensimäisistä rakennuksista löytyy seuraava luettelo Kirkkoh. Olavi Maununp. Arenius'elta, kun hän otti vastaan virkansa 16 p. kesäk. v.1649: Susiluotolaisten huoneet: Asuntolapa (Sätestuga), jossa oli 4 lasiakkunaa, 1 pelli ja pari saranoita ovessa; Lukukamari (Studerkammare) tuvan edessä, 2 lasiakkunaa, saranapari ovessa, 1 pari pelliä puusta ja pari heikkoja saranoita porstuanovessa; lato tarhalla ja pieni sikatiiu. Alimaalahtilaisten huoneet: Pieni makuutupa (Sängstuga), 2 vuodetta, 4 lasiakkunaa, pelli, ovi lukkoneen ja saranoineen, Kölli (Kokhus) salpalukkoneen; Lammasketta, lato tarhalla, ”so talli" rantaportin takana, riihi kirkkopellolla, ”pikku aitta" halkohuoneen tykönä lukkoneen ja saranoineen. Sulvalaisten huoneet: Tupa (Borgstuga) pöytäneen, 4 lasiakkunaa, toiset 2 aivan kelvottomia ja 1 pelli; Kamari, 1 saranapari tuvanovessa, 2 paria porstuanovessa, 1 lukko; Kappalaisen tupa, vanha ja kelvotoin: Myllynkehä, ”pikku talli" tarhalla, navetta, mallaspirtti, olkilato kirkkopellolla. Ylimaalahtelaisten huoneet: Leivontatupa pöytäneen ja lavittaneen — ikäheilliöitä, 2pelliä, 3 lasiakkunaa; Navetta, eteläinen lato tarhalla,􀀀kotiriihi" luuvaneen ja olkilatoneen, luhtiaitta yli-portilla lukkoneen ja saranoineen, isompi aitta halkohuoneen tykönä saranoineen, huono lukko, aitta yömajan alla, huonot saranat ja kelvotoin lukko, Yli- ja Alimaalahtilaisten yhteiset huoneet: Yömaja (Nattstuga), 2 lasiakkunaa, kolmas aivan kelvotoin, 2 paria heikkoja saranoita tuvan ja kamarin ovissa; Kellari saranoineen, kelvotoin lukko. Yhteisesti pitävät pitäjäläiset voimassa myllyn rattaineen, kivineen, lukkoneen j. n. p. Irtanaista omaisuutta oli pappilassa: 3 lehmää, 2 lammasta, 2 karitsaa, sika, nuori tamma, pari käsikiviä, 6 puulautasta y. m. Kylvössä oli mainittuna vuonna 2 tynn. rukiita ja keväkylvöä 3 tynn. ohria.

Maalahden seuraakuntaan kuului ensimältä kylät Itä- ja Länsi- Sulva, Yli- ja Ali-Maalahti ja Susiluoto. Mutta Sulvalaisille tuli vielä pitempi matka Maalahden kirkolle kun entiseen emäkirkkoonsa. He rupesivat siis hekin puolestansa pian erontouhuun. Strandberg sanoo ensimäisen kirkkonsa rakettuen v. 1626. Nykyisen tapulin alikerta, joka vanhassa kirkossa oli porstuana, sanotaan olleen Sulvalaisten ensimäinen kirkko. Isakki Rothovius'en pispankäräjissä Maalahdella 19 p. elok. 1628 pyysivät Sulvalaiset Jumalanpalvelusta välistä siihen ”huoneesen" (huus), jonka sitä varten olivat rakentaneet. Rothovius'esta näytti tämä oudolta, että omasta mielestään olivat sellaisiin ruvenneet ja arveli että työkin siis pitäisi hyljättämän, vaan kun he olivat sen tehneet hyvässä toivossa ja esittelivät tyydyttäviä syitä tuon huoneen rakennukseen, myönnettiin heille Jumalanpalvelus joka kolmas pyhä ja isompi juhlapäivä. Välipyhinä piti heidän ahkerasti kulkeman Maalahden kirkossa sakon haastolla, ½ markkaa (noin 24 penniä nyk.) ensi kerralta kun laiminlöivät Jumalanpalveluksen, markka toiselta, kolmannelta kerralta täytyivät seisoa kirkon ovella. Muuten olivat muitten pitäjäläisten kanssa velvoitetut Maalahden kirkon ja pappilan rakentamiseen ynnä Kirkkoherran palkkaamiseen ja antamaan papille aterian joka kerta kun hän piti Jumalanpalvelusta ”kappelissa." Waasan kappalaiset olivat tähän saakka kantaneet palkkaa (elemosymam sacellanicam) Sulvasta, mutta se kiellettiin heiltä nyt. Samassa tilaisuudessa otettiin kappalainen pitäjältä yhteisesti palkattavaksi. Hänen pappilanansa oli, niinkuin ennen on mainittu, Haga. Rothovius'en käräjissä Maalahdella 6 p. heinäk. 1632 anoivat Sulvalaiset Jumalanpalvelusta joka toinen pyhä, johon myönnyttiin ”koska se oli Jumalalle otollista ja seurakunnalle hyödyksi." He valittivat myös suurista kustannuksista kirkkonsa rakennuksessa ja että olivat velastuneet kalkin ja sen kannen ostaessa, jonka tähden he pyysivät apua Maalahtilaisilta. Nämät lupasivat markan savulta ja Sulvalaiset lupasivat puolestaan auttaa Maalahtilaisia kun heillä oli isompia kustannuksia ”kirkkopukuun ja muuhun." Sulvalaisten pyynnöstä määräsi Tuomiokapitlumi 3 p. marrask. 1647, että kappalaisen piti ottaman asuntonsa Sulvalla, mutta kun silloinen vanha Kappalainen Matti Envaldinpoika ei ollut tuohon taipuvainen, velvoitettiin hän vielä kerta kirjalla 27 p. syysk. 1649 viipymättä lähtemään Sulvalle sillä muistutuksella, että jos hänellä oli ”muuta asiaan miettimistä, niin saisi jalkailla mihin mieli." V. 1652 näkyy hän asuneen Sulvalla. Sulvan ensimäinen pappila tarinoidaan olleen mäellä Hemmingsbackan runsas ven. virsta etelään nykyisestä kirkosta. Provastinkäräjissä 1650 vakuuttivat Sulvalaiset ettei heillä laisinkaan ollut eronmietteitä Maalahden seurakunnasta, jota Maalahtilaiset pelkäisivät. Eräässä v. 1652 Petr æus pispalta tehdyssä saarnajärjestyksessä määrättiin, että Sulvalaisten täytyi olla Jumalanpalveluksetta niinä pyhinä, kun Susiluodolla saarnattiin.

V. 1659 rakennettiin uusi puukirkko Maalahdella, katettiin ja valmistettiin sisältä v. 1660 ja maalattiin 1662. Sen vihki Pispa Juha Olavinp. Terserus 10 p. helmik. 1660. Kun Sulvalaiset pispankäräjissä 11 p. helmik. 1660 olivat vastahakoiset auttamaan Maalahtilaisia uuden kirkon- ja pappilanrakennuksessa, niin menettivät Jumalanpalveluksensa 6:na suurina juhla- ja rukouspäivinä, paitsi niinä 3:nä pyhänä kun Jumalanpalvelusta pidettiin Susiluodolla. Seuraavana vuonna saivat he kahdella lähettiläällä tuon määräyksen kumotuksi Turussa, kun lupaisivat ottaa osaa Maalahden kirkon ja pappilan rakennuksessa ”kaksi kappelilaista yhtä Maalahtilaista vastaan." Tuon viimeisen päätöksen vahvisti Pispa Gezelius 4p. huhtik. v. 1666. V. 1680 muistutettiin Sulvalaisia laudoittamaan ja tervaamaan osaansa emäkirkossa. Tämä näkyy alusta olleen vähä pienellainen, sillä Maalahtilaisten pyynnöstä myönnettiin heille Kunink. kirjalla 13 p. jouluk. 1688 kollehta hiippakunnasta ”kirkkonsa suurentamiseksi ja kaunistukseksi," jonka perästä tavataan uusi lehteri kirkossa[3].

Mainittu Olavi Arenius näyttää olleen kiukkusellainen mies ja usein riidassa seurakuntansa kanssa tuloista ja muusta. Hän perusti esim. pappilan sikalaitumelle uudistalon, johon eräs seppä kihlakunnan-oikeudelta v. 1666 tuomittiin heittämään peltotilkkunsa, jotka oli luvatta kuokkinut pappilan maalle. Tämä moisio oli luultavasti 400 askelta pohjoispuolella pappilaa keskellä nykyistä Hästhaga nimistä peltoa, jossa vielä mäkikumpulla näkyy kivijalkojen jäänöksiä. Kun pitäjäläiset valittivat että Kirkkoherra oli muuttanut omaan taloonsa ja antoi pappilan korsteinineen ja kattoneen hävitä, velvoitettiin he Ruotsin lain mukaan päätöksellä v. 1670 voimassa pitämään ainoastaan 7 huonetta pappilassa ja jos muut hävisivät, piti Kirkkoherran ja hänen perillistensä niistä vastaaman. Tämä uudistalo tuomittiin vuosina 1686 ja 1687 pois O. Arenius'en leskeltä Cath. Bachster'ilta ja pantiin pappilan alle.

Millonka Susiluoto sai ensimäisen rukoushuoneensa eivät löytyvät todistuskirjat ilmoita, mutta jo vanhastaan on siellä pidetty Jumalanpalvelus. Niinkuin jo näimme oli Pispa Petr æus 11 p. maalisk. 1652 tehnyt saarnajärjestyksen, jossa säännettiin että Sulvalaisten piti oleman Jumalan-palveluksetta niinä pyhinä kun kappalainen saarnasi Susiluodolla. Pispa Gezelius'en käräjissä 10 p. Maalisk. 1683 annettiin silloiselle Viran-toimittajalle oikeus sopia Susiluotolaisten kanssa Jumalan-palveluksestaan. Kun Kirkkoh. Rivelius käräjissä 23 p. tammik. 1690 koki yllyttää pitäjäläisiä kustantamaan Pitäjänapulaista, mainitaan myös 3 saarnapaikkaa pitäjässä. V. 1751 mainitaan että neljä Jumalanpalvelusta oli vanhastaan pidetty luodolla vuodessa: Uudenvuoden-, Kynttelin-, Pietarin ja Paavalin- ynnä Matin-päivinä. Klingius'en aikana löytyi ainakin rukoushuone luodolla. Se sanotaan olleen noin 120 askelta länteesen nykyisestä kirkosta.

