Kirje Pohjois-Amerikasta
| Kirje Pohjois-Amerikasta Kirjoittanut D. Castrén |
Calumetin ruukista 27 p. Marrask. 1873.
Eihän tuo liene haitaksi ehkä me, visusti tutkien sekä kuulustellen ja sen ohessa tarkimmat tiedot Amerikanmaasta yleisesti saatuamme, olemme katsoneet sen tarpeelliseksi, että Suomalaisessa sanomakirjallisuudessa julkaista sen kuin olemme, tarkastaessamme tähän Amerikanmaahan siirtyneitten Suomalaisten tilaa nykyisessä suhteessa, todellisesti löytäneet niinkuin se on, jos kunnioitettava toimitus katsoo mahdolliseksi julkaista juuri senlaiscna kuin me olemme, ehkä yksinkertaisesti vaan kuitenki todellisesti, niinkuin kukin suhde on, tämän kokoon kyhänneet.
Amerikanmaahan Suomesta siirtyneitten ihmisluku nousee lähes määräämättömään summaan nykyään. ... Ja mikä on nostanut tuon valitettavasti surkian innon ja sytyttänyt sen Suomalaistenki povessa palamaan, ... että nykyaikana virtailee tuo kamala tunto usiampain Suomen asujanten sydämessä tuolla ajatuksella: ’voi kuin pääsis täältä surkioilta Suomen hallamailta, ja tuota ankaraa virkavaltaa elättämästä sekä noitten rasitusten alla puutetta kärsimästä — Amerikaan! ... siellä kuuluu kaikin puolin olevan hyvä olla! ... Ensiksikin nisuleipä ynnä kaikenlainen ruokalaatu niin hyvä että ei koskaan Suomessa saa suurimmat herratkaan senlaista ylöspitoa, ja ilman sitä ei ole tuo suuri herrajoukko elätettävänä ja hoidettavana, eikä niin suuria virkapalkkoja maksettavana kuin Suomessa. Sillä Amerikassa, siellä ei kuulu olevan yhtään herraa, kaikki ovat yhdessä arvossa; siellä kuuluu olevanki ”tasavalta” — ja työmiehet arvokkaimmat miehet, ja herrat niitten nyrimmät palvelijat — ja aina lämmin kesä, sekä työmiehillä niin kalliit palkat, että mies saa kuukaudessa sen, mitä Suomessa paraite vuodessa. — Voi kuin olisin onnellinen, jos olisin Amerikassa — eikä tuonne pitänyt päästä!”
Tässä tu[n]non[huom. 1] tuskassa taistelee lukematon ihmisluku vieläkin Suomessa, sekä siihen asti ovat nekin samalla poltinraudalla tuntonsa merkinneet, kunnes ovat saaneet päästä osalliseksi tuon ylistetyn Amerikan hyvyydestä, sillä se on synnyttänyt niin voimallisen kuvan kaikkein tuntoon, että Paratiisin täydellisyys ennen syntiinlankeemusta Amerikan rinnalla ei ole mitään — mitä sitte Suomi!
Mutta katsotaanpas, rakkaat Suomalaiset, tätä asiaa pala palalta, kukin kohta erittäin, niin on Amerikakin vielä Suomen rinnalla, kaiken hyvyytcnsä ja sen niin ylistetyn ”tasavaltansakin” kanssa, kuin hämärä syysyö kirkkaan kesäpäivän korvalla! ... 1:ksi Lähtee nyt suuri Suomalaisparvi Suomesta (jättäen kaikki) vahvalla toivolla reissulle vaeltamaan tarkoitettua päämaalia kohden, tärväten ennen reissun alkua kaiken elon elämän, sai mitä sai, vaikka menis tulikuppiin, kuinhan vain perille päästään, kyllä siellä saadaan jos mitä näkyis puuttuman. ... Seuraa ensimmäinen vastarinta, Ruotsin valtakunta umpi-Suomalaisille tuntemattoman kielensä kanssa. Laivan tultua haminaan, tulee ystäivällisesti antauvaisia herrasmiehiä kymmenittäin passausta, kortteeria ynnä matkalippuja, tulkinvirkaa j. m. m. toimitusta pitkälle matkalle reissuavaille hyväksi tekemään, ja kaikki on sulaa vääryyttä ja petosta, josta viekkaudesta on harva