Sulvan kappelilla ei ollut 50:een vuoteen varsinaisernpaa oikeutta kun minkä konsistoriumi oli suvaisnut. Vasta 8 p. jouluk, 1680 saivat anomuksella Kaarlo Xl:ltä kappelinsa perustus-kirjan. Tästä ajasta on siis Sulvan varsinainen ero Maalahden seurakunnasta luettava, vaikka kappalaisella sittenkin oli saarnavuoroja Maalahdelle ja Susiluodolle aina vuoteen 1848 saakka. Nimityksensäkin oli siihen asti Maalahden ja Sulvan kappalainen.

Ensimäisen pitäjältä palkatun Apulaisen sai Maalahti samana vuonna, 1680, kun seurakunta pispankäräjissä kehoitettiin ”vanhan tapansa ja muitten seurakuntain esimerkin mukaan" auttamaan Kirkkoherran-apulaisen ja silloisen Armovuoden-saarnaajan palkkaamiseen, sillä Apulainen oli, arveltiin, Kirkkoherran vanhuuden, kolmen saarnapaikan ja tietämättömäin sattumusten vuoksi, välttämättömästi tarpeellinen. Mutta kun tämä Apulainen, Olavi Arenius'en poika Tuomas, tuli Kappalaiseksi 1688, niin jäi virka taas sillensä muutamaksi vuodeksi. Kymmenkunta vuotta jälkeenpäin oleskeli Kirkkoherra Rivelius'en luona eräs 22 vuotinen ylioppilas Ihlkeen, joka välisiä auttoi Kirkkoherraa saarnaessa. Tähän ylioppilaiseen mielistyivät Maalahtilaiset niin, että Kihlakunnan käräjissä 1698 yhdistyivät pyytämään häntä Pitäjänaputaiseksi, joksi hän samana vuonna vihittiin. Ison Vihan aikana tulemme vielä puhumaan hänestä.

Vuosina 1695 ja 1696 pani halla täällä, niinkuin koko Pohjanmaalla, laihot tykkänään. Mustasaaren kirkon arkistossa löytyvä kirjoitus antaa kauhittavan kertomuksen silloisesta nälkäajasta. Tynnyri jyviä, kun kyynelin ja rukoillen saatiin ostaa, myytiin vakattain ja kapattain 32:een talariin, välistä maksettiin enemmänki. Moni pappikin söi pettua ja olkileipää. Katajamarjoista tehtiin tavallinen juoma. Ihmisiä kuoli näljästä tien viereen. Köyhillä ei ollut muuta syötävää kun raatoja ja muuta iljettävää. Kerjäläisiä kävi talossa välistä 70 päivässä. Paha ruttotauti rupesi rasittamaan. 30 ja usiampiakin haudattiin yhteen hautaan, välistä arkuttakin. Syyskuusta v. 1696 samaan aikaan 1697 kuoli Maalahden pitäjässä 356 henkeä (Vertaa siv. 150). 1697 oli taas parempi vuosi, mutta harvat olivat saaneet jotain kylvöön. Jyvätynnyri maksoi 24 tal. Kaarlo Xl lähdätti Suomeen jo monta tuhatta tynnyriä jyviä, jotka myötiin köyhälle rahvaalle 11:een talariin, ja keväällä 1698 lähdätti Kaarlo XII Pohjanmaalle 5000 tynnyriä siemeniksi ja elatukseksi. Vuosi 1698 oli maamme onneksi sadollinen.

Tuskin oli Suomi ruvennut virkenemään tuon näljän kurjuudesta, niin tuli Iso viha ja astui vielä täänaikaiselta miespolvelta kauhulla muistetut jälkensä. Pitäjän erinäisistä rasituksista sodan alussa ei ole paljo tietoa. Maaherra Juha Ehrenskiöld'in kirjeellä Nimismies Anders Aurin'ille Korsholmasta 13 p. tammik. 1704, kiellettiin merenkulku sinä vuonna tykkänään papeilta ja talonpojilta kiinipanon uhalla ja Nimismiehen piti kuulusteleman paljoko voutikunnan papeilla ja talonpojilla oli myydä jyviä, voita ja lihaa, joita kruunu tarvitsi sotaväen ja linnojen varustukseksi. Niitten maasta vieminen oli muutenkin kielletty. 18 p. marrask. 1706 tuli Maalahdelle pispan käsky kiitosvirren veisaamisesta, kun Venäläiset olivat heittäneet Wiipurin piirittämisen. Kunink. Virkakunnan käskyllä 1 p:ltä lokak. 1709 Maaherra Klärk'ille, kiellettiin viinanpoltto läänissä sen sakon uhalla kun edellisenä vuonna oli määrätty. Kirjeellä huhtikuun 25 p. seuraavana vuonna säänti Maaherra, että kaikki kirkon rahat piti koottaman ja säilytettämän kruunun tarpeisin, eivätkä saisi mihinkään muuhun käytettää. Käsky kiitosvirren veisaamisesta tuli Maalahdelle 19 p. syysk. 1712, kun vihollisten into kuului lauhtuneen, ja helmikuun 20 p. 1713 Maunu Stenbock'in voiton tähden Mecklenburg'issa. Kesäkuussa 1713 määrättiin Venäjällä oleville vangeille kollehta, joka piti koottaman ”kolmena pyhänä vaikuttavilla kehoituksilla," ja syyskuussa lähdätettämän maankansliaan. Kirjeellä heinäkuun 28 p. s. v. kielsi konsistoriumi pappeja lähtemästä Ruotsiin, johon muutamat sanottiin aikoneen. Heitä kehoitettiin pakenemaan lähipitäjiin, jos pakko tuli.

Sodan varsinainen hirmuiaika näillä seuduin alkoi vasta Venäläisten hävityksillä v. 1714. Sitä ennen mainitaan Maalahdelta sodan uhria ”onnettomalla kuletusretkellä Pommeriin” Riga'ssa ja ”Jumala tiet'köön missa." Napuen tappelussa 19 p. helmik. 1714 kaatui Maalahden pitäjäläisiä 58, joista vanhin mainittu oli 52: n ja nuorin 17 vuoden vanha; vangituita oli Maalahdelta 8. Helmikuun 23 ja 24 p. s. v. ryöstivät Venäläiset Sulvan kirkkoa ja veivät kirkon isoksi osaksi lahjoitetun ja melkein kalliin puvun, molemmat kellot, kirjoja ja 142 tal. 21 äyr. rahassa. Akkunat ja penkit lyötiin rikki. Luultavasti samaan aikaan, ainaki yhtä tarkkaan, ryöstettiin Maalahden kirkolta kellot ja puku. Samoin kun on puhe monesta muustaki joesta Pohjanmaalla, sanotaan kirkonkello Ison vihan aikana upotettuneen Maalahden jokeen, vähä alempana entistä kirkkopaikkaa. Yhtä vähän kun kirkkojen omaisuutta säästettiin yksityisten tavaroita. Tätä ensi hävitystä saivat asukkaat rauhassa itkeä, siksi kun Venäläiset palasivat pitäjään elokuun 21 p. sam. v. ja karttuneella julmuudella kokosivat mitä ensi kerralla olivat heittäneet. Moni oli jo kevä-talvella paennut meren yli Ruotsiin. Syksy v. 1714 näyttää olleen sodan hirmuisin aika. Osa asukkaita haki turvapaikkaa metsissä, jossa pienoisilla lapsilla täytyivät oleskella 10 ja 14 viikkoa syksy- ilmassa. Toiset jättivät kotimaansa ja hakivat turvaa Ruotsin puolella Umeossa, Ångermanland'in ja Jemtland'in maakunnissa, joissa lapsia paon alla näkyy syntyneen. Samana päivänä kun Venäläiset palasivat, 21 p. elok., lähti Waasan haminasta pursi, jossa muitten pakolaisten joukossa oli Maalahden ja Sulvan Kappalainen Jaakko Brunell perheneen, Anna Margreta Jesenhaus ja 7 alaikäistä lasta. Pakolaiset tulivat elok. 27 p. Umeoon, joka turvapaikka valloitettiin ja poltettiin Venäläisiltä jo 18 p. syysk. sam. v. Kurjempi oli kuitenki kotiin jääneitten onni. Kotona pitäjässä kuoliaksi lyötyjä mainitaan 7, joitten seassa 57 vanha mies syyskuussa 1714. Vielä tarinoidaan eräästä Gästgifvar niinisen talon tykönä piinatusta lapsesta, joka kuitenki sitte toisilta Venäläisiltä vielä hengissä annettiin äitilleen. Poisvietyjä mainitaan 20 tyttöä, 3 vaimoa ja 60 poikaa. Venäjän sotaväkeen pantiin 4 miestä. Näille seuduille asetetun Venäjän väestön pääasunto oli Waasassa, mutta etujoukko majaili Sulvassa ja Maalahdella. Samoin kun Kappalainen Brunell oli myös Provasti Fant paennut kurkun yli. Pitäjän kirkollinen hoito ei kuitenkaan herjennyt kokonaan, jos ei kukatiesi vähemmäksi ajaksi. Sama Ihlkeen[4] l), johon pitäjäläiset olivat ylioppilaisena niin mielistyneet, että 1698 olivat pyytäneet hänen Pitäjän-apulaiseksensa, näytti nytkin ansaitsevansa tuota luotetta, kun pysyi Venäläisten hurjasta menetyksestä ja kidutuksesta häntä vastaan huolimatta, koko ”Venäjän vallan" aikana rakkain kuulioittensa luona. Käyden teki hän saarnavuoronsa Sulvalla ainaki vuoteen 1719, kun sanankuuliansa Provasti Vhael'in käräjissä 2 p. tammik. kehoitettiin ”laittamaan hänelle hevoisen, jos varansa sallivat," jota vastoin Ihlkeen lupasi useimmin kulkea Sulvalla. Hänellä oli Venäläisiltä ostettu messukasukka. Kirkkoherran ja Kappalaisen talot olivat silloin autiona, ”seinät ja melkeen katotkin olivat kuitenki kummassakin vielä jälillä." Kirkon talot olivat viimeisinä 4:nä vuosina noussut 86 t. 31 ä:iin kup., köyhäin tulot 5 t. 5 ä:iin. 2 vaimoihmistä vedettiin oikeuteen haureudesta muukalaisten kanssa. Vanhemmat olivat unohtaneet uskonkappaleensa, mutta nuoret lukivat jotensakin hyvin. Katekismus-saarnoja oli pidetty ja kehoitettiin viikkosaarnojenki pitämiseen. Rukouksia oli illoin pidetty kyläkunnissa. Seurakuntalaisten käskettiin paneman lapsensa oppiin lukkarin työ, ja Herra Olavin (Ihlkeen) piti häntä opetuksessa neuvoman. Nerokkoita poikia kehoitettiin lähdättämään Waasan kouluun. Köyhät olivat jaetut taloihin. Susiluotolaisia oli vedetty oikeuteen huolimattomuudesta kirkonkäynnissä, mutta kun ei siitäkään nähty parannusta, niin kerrottiin heille mainitussa käräjissä kova varoitus. Ettei tuo vastahakoisuus seurannut siitä suruttomuudesta, jossa muka olisivat eläneet luodollaan, havaitaan siitä että tarinan mukaan Venäläiset sielläkin majailivat. Niemellä Norrskatan eli Perisgrund löytyy itäisellä rannalla uunien jäänöksiä, joissa Venäläiset (”husaarit") keittivät ruokansa, kun ei luodon harvoissa taloissa ollut majaa kaikille. Ne ovat olleet pienen sauna-uunin kaltaisia, sileä paasi pohjassa. Niemi oli silloin vielä ollut metsän vallassa. Sen vierisessä lahdessa, kutsuttu Sundet, sanotaan Venäläisten pitäneen aluksensa. Lahti on siitä ajasta isoksi osaksi maatunut. Nimensä on saanut siitä, että ennen on ollut yhdistyksessä luodon eteläisen haminan kanssa, jota vielä kutsutaan ’’Södra Sundet". — Ennen lähtöään Maalahdelta sanotaan Venäläisten (husaarien) saaneen käskyn polttaa, joka kuitenkin kohta jälestä peräytettiin heidän omaksi mieleksi. Provasti Fant oli pakonsa alla 1716 saanut Kaarlo Xll:n muutto-valtuuksen Alfta'n pitäjään Helsingland'issa. Hänen perästänsä sai Pataljuunan saarnaaja Pohjanmaan rykmentissä Antli Gedda valtuuskirjan Maalahden pitäjään syysk. 16 p. sam. v. Kirkkoherra Gedda oleskeli kuitenki perheneen aina rauhaan saakka Jemtland'issa appinsa Provasti Aprah. Burmanin luona Offerdal'issa. Virkansa Maalahdella otti hän vastaan toukok. 20 p. 1722. Kappalainen Brunell, joka perheneen paeten oli Umeosta matkustanut Helsingland'in, Taalainmaan ja Gestrikland’in läpi, tuli oman muistutuksensa mukaan Sulvalle kesäk. 3 p. sam. v. kello 6 pyhä-aamuna, kun Kirkkoherra Gedda siellä piti tulentosaarnansa. Tuo ”hiljainen ja rauhaisa" Ihlkeen ei elänyt kauan rauhan päätettyä. Hän pyysi ruumissaarnansa aineeksi jokapäiväiset mietesanansa : Recordare mci, Deus mi, in bonum! ja kuoli 47 vuoden vanhana 5 p. kesäk. 1723. Konsistoriumin kirjeen mukaan Provasti Hedmanille Waasassa 21 p. helmik. 1723, oli Pirttikylän kappeli, johon kuului vaan 12 tai 13 savua, anonut vielä eespäin saada pitää oman pappinsa ja pyytänyt kappalaiseksi Olavi Ihlkeen’in; mutta kun eivät kappelilaiset yksin luulleet voivansa palkata häntä, olivat arvelleet että hän sen ohessa saattaisi olla pitäjällä apulaisena. Provasti piti siis oikealla vaalilla kuulusteleman seurakunnan mietettä asiassa. Asia päättyi luultavasti Ihlkeen'in kuolemaan.