umpi-Suomalainen tunnustanut päässeensä vapaaksi. Sillä sadottain olemme nähneetkin ja enemmän mainittavan kuulleet ostettavan vääriä matkapiljettejä, että ennen Englantia on täytynyt ostaa toinen todellinen matkalippu, jolla on päässyt kulkemaan, jospa kortteeripaikastakin on pitänyt kymmenkertainen hinta maksaa pitkin matkaa, ehkä usiassa paikassa on lähes ilman luvattu, y. m. m. Emme enaän jouda niistä kaikista huolimaan, meillä on kiirut itse pääasiaan. Nyt tullaan yli Englannin tuon kuuluisan Atlantin valtameren rannalle ja niin aina yli 15–18 päivää odotettua — hm — hm — hm: jo näkyy nyt sen pitkällisesti ikävoityn Kaanaanmaan ranta, jonka jo on saatana tuntoon vielä syrjästäkin katsoen kaikin puolin ihanammaksi taivasta kuvannut. Tuosta ilmestyy kunkin ilo sammuttamattomaksi ja vieläkin suuremmaksi, syystä että ei väliin tulleet esteet voineet kukistaa päätettyä aikomusta. Nyt kun on päästy maalle kysellään, mihin kukin menee? ... Noh, kuitenki on kirjoituksilla Suomeen ennen tänne tulleilta parhaaksi ylistetty Michigan lääni ja Minnesota, mutta Kalifornia paras olis, jos varat riittäis. Mitäpä, tienataan edellämainituissa paikoissa ensin, — koska tämä väli siksikin veti rahaa enempi kuin on puhuttu —, sen verran että päästään sinne missä paras tienapaikka on, ja kuulustellaan nyt tämän maan suhteita... ... Nyt on lähes 20 vuotta Suomalaiset kaikki ensin tulleet Michigan lääniin ja keräyneet Amerikan sisämeren ”Lake Superior” nimiselle niemelle, jossa on usiampia kymmeniä vaskikaivannoita, joissa on maksettu edesmenneinä vuosina joltinenki palkka, vaan muista kansoista ja kielistä heissä kuitenki on suurimmaksi osaksi työmiehet ja niille aina on maksettu enempi palkkaa kuin Suomalaisille, ja vielä nytkin on palkassa suuri väli! . ... Nyt on Suomalainen siirtynyt rakkaasta isänmaastaan Suomesta tuon ijässään harvinaisen taipaleen, ja kuluttanut varakkaammatkin elonsa elämänsä matkalle, ja köyhemmät ovat sentähden joutuneet usiampain satain markkain velkaan! Nyt on syystä pakotettu tunto tyytymään siihen, että saada työansiota, tuli palkaksikin mitä tuli. Mutta mistä työpaikka saadaan, se on tietämätön?! ... Nyt vaatii ensin saada tulkki; se tahtoo usiampia dollaria. Vihdoin löydetään työpaikan johtaja (päällikkö). Tulkki kysyy jos tälle vasta tulleelle miehelle olis jotakin työtä? Päällikkö vastaa: ”tässä on käynyt tarjona sadottain tänäkin päivänä työhön pyrkiviä miehiä eikä minulla ole työtä, eikä myöskään miesten puutetta, hakekaa muualta jos tahdotte”. Niin muodoin saa se nyt vasta tullut siirtolainen olla puolin vuosin työttä, ja niille Suomalaisille, jotka ennen ovat tulleet, varsinki jos hänellä tuttua on, tulee tästä elätettävä josko hänellä vielä vaimo ja lapset olis myötä. Elätä ja hoida, ei se auta; kuitenkaan ei ole Suomalaisella toivoa työhön päästä niinkauan kuin yksikään muuta natsionia eli kansakuntaa on työtä vailla.
Vihdoin on onni päästä työhön, kuin on tulkit viikottain sen ennen tulleen varoista juotettu ja päälliköt alapäällikköin esittelemisestä saatu suosioon; jota alapäällikköä tulee välttämättömistä syistä työmiehen muistaa joko tupakkipiipulla ja viinaryypyllä, jos ei muuta ole, ehkä raha mieluisin olisi. . . .
Nyt viedään mies 60 syllästä 430 syllän syvyydelle maan alle 10:ksi tiimaksi päivässä työhön, ollen kynttilä lakissa, jossa 3 päivää pidetään tutkinnon alla, josko hän on kelvollinen eli ei. Jos ei hän nyt mainittuina päivinä saata tehdä päällikön mieliksi, niin sekin työ on mitätön, joista päivistä ei koskaan makseta mitään. Jos se nyt hyvästytään kelvolliseksi, niin mies saa sen kuukauden olla työssä ja siitä maksetaan juuri tänä aikana, niinkuin koko vuodenki on maksettu, 195 markkaa.[1] Tämän nyt luulee Suomalainen olevan suuren saaliin kuukaudelle, se on vuoden sisällä yhteenlaskettuna 2340 mrk., joka ei olekkaan vuoden palkaksi yhdelle miehelle vähä. Vaan otetaanpas tästä pois vuoden sisällä ulosmaksettavat todelliset maksot. Tohtorille 5 m. joka kuukausi, yhteenlastettuna 60 m.; vahinkoa kärsiväin kassaan sama 60 m. (jos vaimo on, niin toinen verta tykö); kuukauden ylöspito (huoneet, ruoka, näkö [valaistus], lämmin ja puhtaus) kaikkein helpoimmassa 110 m., yhteensä 1440 m. Nyt pitää yhden miehen joka kuukausi ostaa saappaat tuolla suunnattomalla hinnalla 30 m. pari ynnä muita vaatteita, tarkan pidon jälkeen laskettu kaikki yhteen mitä vuoden kuluessa tarvitsee 500 m. Siis vuoden ulosmenot kaikki yhteensä 1940 m. Jää Puhdas voitto 400 m. Mutta kuin tänne tulo Suomesta on usiammalla velkana, joka tekee noin 400 markkaa, niin ensi ja vielä toisenkaan vuoden elämä ei ole muuta kuin köyhyys. Emmekä ole vielä Amerikassa sitä miestä tavanneet, ehkä muutamat ovat olleet 22 vuotta, että olisivat saaneet yhdenkään vuoden tehdä täydellisesti työtä, vaan muutamat y. u. on sanoneet syöneensä vuodenki eteenpäin aivan velkaa työn puutteessa, kun on paljo kansaa ja entistä tienattua ei ole kassassa, kuin se piti ensin syödä. Noh, mitäs nyt semmoiset meinaavat, jotka ovat kuljettaneet myötänsä vaimonsa ja siihen 4–5 y. u. lapsia? Niillä vielä, menee erityinen huoneenhyyrykin 15 m. kuukauteen, yhteensä 180 m. Sillä miehellä ei mene yllämainittua 110 m. ylöspidosta y. m. kuussa, koska sille miehelle toimittaa ruuan y. m. ylöspidon oma vaimo. Vaan täällä on tuo suunnaton hinta ruokaaineilla, nimittäin: 45 m. tynn. nisuja, 15 m. leiviskä lihaa, 26 m. 25 p. tynnyri pottuja, 30 m. leiv. voita, 2 m. kannu maitoa (jota ei tahdo saadakkaan), 25 penn. kappale äpyliä (omenia), 10 m. 66 p. leiv. kalaa, y. m. m. Mutta nyt kun hän on näistä ruuan valmistanut sekä halkosyllästä 27 m. 63 p. maksanut, niin se lyö tasan yllämainitun kuukausikaupalla syöjän laskunkanssa. Mitäs joukolle jää? . . . Niistä amerikassa tavallisesti käytettävistä juhlavaatteista emme katso tarpeelliseksi mainitakkaan, sillä sen asian sopimattomuus Europalaisen sivistyksen rinnalla ei ole ylösrakentavainen, siis sen kohdan annamme haihtua sivistyksen sumuhun.
Vielä selitämme työasiasta, että enimmästi on Suomalaisten yleinen työ halonhakkuu, josta maksetaan korkeintaan 4 m. 78 p. syllästä, jossa työssä riski mies hakkaa 1 syllän päivässä, sillä Amerikan puu, josta halkoja hakataan, on enimmästi tammi, böögi ja rautapuu, siikeli, kataja y. m.; niissä havaitsee tuttavan kovuuden eroituksen Suomen kovimpainkin puitten rinnalla.