Työläs oli pitäjän tointuminen sodan kurjuudesta. V. 1723 oli 14 taloa emäkirkolla emäntien hallittavana, Susiluodolla 2. Kirkkoon oli kellot ja puku hankittavana ja kirkon sisällä kaikellaista korjaamista. Mainittuna vuonna ostettiin 1 leiv. 14 naulan painava ja vielä löytyvä kello, jonka laidalla on tämä kirjoitus: Kommer vi vilje till Herren igen. Ty han hafver rifvit oss, han helar oss ock, han hafver slagit oss, han förbinder oss ock. Hos. 6 kap, v. 1. Gjuten I Stockholm af M:r Eric Näsman anno 1723. Toisella puolella: Gud gif frid I tino lande. Fridericus I. Rex. Sveciæ. Malax utplundrade församling med egen omkostnad. Uti Pastor And. Geddas tid. Reunan ympärillä luetaan: Kommer hit barn, hörer mig: jag vill lära eder Herrans fruktan. Psalm: XXXII1I: 12. Pappila oli vihan aikana joutunut häviöön ja sitä parattiin vähitellen. Pispankäräjissä v. 1724 kehoitettiin pitäjää palkkaamaan uusi Pitäjänapulainen Ihlkeen'in siaan, vaan enin osa pitäjäläisistä ei kuulu voineen köyhyyden vuoksi siihen myöntyä. Samana vuonna otettiin kuitenki Pitäjänapulaiseksi entinen Sotapappi Yrjö Tengström. Päätöksellä 3 p. maalisk. 1725 myönti Pispa Witte tästä syystä Sulvalaisille Jumalanpalveluksen niinäki pyhinä kun Susiluodolla saarnattiin. Mutta jo 1726 pääsi Tengström kappalaiseksi ja Sulvalaiset menettivät Jumalanpalveluksen noin 4 pyhänä. Virka oli sitte avoinna aina vuoteen 1732, jolloin seurakunta lupasi antaa Apulaiselle 4 kappaa jyviä talosta ja lukkarin tulot, jotka entinen Lukkari Viljami Antinpoika heitti virkaneen. Apulaisen piti kouluttaman pitäjän lapsia ja antaman jonku miehen toimittaa lukkarin muut toimitukset. Siitä lähin oli taas Pitäjänapulaisia aina vuoteen 1743 saakka. Vaikka pitäjäläiset v. 1743 kuultua olivat tahtoneet päästä Pitäjänapulaisen palkkaamisesta, säännettiin kumminkin Kunink. kirjassa Konsistoriumille 7 p. jouluk. 1756, että kun kolmas pappi oli pitäjässä ylen tarpeellinen, piti Pitäjänapulainen tästä edes aina pitäjältä palkattaman.

Pitäjän erinäisistä rasituksista 1741— 43 vuosien sodassa ei ole mitään mainittu. Mutta Maalahden silloinen Kirkkoherra Jaakko Wikar ei päässyt sodasta niin helpolla. Kokkolassa oli sodan aikana eräs Maamittari Jaakko Wikar, joka oli kirjoittanut tyttärilleen Ruotsiin Kokkolassa olevan Venäjän sotaväen huonosta tilasta ja arvellut kuinka helppo Ruotsalaisten olisi tulla Umeosta heitä pakoittamaan. Tuon kirjeen keksi Venäläinen vahti merenrajassa kulettajalta, eräs ”vähämielinen ja kelvotoin mies", joka piti viemän kirjeen Umeoon. Venäläiset erehtyivät nimestä, vangitsivat Maalahden Kirkkoherran Maist. Jaakko Wikarin ja veivät hänen 40 penikuormaa matussa paperineen Turkuun. Turun linnassa tutki häntä useammat kerrat silloinen Kenraalkuvernööri Balthasar von Campenhausen[5] ja Pääkenraali Romanzow'in Sihteeri Rauhakokouksessa Nepliof. Kuukauden päivät pidettiin häntä lukon takana linnassa, vaikka kuinka Konsistoriumi kuvaili että H. M. Keisarinnalta vahvistetut pappisoikeudet olivat rikotut. Kirjeen kulettajaparkaa pidettiin myös linnassa ja poltettiin oljilla, saadaksensa häntä tunnustamaan, että Kirkkoherra oli kirjoittanut mainitun kirjeen. Maamittari, kun kuuli mikä onni kaimaansa oli kohdannut, pulakoitsi veneellä salaa Ruotsin puolelle. Kirkkoherra tuotiin kuitenkin viimein hiljaisuudessa takaisin, mutta paperinsa heitettiin vasta rauhan päätettyä Konsistoriumille.

Pappilan toinen valtarakennus, joka näkyy tehtyneen samaan aikaan kuin Maalahden toinen kirkko elikkä noin 1660 paikoilla, oli 1761 jo niin lahonnut ettei enää ollut parantaminenkaan. Mainittuna vuonna salvattiin uusi, mutta johdotta ja niin huolimattomasti, että jo 1793 täytyi revittämän ja rakennettaman uudestaan. Sam. v. ja parikymmentä vuotta jälkeenpäin Sinius'en aikana korjattiin iso osa nykyisestä pappilasta. Valtarakennus, joka on 27 kyyn. pitkä, 12 1/4 k. leveä ja 8 3/4 k. korkea ja sisältää salin, 3 kamaria, kyökin ja vinttikamarin, on noin 10—20 askelta jokitörmästä pihan eteläpuolella. Vastapäätä pohjoispuolella pihaa on yhdenpituinen rakennus, jossa on leivontatupa, sali, 3 kamaria ja esikko. Sanotaan tehtyneen Kirkkoherra Björk'in tilavuudeksi. Pihan itäisellä syrjällä on aittarivi luhtineen menneen vuosisadan keskiajoilta. Sen alla on läpikäytävä ja väkisuuri portti. Länteesen päin pihaa on pitkällainen rakennus, jonka alla myöskin on käytävä. Toisessa päässä on vaunuhuone ja toisessa kellarin päälle rakettu asuma, joka ajan pitkään korjaamalla ja vähin uudistamalla pitäisi juurtuman pappilan vanhimpiin aikoihin. Sitä sanottiin muinoin ”susiketaksi" (varggropen) ja oli matkustavain vieraitten majana, kun ennen muinoin ajan tavan mukaan poikkesivat pappilaan, joka on puolitoista ven. virstaa vanhasta rantatiestä. Sittemmin on se aina ollut pappilan oppilaisten asuntona. Melkeen kaikki ulkoseinät näissä rakennuksissa kasvavat keltaista sammalta. Kirkon viinalla oli ennen vasituinen tila pappilan kellarissa. Pihan läpi ja kosken alla olevan portaan yli menee suuren osan seurakuntalaisista kirkkotie. Karjapiha on aittarivin ohitse kulkevan kylätien toisella puolen. Mylly oli ennen ylempänä pappilaa saaren luona, mutta Provasti Sinius vaihetti pappilalle nykyisen vähä alempana pappilaa. Melkeen koko pappila tuomittiin 23 p. syysk. 1862 uudestaan rakennettavaksi. — V. 1649 oli pappilalla seuraavat luhdat; Stormossan (Börängen) 3 latoa, Skarpehagen 1 l., Älnäs 1, Forssåker 1, Morsök 1, Lillå joen varrella (Stormas Rödsle) 2, Taikema (Börängen) 1, Ytteråkern (Ylikylässä) 1, Svartholmen (Stortegen) ja Kutskinsmossan 3, Pixnehagen 1, Börängen (vanhempi luhta) 1, Ytterbyängen 1, Kartanon tykönä 1, Norrängen 2, Alnäset joen varrella 1, Kalasaari 1, Långmark joen varrella 1, Smedshagen 1. — Pellot olivat v. 1723 seuraavat: Stor- ja Lillkyrkåkern, Smedsåkern, Näsåkern alapuolella tietä 10 sarkaa, Öfreåkern alapuolella tietä 9 s., Nygälan tien ylipuolella 9 s., Långforssgälan ylipuolella pappilaa 5 s., Tåupmo (Töikmo) 3 s., Skillgårdsgälan 2 s. Eräällä luhdalla sanotaan lato olevan poltettuneen Venäläisiltä. Tiluksien yli löytyy kartta, mutta se on selityksettä. V. 1750 sanotaan peltoa olleen 6 tyn. 26 kapanalaa huonoa hieta eli pehmeää savimaata ja luhdat kasvaneen 80 häkkiä eli 20 parmasta ihan saraheinää. V. 1792 mainitaan peltoa olleen 15 tynnyrinalaa multamaata ja luhtia 77 tynnyrinalaa. Peltoon kylvetään tätä nykyä syksyllä 3 ja keväällä 6 tynnyriä, josta vuotinen sato on noin 80— 90 t. Heiniä saadan luhdista, noin 120— 40 talvihäkkiä, joilla elätetään 5 hevoista, 20 lehmää ja noin 40 lammasta. Laitumet ovat aidatut ja avulliset. Metsää oli v. 1792 786 t. 3 kapanalaa. Kuusi on yleisin puista. Tilukset ovat lähellä. Torppaa ei löydy.