Se on vielä mainittava alkupään johdosta, kuinka Minnesotassa, Kaliforniassa ynnä muualla usiammalla suunnalla Pohjois-Amerikaa on ennen ja nyt edistyneet Suomalaiset. Sen tiedämme päältä iskein todellisesti sanoa, että Minnesotasta on viimekuluneenki sekä juoksevan vuoden sisällä tullut tuhansia ihmisiä — työmiehiä ynnä vaimot ja lapset, joilla niitä on ollut — Michigan lääniin, puheenalaisiin vaskikaivannoihin. Ja nyt kuin ovat joku sata miestä olleet onnelliset saamaan työtä, ovat suurella tyytyväisyydellä ylistäneet onnensa kyllyyttä Minne sotan suhteen, syystä kuin ovat olleet osalliset palkoistakin edellä selitetyn laskun mutaan. — Kiinalaisten nykyinen tulo rajattomassa ihmisluvussa on täyttänyt Kalifornian setä Meksikolahden ranteet ynnä muun osan Pohjois-Amerikaa niin ankarasti, että nyt juuri viimekuluneen kuukauden sisällä sieltä tulleet Suomalaiset — lähes sadan miehen paikoin, sekä muita kansakuntia enempi kuin toinen verta — tultuansa Michigan lääniin, sanoivat olevan yleisesti työn ja siitä seuraavan palkan ja ruuan puutteen kaikkein korkeimmassa määrässä kuin missään muualla koko Pohjois-Amerikassa. Sentähden jätämme siitä laveamman selityksen sillensä, — ja joka ei tätä usko, niin käyköön visummin tarkastamassa. — — — —
Mutta yksi kaikista surkein asia täällä Amerikassa Suomalaisilla on opillinen sekä välikappaleellinen siveys, uskon ja kristillisyyden opin harjoitus, edut kaiketi suljettu ulos. Sekä valtiolliselta että kansalliselta alalta tämän puuttuvaisuus tuottaa kokoonkyhääjäin tunnon ja mielen kaikkein sääliväisemmäksi noita tänne joutuneita kansaveljiämme kohtaan, enemmän kuin yhdessäkään edellämainituistsa osissa. sillä sen puutteessa ollen on noittein raukkain elämänriennot niin maailman jumala (saatana) saanut kokonaan haltuunsa, että se noissa suruttomissa ja tieteellisyydestäkin osattomissa surkeissa Suomalaisissa käyttää ja osoittaa itsensä niin voimallisesti, että joka vähänkään uskon- ja siveysopin johdannolle silmiään ra’ottaa sekä siten katsoo noitten raukkain päälle ynnä muistaa rakkaan isänja syntymämaan, Suomen, onnea ja sen nautintoetuja mainituissa osissa sekä armollisen Hallitsijan lempiää ja pohjatonta ahkeruutta mainituita vajanaisuuksia ahkeroimaan parantaa, niin sääliväisyyden yltäkylläisyydestä ei ainoasti veri suonissa kiehuu, vaan myös kovintakin sydäntä kantavaiset posket pyörii kyyneleistä kostiana. Sillä ne lapset, joita Suomalaiset on myötänsä tuoneet sekä täällä ovat olleet onnelliset saamaan, näyttää heidän vanhempainsa säädyttömistä käytöstavoista saavan niin sivistykselle ja tieteellisyydelle käsittämättömän kasvatusopillisuuden vaikutuksen ja voiman, että heidän kanssakäymisessä toistensa kesken ollessa, — ensin vanhemmat ja sen jälkeen lapset —, ei luulisi heidän saattavan niin pian rakkaan isän- ja syntymämaan sivistyksestä ulosvuotavia hyviä tapoja ja elämänkäytöstä unhottaa, jonka syyn tähden — koska tunnemme ei sen olevan mahdollisen juurta jaksain selittääkään, — sillä se ei ole ylösrakentavainen Suomen sivistykselle — haihtukoon sekin sivistyksen sumuhun. . . . Vaan sen tekee tiedottomuuden raa’at puolet, joihin ihmisten lapset maailmassa tottuneet ovat; jota vastaan tuo yksipuolinen — niinkutsuttuin ”uskovaisten” — opinharjoitus ja elämäntapa, nimittäin yhteiskunnallisessa hallinnossa, kirkollis-, kirjanluvun-, siveysopin y. m. m. suhteen, ei voi sammuttaa sekä siten ylösherättää mitään virvoittavaa ja raakoja puolia kumoavaa voimaa tuhannessakaan osassa Suomalaisten seassa, vaan totisesti jo kolmannessa polvessa ollessa tätä maata, Suomalaiset vaipuvat tuossa valitettavassa tilassansa kaikkein raa’impain villipakanain elämän laatuun. Sillä ne, jotka jo toiseen polveen ovat ennättäneet täällä olla, on tuttavasti jo heissäkin sen siemenen alku kasvamassa, minkä jo olemme kesyttyneitten pakanain tilasta olleet näkemässä.
D. Castrén.
- ↑ Olen katsonut parhaaksi käyttää Suomen rahana Amerikan dollar’it, jotka nykyisen kurssin jälkeen on oikein laskettu.
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: tuunon