Maalahden toisesta 1659 rakennetusta kirkosta olemme jo ennen puhuneet. Penkit vaimonpuolella, lehterillä ja kuorissa olivat palkitta aina vuosiin 1760 ja 1763. Viimemainittuna vuonna maalattiin seinät ja pönttö uudestaan. Se oli ristikirkko ja seisoi pohjoispuolella jokea pari sataa askelta luoteesen pappilasta. Kirkonmaa, johon myös haudattiin oli pohjoispuolella ja osaksi eteläpuolellaki ympäröity hajarakennuksilla, muuten pystöaidalla. Eteläpuolella oli vanha asehuone aina vuoteen 1761, kun tehtiin portti siaan. Jo ennen vuotta 1760 oli emäkirkolla ja Sulvalla päätetty heittää hautaaminen kirkkoon. Jo vuonna 1806 ruvettiin rahaa kokoamaan uuteen kirkonrakennukseen. Nykyinen kirkko perustettiin v. 1828 eteläpuolelle jokea, vastapäätä vanhaa kirkkoa, mäelle Mattlarsbacken, joka sitä ennen oli ollut metsän vallassa. Se rakennettiin Kuorikosken johdolla v. 1829 ja vihittiin Waasan Provastilta T:ri Snellman’ilta elok. 30 p. sam. v. Vanha kirkko revittiin 1831 lokak. 25, 26 ja 27 p. Entinen kirkonmaa on nyt Lukkarilla niittynä. Muistona entisistä tavataan niityllä pieni haavisto ja kraniitinen hautakivi piirroksella: Här Jivilar Prosten Benj. Sinius Född d. 31 janua. 1765 Död d. 17 julii 1823. Piirrosta ylempänä on 7-tähtistä kaarta kohden liipotteleva perhonen. Ristikirkko on nykyinenki, 55 kyynärää pitkä, 18 k. leveä ja 15 k. korkea rästääsen. Honkapaanuisella katolla on 5 kyynärän pystytys. Rististä kohoaa pienellainen 15 k. korkuinen ja 18 k. levyinen torni (lanternin), katettu paanuilla ja varustettu 5 kyyn. korkuisella puuristillä, kiskotettu tinatuilla rautalevyillä. Akkunoita on 16, ylhällä puolipiirisiä", 6½ k. korkeita ja 3 k. levysiä. Pohjoisessa, eteläisessä ja länteisessä ristissä olevain ovien päällä on myös puolipiirinen akkuna. Laki ja laattia on laudoista. Lehteriä on kaksi, eteläisessä ja pohjoisessa ristissä. Pönttö ymmyrkäinen, hallakka, kullatuilla koristuksilla on itäisen ja pohjoisen ristien kulmassa. Siitä vie käytävä sakaristoon, joka on mainittujen ristien nurkassa, 10 k. kulmaansa. Siinä on 1 akkuna. Laki ja seinät kirkossa ovat valkeaksi maalatut, penkit punaiset. Menny vuonna teki eräs Krununkyläläinen täällä lukkarille puiset urut, joilla tätä nykyä pelataan kirkossa. Närpiöstä kotoisen pelaajan kustantaa osaksi seurakunta, osaksi lukkari. Alttaria ylempänä on kullattu kehä, jossa taulun siasta on ristiinnaulitun kuva puusta. V. 1832 rakennettiin nykyinen tapuli, joka samoin kun kirkko laudoitettiin ja maalattiin keltaiseksi samana vuonna. Tapulin alimainen kerta on 15½ k. kulmaansa, 18 k. korkea ja 15 k. pituisella, plankkuseinillä ja ovilla kummallaki puolen varustetulla sillalla yhdistetty kirkon eteläisen ristin kanssa. Toinen jatko, varustettu luukuilla ja ympäröity alttarilta, on 12 k. kulmaansa ja 18 k. korkea. Se sisältää kirkonkellot. Siitä kohoavan 12 k. korkuisen mykevän katon yllä on vielä 7 k. korkuinen torni pyöreällä katolla. Sen päällä seisoo tinatuilla rautalevyillä kiskottu 6 k. korkea risti, jonka jalkana on 1 k. 15 peuk. paksuinen pallo. Kirkon ja tapulin rakennukseen ynnä uuden kirkonmaan tasoittamiseen meni 20,000 päivätyötä, joista Sulvalaiset tekivät 2,000. Tapulissa on 2 kelloa, joista isompi painaa 2 kip. 3 leiv. Laitaan on kirjoitettu: Deo gloria in excelsis. Denna klocka omgjöts i Stockholm år 1817 af Gerhard Horner på Malax egen bekostnad. Då var Mag. Benj. Sinius Kyrkoherde samt Matts Stoor och Erik Bränn Kyrkovärdar. Pienemmästä kellosta, joka valettiin ison vihan jälkeen, olemme jo puhuneet. V. 1833 tasoitettu ja vihitty hautausmaa kirkon länteisellä, pohjoisella ja itäisellä puolella, on laajennettuaan jokeen päin v. 1856, 797 k. ympäri. Vanhan mustaksi ja keltaiseksi maalatun pystöaidan siaan pantiin hautausmaan eli kirkonmaan ympäri v. 1863 kivimuuri, jossa on 2 vehriäksi maalattua porttia länteisellä ja pohjoisella puolella kirkkoa. Kirkonmaan kakoisessa kulmassa on kaksisivuinen v. 1833 rakettu hautaushuone, jaettu kahteen huoneesen, joissa ruumiit pidetään talvella. Kirkonmaa on kauniilla paikalla ja alusta aikain kaunistettu lehtipuilla. Kivisiä muistopatsaita ei ole tällä uudella paikalla yhtään, mutta raudasta useampia.

Kunink. kirjalla konsistoriumille heinäk. 12 p. 1780 annettiin kieltävä päätös Maalahtilaisten anomukseen päästä Pitäjänapulaisesta ja saada Kappalaisviran, joka silloin oli avoinna, jaetuksi kahteen virkaan. Pitäjänapulainen oli vähä ennen saanut oman Emaus nimisen pappilansa. Sen alle kuuluva noin 1/6 manttalin kokoinen maa eroitettiin isossa jaossa v. 1773 Maalahden kyläin veroitetusta maasta, johon pantiin lisäksi kyläin välillä löytyvä kruunun oma liika-maa. Se on 2 ven. virstaa ylempänä kirkkoa noin 200 askelta pohjoispuolella jokea. Pitäjänkokouksessa v. 1774 kehoitettiin seurakuntaa tämän pappilan rakennukseen. Pitäjänapulainen Moliis näkyy olleen ensimäinen, joka sai Emaus'en asuakseen. Ainakin asui hän siinä jo v. 1777. Edelliset Pitäjänapulaiset asuivat, kukatiesi kaikki Åminneborg'illa. Tätä ennen olivat Pitäjänapulaiset saaneet lähdättää väkensä ympäri heinän ylöskannolle, jollon jokainen antoi heiniä varansa jälkeen. V. 1804 oli pappilalla peltoa 1½ tynnyrin kylvöksi, luhtia 36 talvihäkinn heinäksi ja metsää talon tarpeeksi. Nykyjään tehdyssä valtarakennuksessa oli sali, 3 kamaria ja leivontatupa. Muita huoneita rakennettiin paraikaa. V. 1845 tehtiin uusi valtarakennus, 35 ½ k. pitkä, 14 1/4 k. leveä, sisältävä salin, 3 kamaria, kyökin ja tuvan kamarineen. Se on ulkopuolelta laudoitettu, mutta maalaamatoin. Peltoa on tätä nykyä 4 t. 9 kapanalaa, josta vuotinen sato on noin 30 tynnyriä jyviä; luhdat, hajalla, elättävät 2 hevoista, 8 lehmää ja muutamia lampaita. Metsä, kaukana ja kulutettu, antaa kylläksi aidaksia ja polttopuita. Laitumet huonot. — Lukkarin talo Granlund lähellä Björkas'ta, on '1/24 manttalin kokoinen, veroitettu v. 1758, pantiin lukkarille puuställiksi 27/1 1810. Rakennukset uudet. Se elättää hevoisen ja pari lehmää.

Susiluodon toinen rukoushuone rakennettiin kyläläisiltä 1800 — 02 itäpuolelle entistä, vähäiselle kentälle, noin ven. virstan matka luodon eteläisestä satamasta. Susiluodon kappeliksi jouduttua koroitettiin ja pidennettiin tämä kirkko v. 1852— 53, varustettiin sakaristolla pohjoiselle ja vastaavalla lisärakennuksella kirkon eteläiselle puolelle. Kirkko on 35 k. pitkä, 14 3/4 k. leveä ja 7 k. korkea rästääsen. Laudoista tehdyllä katolla on 7½ k. pystytys. Akkunoita on 10, 2 3/4 k. korkeita, 2k. 2 p. leveitä, paitsi kuorin akkunat, jotka ovat 3 k. korkeat ja 2½ k. leveät, Niitten ohessa on itäisessä peräseinässä 2 puolipiiristä akkunaa. Kirkkoon on 2 ovea, toinen länteisessä peräseinässä, toinen mainitun lisärakennuksen itäisessä seinässä. Sekä laattia että laki ovat laudoista. Saarnapönttö, joka samoin kun alttari on vehriäksi ja siniseksi maalattu, on sakariston oven vieressä pohjoispuolella kirkkoa. Sakaristo on 6 3/4 k. pitkä, 6½ leveä ja yhtä korkea kuin kirkko rästääsen. Kirkon länteisessä päässä olevan porstuan päällä on pieni torni, 5½ k. kulmaansa, joka kohoaa 3 1/4 kyynärää kirkon harjan yli. Katto päättyy huippuun, josta kohoaa viirillä varustettu salko. Tornissa on kaksi kelloa. Isompi painaa 5 leiviskää ja oli ennen Pirttikylän kirkon oma. Susiluotolaiset ostivat sen v. 1863 eräältä vaskisepältä Närpiössä 50:llä hopearuplalla. Laidassa on tämä kirjoitus: Gloria in excelsis deo. Jagh är gjuten 1726 i Stockholm ulaf Mester Johan Andreas Klos. Warande kyrkoherde Gabriel Arenhis Kyrkiorvärdar Mattz Oppgårdz Maitz Söderman Hans Stor Erick Sundh. Pienempi kello painaa noin 4 leiv. ja maksoi 112 riksiä. Sen laidassa seisoo: Guten af Gerhard Horner i Stockholm 1813. Se oli ennen mailmassa laivakellona. Kirkko on sisältä maalaamatoin, ulkopuolelta laudoitettu ja keltainen. Ylempänä alttaria on 4 k. korkea ja 2½ k. leveä paperille kuvattu taulu kehättä, joka kuvaa pyhää ehtoollista. Toisten taulukoristuksien seassa on yksi kokonaan puusta, joka kuvaa oikeutta vaimon haamussa, vaaka kädessä. — Hautausmaa, piirittävä kirkkoa eteläisellä ja länteisellä puolella, on 219 kyynärää ympäri. Sen ympärillä on pystöaita, itäpuolella varustettu portilla. Ennenkun se tasoitettiin sanotaan ruumiitten Susiluodolta haudattaneen Maalahdella. Sen vihkimisestä on seuraava todistus: ”V. 1800 kesäk. 30 p. vihittiin, konsistoriumin käskystä 18 p. syysk. 1799, uusi kirkon- eli hautausmaa Susiluodolla, vähän matkaa vanhasta rukoushuoneesta kuivalle ja hietaiselle ylängölle, uuden aivotun rukoushuoneen viereen. Vihkiminen tapahtui, ennen kuulutettua, tavallisilla juhlamenoilla ja puheen pidettyä allekirjoittaneelta seurakunnan Kirkkoherralta, Kappalaisen Herra K. Hellströmin ja Pitäjänapulaisen Herra W. Snellmanin avulla. Maalahti heinäk. 1 p. 1800. S. W. Laurin Maalahden Kirkkoherra”. Kakoisessa kulmassa on pieni hautahuone, johon ruumiit haudataan talvella. Olavi Arenius sanoo v. 1674 hautausmaan olleen Susiluodolla sataman tykönä. Emäkirkon ja Susiluodon kirkon väli on 22½ ven. virstaa, joista 17½ on merta. Kappalaisen pappilaan, nimeltä Jakobsberg, on 1/3 ven. virstaa kirkolta ja puolitoista itäisestä satamasta. Sen rakensivat kappelilaiset v. 1850 luhdalle, joka on pappilan ainoa tilus.

Vasta v. 1848 eroitettiin Susiluoto kunink. kirjalla 9 p. jouluk. erinäiseksi kappeliksi. Silloin vasta sai Sulvakin oman kappalaisensa, kun tämä vapautettiin saarnavuoroistaan emäkirkolle ja Susiluodolle. Sulvan kappalainen sai kuitenkin pitää saatavansa Ylimaalahdelta, vaan Alimaalahden osa annettiin palkankorotteeksi Pitäjänapulaiselle. Erinäiseksi pitäjäksi tehtiin Sulva keis. kirjalla lokak. 1 p. 1860.

Kirkonkokouksessa syysk. 28 p. 1806 yhtyivät talonpojat Petolahden kylässä Korsnäs'in kappelia pyytämään esivallalta kappelinoikeutta Petolahdelle. Kustaa IV:n Adolfin päätöksellä huhtik. 17 p. 1807 suostuttiin anomukseen ja seurakuntalaiset saivat oikeuden vaalitta anoa papin. Kappelikokouksessa 10 p. helmik. 1808 valittiin Kappalaiseksi Koulunopettaja Ristiinasta J. Renström, mutta kuin tästä vaalista valitettiin eikä papille tarpeelliset asuntohuoneet vielä olleet valmiit, niin ei Renström voinut ottaa virkaansa ennenkuin jouluk. 3 p. 1809, jolloin hän, kirkon vihittyä, aseteltiin virkaansa Kirkkoherranviran Toimittajalta Närpiössä Maist. J. Moliis'ilta. Kirkonkirjat alkavat siis vasta v. 1810. Jo heinäk 30 p. 1809 ehdoteltiin pitäjänkokouksessa Maalahdella Petolahden muuttamisesta pitäjään. Petolahtilaisten piti pitämän voimassa 2 penikulmaa tietä Moikipäästä Riback'aan; kyytitseminen jaettama tasan; Petolahtilaisten palkkaaman Maalahden virkamiehiä sitä myöden kuin virkamiehet erosivat Närpiöstä; oman kirkon- ja pappilanrakennuksen vuoksi piti heidän vapautettaman tulevasta kirkonrakennuksesta Maalahdella, mutta suhtaisesti ottaman osaa kolmannella osalla sisuspuolen valmistamisessa; pappilaa piti heidän suhtaisesti rakentaman, mutta oleman vapaat sekä kirkon että pappilan parantamisesta. Näillä ehdoilla pyysivät Petolahtilaiset 10 p. toukok. 1810 eroa Närpiöstä, vaan saivat kieltävän päätöksen. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin saivat myöntävän vastauksen uuteen anomukseensa, kun Petolahden kappeli Keis. kirjalla kesäk. 30 p. 1834 eroitettiin Närpiöstä ja pantiin Maalahden pitäjään, käräjä- ja nimismieskuntaan. Aina vuoteen 1858 oli Petolahtilaisilla ja Korsnäsiläisillä yhteinen jyvämakasiini. Kirkko on itäisellä puolen Petolahden jokea mäellä, noin suomen virsta merenrannasta. Se tuli valmiiksi v. 1805. Muodoltaan on se ristikirkko, 38 1/4 k. pitkä, 9½ k. korkea rästääsen. Paanusella katolla on 2 1/4 kyynärän pystytys. Rististä nousee torni 4 k. kulmaansa ja 12 k. korkea. Silläkin on paanukatto, jonka päällä seisoo tinatuilla rautalevyillä kiskottu puuristi. Ristin jalkana on samoin kiskottu 1 k. 8 p. paksuinen pallo. Akkunoita on 9, 4 3/8 k. korkeita, 2 1/8 k. levyisiä. Eteläisessä ja länteisessä ristissä on ovi kummassaki. Laattia ja laki ovat laudoista; seinät ja katto valkoiseksi maalatut. Hallakasta ja enkelin kuvilla koristetusta pöntöstä on alaskäynti sakaristoon, joka on pohjoisen ja itäisen ristien nurkassa, 8 1/4 k. pitkä, 6 2/3 k. leveä; pohjoispuolella on rautaristikkoinen akkuna. Kirkon porras on kivestä. Tapuli on yhdellainen kun emäkirkolla ja kantaa 2 kelloa. Pienempi kello painaa vähä yli 1 kip. Laidalla on tämä kirjoitus: Åminnelse af Sigfrid och Carl Smitt för framtiden. Gjuten i Stockholm af S: A: Bremer år 1812; ja toisella puolen: Hör mitt ljud, forsamlens alla — Templets portar Öppna stå; Lätt ock hjertats röst er kalla, Att på lifvets vägar gå; Ljudet tändes att er leda, Att ett saligt hopp bereda: Hör Guds ord och tro derpå. V. 1837 ostettiin uusi kello, joka painoi 2 kip., 1 leiv. ja 3 naulaa. Siinä oli tämä piirros: Gjuten MDCCCXXXVII i Luvia af Michael Bostedt på Petalax kapellboers bekostnad. Pastor Prosten ock Kyrkoh. Phil och Medic. Doctor J. Wegelius; Kapellan L. P. Häggstrom; Kyrkovärdar Henric Henricsson Höstman och Johan Marcusson Grägg; toisella puolen: Deum laudo,plebem convoco, defunctos ploro,festa decoro. Se halkesi v. 1856 ja valettiin uudestaan tällä kirjoituksella: År 1858, da Phil., Med. och Theol. Doctor J. Wegelius var Pastor, Prost och Kyrkoherde, Fr. Hedberg Kapellan, Johan Marcusson Grägg och Eric Andersson Båsk Kyrkovärdar, blef denna klocka på Petalax kyrkas och kapellboers bekostnad omgjuten i Stockholm af F. M. Bergholtz; toisella puolella: När menskobarn du hör mitt ljud, tänk då på Herrans tredje bud och vet, att ljudet man mig gaf, skall dig påminna om din graf. Se tuli muutama leiviskä raskaammaksi tässä vaietessa, joka maksoi 248 ruplaa hop. Petolahtilaiset anoivat ja saivat tuoda kellon tullitta maahan[6]. Vanhaan kirkonmaahan, 108 kyyn. pohjoiseen kirkosta ei ole moneen vuoteen haudattu. Se on 8 kapanalan kokoinen. Jo 1821 päätettiin muuttaa hautausmaa kirkon viereen, mutta se tehtiin vasta 1835. Nykyinen piirittää kirkkoa yltä ympäri, varustettiin 1837 kivimuurilla ja vihittiin v. 1838. Kirkon koillisella puolella on nykyjään tehty pieni talvihauta. Kirkkoon on 17 ven. virstaa emäkirkosta. Pappila Johannisberg, 1/6 vähenn. ja 3/16 vanhaa manttalia, johon seurakunta on lisännyt niin paljon peltoa ja luhtaa, että tilukset tekevät noin1/4 mantt. on noin 100 askelta etelään kirkosta ja pari sataa syltää joesta. Ennen mainitussa kunink. päätöksessä määrättiin papin palkaksi 16 tynn. jyviä, vähä voita ja juustoja ja 2 tynn. suolatuita kaloja. Seurakuntalaisten piti laittaman sekä papin että lukkarin tarpeeksi 3 tynnyrinalaa peltoa, 30 häkinalaa luhtaa ja haka, josta myös saisivat polttopuunsa. Sen ohessa piti heidän rakentaman papilleen tarpeelliset huoneet ja 10— 15 vuoden päästä ostaman ½ manttalin talon pappilaksi. Kappal. Rein, kun valitti tammik. 24 p. 1825, etteivät olleet täyttäneet viimeksi mainittua velvoitusta, sai Maaherralta päätöksen, että seurakuntalaisten 2 vuoden sisällä piti täyttämän tuon velvoituksensa; ennen pidetyssä kokouksessa, konsistoriumin käskyläisen läsnä ollessa, oli kuitenki katsottu sopivaksi alentaa pappilan tarpeelliset tilukset ½:sta 1/6:ksi manttaliksi, johon pantaisiin lisäksi entiset tilukset. Sitten ostettiin Smeds niminen 1/6 manttalinen talo, joka laillisesti korjattuna ja tarpeellisilla huoneilla syynättiin seurakunnalta heinäk. 7 ja 8 p. 1829 silloiselle kappalaiselle. Valtarakennuksessa on sali, 3 kamaria, kyökki ja vinttikamari. Tilukset, 12— 15:ssä osassa, ovat osaksi kaukana. Maa on entistä merenpohjaa ja melkeeh yleensä hienoa merihietaa. Uutispeltoja on tehty paljon, joten peltoa nyt on 11-— 12, luhtia 37—38 ja metsää 144 tynnyrin alaa. Vuotinen sato ei ole vielä noussut 50:een tynnyriin. Uudesta-kylästä maksetaan 10— 12 häkkiä heiniä, joitten avulla pappila elättää 3 hevoista, 10 lehmää ja 20 lammasta. Kalavesi on yhteinen kappelilaisten kanssa ja kalastetaan sekä nuotalla että verkoilla. Pappilalla on pieni torppa, josta tehdään 12 päivätyötä.

1854—6 vuosien sodasta ei ole paljo tässä mainittavaa. Kauppa-laivuri E. W. Wettergrén määrättiin 6 p. heinäk. 1854 Kuvern. Rechenberg’iltä vara Nimismieheksi Maalahden pitäjän saaristoon. Tätä virkaa toimitti hän 16 p:ään marrask. s. v. Asentopaikkansa oli Susiluoto. Suullisen käskyn mukaan piti Englantilaisten asettamat purjehdusmerkit hävitettämän tai muutettaman. Merkkiä eivät Englantilaiset kuitenkaan asettaneet näillä tienoilla. Kalastajat ajettiin luodoilta. Komentonsa alla oli 16 miestä, enimmät hyljen-ampujia, joista 8 viikottaisin pitivät vahtia luodolla Rönnskär siellä olevasta majakasta[7]. Vahtien eläkkeeksi lähdätettiin Maalahden pitäjään 100 jauhomattua. Myös ampuvaransa saivat kruunulta. 25 ruplaa lähdätettiin rahvaalle ampuvaroiksi. Eräänä kesäpäivänä 1854 tuli sana Maalahdelle, että 2 Englantilaista venettä olivat tulossa Maalahdelle käsin. Täällä tuli mahdotoin hätä[8], mutta pian huomattiin väen olevan suomalaisia merimiehiä, jotka Ahvenanmaan saaristoon jääneestä ”Rosina" nimisestä laivasta palaisivat sisempää laitaa Waasaan. Näkijät olivat erhettyneet merimiesten punaisista ja sinisistä pusurista. Vahtien lauseen mukaan ei tästä kulkenut ohitse pohjaseen kun kolme Englantilaista laivaa Dragon, Hekla, joka kerran tarrasi Eusten nimiselle karille lähellä luotoa Rönnskär, ja Fearfly, jotka kaikki, kukin aikanansa, kävivät Waasassa. Kalaveneet pitivät kauppa-yhteyden voimassa Ruotsin ja Suomen välillä. Lähtöpaikkana Suomenpuolelta olivat saaret Walsöarne, johon kokoontui joka haaralta talonpoikia ja laivuria, joita ilmaantui tavattoman paljo sodan aikana. Saarella paloi yökaudet nuotio ja harvoin tulivat kalut tullatuksi. Jos tullivene huomattiin likimailla, niin sytytettiin kohta toinen nuotio merkiksi. Päivällä pantiin lippu liehumaan, jonka väri sanoi sanottavan. Merkit hoidettiin yksimielisesti jokaiselta, joka sattui olemaan saarella. Kaupan sulkeminen oli tarkempi kesällä 1855, kun edellisenä vuonna. Etenkin nostatti vihaa Englantilaisten käytös, kun asettuivat sisäpuolelle salmea Holmsund, Umeon joensuuhun ja ottivat siellä laittomalla alalla suomalaisia veneitä, kerran 40 yhtä haavaa. Kohta sen jälkeen tuli vene Englantilaisia Umeoon. Nämä havaittiin Suomalaisilta ja ajettiin niin kiiruusti mantereelta, että täytyivät hakata poikki veneen jutkan, joten pääsivät jälleen vesille. Suomalaisten vihaa sekin kartutti, että Englantilaiset antoivat rukiit ja tervan, minkä ottivat, juosta mereen siitä syystä, että Ruotsalaiset halveksivat kaupitella noita ryöstäjiltä. Tavallisten kauppakalujen hinnat olivat sodan aikana v. 1855, jolloin venekulku varsinki kukoisti, seuraavat: Ruistynnyristä, joka silloin painoi 14—15 leiv. ja ostettiin Suomessa 4:llä ruplalla, maksettiin Ruotsissa, jossa tulli — riksi tynnyristä — katosi syyskuun alussa, 19— 20 riksiä; terva maksoi täällä 3 ruplaa, keväällä Ristiinassa ainoastaan 1,50 — ja Ruotsissa 13— 14 riksiä; voi täällä 2,40 — 60, Ruotsissa 10 riksiä — oli harvoin kauppakaluna. Suolat maksoivat Ruotsissa puoli viidettä tai 7 riksiä, täällä 5—7 ja 8:ki ruplaa; kahvi maksoi Ruotsissa 24—28 kili. täällä 25—30 kop. Pumpulipakan kuljetuksesta maksettiin Waasassa 2 ruplaa. Kurssin suhta oli al pari (2,44), joten Suomen sekä hopeat että setelit kulkivat vapaasti Ruotsissa. V. 1854 olivat hinnat melkeen samat. Tavallisin käyntipaikka Ruotsin puolella oli Umeo, joskus myös Hernösand ja muut likisemmät paikat. Sekä Kenraalkuv. Berg'iä että Kuv. Rechenberg'iä kiitetään hyvästä kuristaan.

Ennenkun heitämme tämän kertomuksen Maalahden pitäjän muinaisista ja nykyisemmistä vaiheista, panemme tähän lopuksi luettelon pitäjän papeista siitäki syystä, että saamme siten tilaisuuden moneen tarpeelliseen lisäykseen ja muutokseen Strandbergen tekemään luetteloon.

Maalahden Kirkkoherrat
Johannes Magni Boraeus, syntyisin Pietarsaaresta, oli Waasan ja Mustasaaren kappalainen, kun hän Kuninkaan Lähettiläisiltä, pitäjän perustaessa, nimitettiin Maalahden ensimäiseksi Kirkkoherraksi lokak. 9p. 1607. Ei elänyt kauan sen jälkeen.
Gregorius Malhei Vasensis oli ennen Kappalainen Waasassa. Maalahdella Kirkkoherrana 1608— 1612. Maalahden tilintekokirjoissa v. 1614 on sinetin merkkinä M. S.
Canutus Johannis Rudnesius, syntyisin Kruunukylästä luultavasti Rudnäs'in talosta, oli Maalahden Kirkkoherra vuodesta 1615; kuoli 1648.
Olaus Magni Arenius, Werml., otti vastaan virkansa Maalahdella 16/6 1649, saarnasi pappien kokouksissa Pohjanmaalla 1656, 1660 ja 1680; kuoli 1682. Kirjojaan luettelee Strandberg, Åbo Stifts Herdam. II siv. 41.
Laurentius Johannis Rivelius talonpojan poika Rangsby'stä Närpiössä, synt. 1623, yliopp. 1648, vihitty papiksi 1652, Koulunopettaja Waasassa 1663, Maalahden Kirkkoherra 1684, josta enemmän Strandberg, Herdam. II siv. 41 ja 42; kuoli 1687. Poikansa Lars Rivell oli Kruunuimimismies Mustasaaressa ja Maalahdella v. 1690.
Jacobus Martini Laxenius, talonpojan poika tästä pitäjästä, oli jonkun aikaa lastenopettajana Maalahdella, sitte 8 vuotta Koulunopett. Kokkolassa, nimitettiin Maalahden ja Sulvan Kappalaiseksi 1679, vastaanotti virkansa 1680, Maalahden Kirkkoherraksi 1688, mutta kuoli samana vuonna, ennenkun pääsi virkaansa.
Thomas Olai Arenius vihittiin ensin Apulaiseksi isälleen Olavi Maununpojalle, määrättiin Armovuoden-sarnaajaksi Sulvalla v. 1680, otettiin sam. v. Maalahden Pitäjänapulaiseksi, pääsi Maalahden ja Sulvan Kappalaiseksi v. 1688, Maalahden Kirkkoherraksi 1689, vaikka hän jo v. 1681 isänsä pyynnöstä oli saanut Kunink. luvan päästä tähän virkaan; kuoli 1692. Häneltä perustettiin Åminneborg.
Martinus Rivelivs, vih. papiksi 1683, oli ensin Pataljuunan- Saarnaaja Turun läänin jalkarykmentissä, sitte Pohjanmaan rykmentin Saarnaaja Rigassa 1692, nimitettiin 15/5 1692 K. M:tiltä Maalahden Kirkkoherraksi, johon virkaan tuli 1694, saarnasi Waasassa pappien kokouksessa 1698 ja kuoli 1711. Sanotaan olleen ylen tuikka ja turhallinen.
Michael Erici Fani, Raati- ja Kauppamies Erkki Fant'in poika Waasasta, synt. 1676, Maisteri, Nimi-Kirkkoherra Parkaisissa 1702, konsistoriumin Kirjoittaja 1706, nimit. Maalahdelle Kirkkoherraksi 1711, sai Kunink. vahvistuksen samaan virkaan 1713, sai pakonsa alla 1716 Kaarlo XII:n muuttovaltuun Alftan pitäjään, jossa kuoli Provastina 1746.
Andreas Jonae Gedda, synt. 1686, oli Pataljuunan-Saarnaaja Pohjanmaan rykmentissä, kun hän syysk. 26 p. 1716 sai Kunink. valtuun Maalahden pitäjään, mutta oli paossa Ruotsinpuolella aina vuoteen 1722, jolloin hän toukok. 20 p. otti vastaan virkansa. Kuoli kovissa tuskissa 16/6 1724.
Jakob Wikar, syntyisin Kruunukylästä Wikar'in talosta 1675, Maist. 1707, Konrehtori Waasassa 1708, Rehtori 1721, Kirkkoh. Maalahdella 1725, Puhuja pappien kokouksessa sam. v., pakosalla Falunissa 1714—21, vankina Turussa 1743 (siv. 233). Nimitettiin Kirkkoherraksi Pietarsaareen kuolemansa jälkeen 28/4 1753, ennenkun sana joutui Tukholmaan. Poikansa Jonas, ylipistol. ja kauppamies Tukholmassa, antoi isänsä muistoksi Maalahden kirkkoon hopeaisen leipärasian.
Jakob Niklas Häggman, Raati- ja Kauppamies Niklas Häggman'in poika Piteo'sta; synt. 1719, Yliopp. Uppsaslassa 1737, Maist. 1745, vihittiin 1746 Kreivinna Oxenstjerna'lle Kotisaarnaajaksi, Vara-Kirkkoherra Maalahdella 1749, Kirkkoherra 1753, otti vastaan virkansa 1754. Huhtik. 28 p. 1758 oli hän lankonsa Kappal. And. Bange'n kanssa kävelemässä joen rannalla, halvattiin ja luiskahti jokeen, johon kuoli.
Israel Björk, syntyisin Björkasen talosta Raippaluodolla 1716, Yliopp. 1735, Maist. 1745, Collega superior Waasan koulussa 1747, Konrehtori 1754, vih. papiksi 1758,Maalahden Kirkkoherra 1759, otti vastaan viran 1760; kuoli 1782. Turun Sanomissa 1771 ja 1772 on pari Maalahtea koskevaa kirjoitusta Björk'iltä. Hänen ajastaan on luultavasti pappilan nimi Björkas.
Gabriel Holmudd, Pitäjänapulaisen Erkki Holmudd’in poika Waasasta, synt. 1720, Maisteri, vih. papiksi 1751, Kappalainen Pietarsaaressa 1757, Vara-Kirkkoherra, Maalahden Kirkkoherra 1783, otti vastaan virkansa 1784; kuoli 1795.
Simon Laurin, jonka isä oli Pyhäjärven Kappalainen M. Laurin; synt. 1743, Yliopp. 1760, vih. papiksi 1769, Kalajoen Pitäjänapulainen Alavieskassa 1778, Alavieskan ensim. Kappal. 1782, Maalahden Kirkkoherra 1797, otti vastaan viran 1798, Laihian Kirkkoherra 1808, jona kuoli 1813. Mainitaan olleen ”innokas saarnaaja ja pauhaava oikiuskoinen."
Benjamin Sinius, Iin Kirkkoherran Erkki Sinius'en poika, synt. 1765, Yliopp. 1780, Maisteri 1786, vih. sam. v. Nyby'n Pruukinsaarnaajaksi, Collega inferior Waasassa 1791, Kappalainen Waasassa 1795, Kirkkoherra Maalahdella 1809, Provasti 1818; kuoli 1823. Sanotaan olleen vapaasti miettivä ja ulkonaista järjestystä rakastava mies, viehättävä sekä saarnassa että seurassa.
Gustaf Appelberg, Laivurin ja Turun Porvarin Isakki Appelberg'in poika, synt. 1781, Yliopp. 1799, vih. papiksi 1804, Kappalainen Waasassa 1811, Maalahden Kirkkoherra 1824, otti vastaan viran 1825, Kirkkoherra Pyhäjoella 1831, jossa kuoli 1834.
Jakob Wegelius, Wöyrin Provastin Esaias Wegelius'en poika, synt. 1779, Yliopp. 1796, Maist. 1802, Lääketieteen Kand. 1804, vih. 1805 Kappalaisen Apulaiseksi Oravaiseen, Lääket. Lisent 1807, määrättiin kohta Lapuan tappelun jälkeen Kreivi Klingspori'lta Sairashuoneen Lääkäriksi Alahärmään 1/8 1808, josta hän seurasi sairashuonetta ensin Joensuuhun sitte laivalla Umeoon, jossa hän talvella oli ison sairashuoneen hoitajana Rödbäck’in kylässä suomen virsta etelämpänä kaupunkia. Anottua eroitti hänen tästä ammatista Pääkenraali af Klercker 28/3 1809. Huhtikuussa palasi hän kurkun kyli Suomeen ja täytyi hevoisen puutteessa tulla käyden Holmö'stä Björkö'n saarelle. Nimitettiin Oravaisen Kappalaiseksi 1809, vih. Lääket. Toht. 1817, Kappalainen Sulvalla 1827, Maalahden Kirkkoherra 1832, Provasti 1834, Jumaluusop. Toht. 1852; kuoli 1861.
Henrik Reinhold Aspelin, jonka isä oli Hämeenlinnan kaupungin Rahahaltia Elias Samuel Aspelin; synt. v. 1806, Yliopp. 1823, vih. 1830 Kirkkoh. Apulaiseksi Föglö'n pitäjään, Välisaarnaaja Alavuella 1836, Kirkkoherran siainen Messukylässä 1838, Kappalainen Ylivetelissä 1843, Ylistarossa 1854, Maalahden Kirkkoherra 1862.
Pitäjänapulaiset:
Thomas Olai Arenius, Pitäjänapulainen Maalahdella 1680 — 1688, jolloin pääsi Maalahden Kirkkoherraksi.
Olaus Ihlkeen, edellisen vävy, synt. Kalajoella 1676, tuli 1692 Uppsalaan, 1695 Turkuun, jossa väitteli 1696, anottiin Piläjänapulaiseksi Maalahdelle 1698, oli Pitäjän ainoa pappi 1714— 22; kuoli 5/6 1723. Katso siv. 231.
Georg Olai Tengström, synt. 1688, Pitäjänapulainen Maalahdella 1724, Kappalainen Sulvalla 1726, kuoli 1742. Hän oli Tengströmin suvun esi-isä. Katso hänestä Strandb. Herdam. siv. 45.
Andreas Gadolin, synt. 1709, Pitäjänapulainen täällä 1732, Kappalainen Isollajoella 1734, Perniön Kirkkoherra.
Andreas Bange, Pitäjänapulainen täällä 1734, Koulunop. ja Pitäjänap. Pietarsaaressa 1736, Kappalainen siellä 1756; kuoli 1765.
Thomas Gabrielis Arenius, Närpiön Kirkkoherran poika, synt. 1713, Pitäjänapul. Maalahdella 1736, Sulvalla Kappalainen 1744; kuoli 1779.
Johan Stenbäck, Ilmajoen kappalaisen J. Stenbäckin poika, synt. 1728, Yliopp. 1747, vih. papiksi 1755, teki Apulaisen virkaa Maalahdella jo 13/8 sam. v. ja aina v:een 1764, kun täällä lähti Alahärmään, jossa kuoli 1789.
Erik Munselius, samannimisen Paltamon Kirkkoherran poika, synt. 1743, vih. papiksi 1764, Pitäjänapul. Maalahdella sam. v., oli ensimäinen virkaan valittu ja teki tätä virkaa aina vuoteen 1768, kun muutti Ristiinaan; kuoli Kyrkslätt'in Kirkkoherrana v. 1802.
Johan Wallenborg, synt. 1724, vih. 1751 Kirkkoherran-apulaiseksi Närpiöön, Maalahdella Pitäjänapul. 1768— 74, nimitettiin Jurvan ensimäiseksi Kappalaiseksi v. 1773; kuoli siellä 1805.
Henrik Moliis, samannimisen Närpiön Kappalaisen poika, synt. 1745, Pitäjänapul. täällä 1774, Etsävän kappalainen 1783, jona kuoli 1829.
Erik Hägglund, synt. Svarfvar'in talossa Koivulahdella 1726, josta poikana kutsui itseään Svarfvelin, vih. 1757 Kappalaisen Apulaiseksi Närpiöön, Kappal. Apul. Koivulahdella 1760— 83, Pitäjänapul. Maalahdella 1783, jona kuoli 1788. Waasan kauppamies- suvun esi-isä.
Wilhelm Snellman, Wöyrin Pitäjänapul. Pietari Snellmanein poika, synt. Maksmossa 1756, Pitäjänapul. täällä 1789; kuoli 1800.
Zachris Gallenius, Koulunop. Lauri Gallenius'en poika Pietarsaaresta, synt. 1763, Yliopp. 1784, vih. papiksi 1788, Saarnaaja ja Koulunop. Kaskiluodolla 1798, Pitäjänapul. Maalahdella 1801, Kappalainen Larsmossa 1807, Sulvalla 1811, jossa kuoli 1826.
Henrik Aulin, jonka isä oli Kruunukylän samaniminen Provasti, synt. 1771, Yliopp. 1792, vih. papiksi 1797, Pitäjänapul. Maalahdella 1808, kuoli 1836. Oli viime vuosina niin typertynyt, että täytyi kustantaa Apulaisen ja viimeseltä pitää siaisen.
Edvard Swan, Apteekari Juha Swahn'in poika, synt. Tukholmassa 1809, Yliopp. Turussa 1825, vih. papiksi 1832, Maisteriksi sam. v., Kirkkoh. Apul. Maalahdella sam. v., Pitäjänapulsiainen 1834, Pitäjänapul. 1837, tuli virkaansa vasta 1840, kuoli Purmon Kappalaisena 1849.
Fredrik Östring, Vara-Kirkkoh. Piet. Östring'in poika Närpiöstä, synt. 1810, Yliopp. 1828, Koulunop. Pietarsaaressa 1830, vih. papiksi 1832, Kirkkoh. Apul. Kruuuukylässä 1835, Välisaarnaaja Joensuussa 1840, oli määrätty aika viralta 1841, Armov. Saarn. Alavetelissä 1842, Kapp. Apul. ja Armov. Saarn. Munisalossa v:een 1845, kun tuli Pitäjänapulaiseksi tänne. Oli hyvin rakastettu pappi. Hän kuoli syysk. 6 p. 1855 reutomisesta, kun koki vedenvaarasta, johon oli joutunut kun tuulispää kaasi veneensä, auttaa itseään ja kahta lasta, joista toinen oli poikansa. Lapset pelastettiin, mutta itse, jo ennen heikko monenkuukautisesta sairaudesta, uupui iäksi Söderskär nimisen saaren rannalle kontittueen. Kuolopaikkansa ympärillä on pystöaita.
Karl Johan Adolf Nordman, jonka isä oli Pappismies Juha Nordman; synt. Pirttikylässä 1817, Yliopp. 1836, vih. 1840 Kapp. Apnlaiseksi Närpiöön, Kirkkoh. Apul. Wöyrillä 1843, Pitäjänapul. Maalahdella 1856.
Maalahden ja Sulvan Kappalaiset:
Gregorius sanotaan tulleen Kappalaiseksi Maalahdelle 1603 ja elänyt 5—6 vuotta sen jälkeen. Katso siv. 221.
Michael Gregorit, toisen Maalahden Kirkkoherran poika, otettiin Pispankäräjissä 19/8 1628, koko pitäjän pyynnöstä Maalahden ja Sulvan ensim. Kappalaiseksi.
Mathias Envaldi, Talonpojan poika Ilmajoelta, tuli Kappal. virkaan tänne 1637, kuoli 1659. Katso siv. 224.
Gregorius Mathiae, edellisen poika, Kappalainen 1659, kuoli 1679.
Jacobus Martini Laxenius, Kappal. 1679, tuli virkaan 1680, Maalahden Kirkkoherra 1688.
Thomas Oldi Arenius, Kappal. 1688, Maalahden Kirkkoh. 1689.
Gustavus Gabrielis Gronovius, Lapuan Kappalaisen poika, vih. papiksi 1683, Pit. Apul. ja Koulonop. Joensuussa 1684, Kappal. täällä 1689, kuoli 1697.
Guslavus Gabrielis Werander, Kruunukylän Kappalaisen poika, synt. 1667, teki virkaa Sulvalla jo huhtik. 1697, Vastustaja Waasassa pappien kokouksessa 1698, kutsutaan silloin Adjunctus in Malax, Kappal. täällä sam. v.; kuoli 1704.
Jakob Brunell', Collega inferior Waasassa 1701, Vastustaja Kokkolassa pappien kokouksessa 1706, Kappal. täällä sam. v., paossa 21/8 1714— 3/6 1722; kuoli 1725. Katso siv. 229 ja 231.
Georg Tengström, Pit. Apul. Maalahdella 1724, Kappalainen 1726, tuli virkaan 1727, kuoli 1742.
Thomas Gdbrielis Arenius, Pit. Apul. täällä 1736, Kappal. 1744; kuoli 1779.
Georg Mathesius, Kappal. täällä 1780—93; kuoli Provastina Joensuussa. Katso hänestä Strandberg Herdam. II siv. 87.
Carl Hällström, syntyisin Jussilan talosta Ilmajoella 1741, Yliopp. 1762, vih. papiksi 1767, Kappal. täällä 1794, Vara- Kirkkoh. 1808; kuoli 1809.
Zachris Gattenius, Pit. Apul. täällä 1801, Kappalainen Larsmossa 1807, täällä 1811; kuoli 1826. Lankonsa Pietarsaaren Haavalääkärin Lauri Thodén'in kuoltua, jota kruunu oli palkannut rokon-istuttamisesta koko Pohjanmaalla, istutti Gallenius rokkoa enemmän kuin 2000:een lapseen, josta v. 1790 sai kultaisen kunniarahan kirjoituksella: Illis, quorum meruere labores.
Jakob Wegelius, Kappalainen täällä 1827—32, kuoli Maalahden Kirkkoherrana 1861.
Carl Petter Thodén, Pietarsaaren Haavaläk. Lauri Thodén'in poika, synt. 1782, Yliopp. 1800, vih. papiksi 1807, Koulunop. Joensuussa 1810, Kappal. Larsmossa 1815, täällä 1833, Vara-Kirkkoh. sam. v.; kuoli 1847. V. 1848 vapautettiin Kappalainen entisistä toimituksistaan emäkirkolla ja Susiluodolla.
Susiluodon Kappalaiset:
Jakob Esaias Wegelius, Maalahden Kirkkoherran poika, synt. 1817, Yliopp. 1834, vih. papiksi 1840, Maisteriksi sam. v.; Susiluodon ensim. Kappal. 1849, tuli virkaan 1850, Maksmon Kappal. 1851, otti vastaan viran 1853.
Josef Reinhold Hedberg, synt. 1817, Yliopp. 1834, vih. papiksi, 1842, Susiluodon Kappal. 1852, otti vastaan viran 1853; kuoli 1855.
Johan Julius Häggman, synt. 1823, Yliopp. 1842, vih.papiksi 1846. Armov. Saarn. Teirijärvellä 1847, Kappal. Apul. Etsävällä 1851, Susiluodon Kappalainen 1856; kuoli ennenkun tuli virkaan.
Carl Gustaf Wallenius, synt. 1826, Yliopp. 1854, vih. papiksi 1856, Susiluodon Kappal. 1857; kuoli 1861.
Salomon Hirvinen, syntyisin Hirvelän talosta Ylihärmässä 1834, Yliopp. 1855, vih. papiksi 1860, Susiluodon Kappal. 1863, luopui sam. v., Östermyra'ssa Pruukinsaarnaaja 1864.
Knut Emil Sonck, synt. 1822, Yliopp. 1842, vih. 1846 Armov. Saarnaajaksi Jomalaan, Susiluodon Kappal. 1863.
Petolahden Saarnaajat ja Kappalaiset:
Johan Renström, synt. 1776, vih. 1801 Saarnaajaksi Ristiinaan, Saarnaaja Pelolahdella 1809, pantiin viralta 1813 syystä, että oli omalla kartanolla päissään ampunut pistoolilla sisarensa kuoliaksi; kuoli 1822.
Fredrik Rein, synt. 1777, Yliopp. 1796, vih.papiksi 1802, Saarn. Pelolahdella 1815; kuoli 1825. Oli vallan huolimatoin kirkonkirjoista; sanoi kaikki muistavansa.
Johan Israel Wemnan, synt. 1791 Närpiössä, Yliopp. 1810, vih. 1813, Saarn. Petolahdella 1826, Larsmon Kappalainen 1834.
Leonhard Petter Häggström, synt. 1802, Yliopp. 1821, vih. 1824, Saarn. Petolahdella 1835, Maksmon Kappalainen 1846, tuli virkaansa 1848, Kappal. Joensuun emäkirkolla 1850, tuli virkaan 1853.
Fredrik Hedberg, Pruukin Kirjamiehen Elias Reinhold Hedbergenpoika, synt. Kimossa 1815, Yliopp. 1834, vih. 1842 Kappal. Apulaiseksi Munisaloon, Petolahden Kappal. 1847, tuli virkaan 1848.
——————

Lähteitä tähän kertomukseen ovat paraasta päästä olleet Maalahden sekä kirkon eitä nimismiehen, Sulvan ja osaksi Mustasaarenki kirkkojen arkistot, ensinmainitussa liiatenki Maalax Kyrckios Copie Book åhr 1690; Ekon. Beskrifning öfver Malax Moderkyrkolän, kirjoittanut E. Klingius käsikirj. 40 siv., josta Kirkkoh. Björk on pannut otteen sanomiin Åbo Tidn. v. 1771; Kh. Björk'in kirj. Om Malax Allmoge Åbo Tidn. v. 1772; Samalta tekiältä Beskaffenheten af Malaxboernas hushållning käsik. 8 siv. Vanhimmat tiedot ovat Senaatin arkistossa löytyvistä Korsholman läänin tilintekokirjoista, joita tutkiessa arkiston hoitaja T:ri Bomansson tavallisella kernaudellaan hyväntahtoisesti on minua auttanut. Muut ottopaikat ovat mainitut lainatessa. Niille, jotka tähän ovat antaneet suullisia ja muitakin tietoja, saan lopuksi tässä kantaa sulan kiitokseni.


Viitteet[muokkaa]

  1. Tuo kirjoitus kuului näin: ” Malax första kyrka bygdes år 1602 och var Capell under Mustasari, blef moderkyrka 1607, och fick confirmation på sina rättigheter för betjäningen 1613 af Konung Gustaf Adolph, Glorvördig i åminnelse. Den andra kyrkan är bygd år 1659, inreddes 1660, och målades 1662. Väggarna mcd Prädikstolen renoverades 1765.
  2. Tämä kirja ynnä Kustaa ll:sen Adolfin vahvistus-kirja löytyvät kirjassa Afhandl. om Prest. Tjenstg. III.
  3. Näytteeksi mihin kaikkiin kirkon rahoja meni, suvaittakoon tähän muutamia maineita kirkon vanhimmasta tilinteko-kirjasta: ”16/2 1652 havaittiin että varkaat olivat varastaneet kirkon arkusta 54 tal. 14 äyriä; s. v. annettiin Turun Akatemian kirjastoon 4 tal. kup., maankulkialle Saksasta 1 tal.; v. 1653 ylioppilaiselle Hernösand’ista, joka oli joutunut haaksirikkoon ja menettänyt vaatteensa ja kirjansa 1 tal.; v. 1659 Perttu Matinpoika nimiselle maankulkialle Nyenskants’ista 1 tal. 16 ä.; 1661 ylioppilaalle Unkarista 4 t. 16 ä.; 1663 Kauhavan kirkon rakennukseen 1 t., ylioppilaalle Saksasta 24 ä.; v. 1673 vankien lunnaaksi Turkinmaalta 10 t. k.; 1678 maalisk. Pietarsarilaisille, joilta merisissit olivat vieneet aluksen 2 t.; vanhalle upsierille, joka oli ollut vankina Saksanmaalla 1 t. 16 ä.; 1680 vanhalle sotilaalle, jolta Juutilaiset (Juterna) olivat polttaneet huoneet ja omaisuuden 1 t.; 11/3 1683 ylioppilaalle saarnasta 3 t., Joensuun porvarille, jolle oli tullut merivahinko 2 t.; 1675 pitäjän puolesta Valtiopäivä-miehelle Matti Ruthille Laihian pitäjästä 12 t. 16½ ä., Demin’in kirkkoon Venäjälle ja kahdelle Turkinmaalla otetulle vangille Venäjällä, Svöre Olavinp. ja Matti Renold 9 t, 21 ä.” — Maalahden kirkossa säilytettiin v. 1674 valkoinen sotalippu otettu Venäläisiltä vihan aikana Maalahdella syntyneeltä Vänrikiltä Erkki Juhanpojalta.
  4. Nimensä kirjoitetaan myös Jhlkén, mutta itse näkyy hän aina kirjoittaneen sen ylläkäytetyllä tavalla.
  5. Syntysin Totlesund'in evestilästä Wöyrillä. Näistä seikoista puhutaan Arw. Handl. X.
  6. Kun kirkonkokouksessa esiteltiin, että kello lähdätettäisiin Pietariin valettavaksi, huudettiin yksin suin: Nå ti Pittersbärg ska hon no int, för tå spricker 'on pront, ti Ståckhålm ska hon, så veit vi hon haalder (Pietariin sitä ei panna, silloin se halkeaa kohta, Tukholmaan se pitää, niin tiedämme, että kestää).
  7. Majakkansa ja luutsinsa kuuluu Rönnskär saaneen Waasan kauppiaan rikkaan Fahlanderin toimesta. Itse sanotaan hänen ennen1808 vuoden sotaa keksineen tästä kulkevan ahtaan purjelaidan.
  8. Ampuminen Brändö'stä kesällä 1855 kuului aina Petolahdelle. Toimikas akka, kun kuuli ammuttavan, tuli juosten pappilankartanolle, jossa tapasi pappinsa ja huusi hädissään: Hör int pastoorn nåå? (Eikö pastori kuulemitään?) — Kuulen minä ammuttavan, oli vastaus. — Å pastoorn kan sitt jäär å lagar int se ti byss a båd åpp församlingsbooan, wi kan ju ha kasaakren ve Svedin på eeviga minuuten! (Ja pastori voi istua täällä, eikä joudu kylään seurakuntalaisia kokoamaan, kasakat ovat kukatiesi tuossa paikassa Sved'illä). Sveden on alku Petolahden aukioa, Maalahdella tullen.
Lähde: Suomi. n:o 6, 1866.