Kirje Pohjois-Amerikasta/1
| Kirje Pohjois-Amerikasta Kirjoittanut D. Castrén |
Kirje Pohjois-Amerikasta/2 |
| Julkaistu alun perin: Suomalainen Wirallinen Lehti, 19.2.1874, nro 21, s. 2–3. Artikkelin verkkoversio. |
Calumetin ruukista 27 p. Marrask. 1873.
Eihän tuo liene haitaksi ehkä me, visusti tutkien sekä kuulustellen ja sen ohessa tarkimmat tiedot Amerikanmaasta yleisesti saatuamme, olemme katsoneet sen tarpeelliseksi, että Suomalaisessa sanomakirjallisuudessa julkaista sen kuin olemme, tarkastaessamme tähän Amerikanmaahan siirtyneitten Suomalaisten tilaa nykyisessä suhteessa, todellisesti löytäneet niinkuin se on, jos kunnioitettava toimitus katsoo mahdolliseksi julkaista juuri senlaiscna kuin me olemme, ehkä yksinkertaisesti vaan kuitenki todellisesti, niinkuin kukin suhde on, tämän kokoon kyhänneet.
Amerikanmaahan Suomesta siirtyneitten ihmisluku nousee lähes määräämättömään summaan nykyään. ... Ja mikä on nostanut tuon valitettavasti surkian innon ja sytyttänyt sen Suomalaistenki povessa palamaan, ... että nykyaikana virtailee tuo kamala tunto usiampain Suomen asujanten sydämessä tuolla ajatuksella: ’voi kuin pääsis täältä surkioilta Suomen hallamailta, ja tuota ankaraa virkavaltaa elättämästä sekä noitten rasitusten alla puutetta kärsimästä — Amerikaan! ... siellä kuuluu kaikin puolin olevan hyvä olla! ... Ensiksikin nisuleipä ynnä kaikenlainen ruokalaatu niin hyvä että ei koskaan Suomessa saa suurimmat herratkaan senlaista ylöspitoa, ja ilman sitä ei ole tuo suuri herrajoukko elätettävänä ja hoidettavana, eikä niin suuria virkapalkkoja maksettavana kuin Suomessa. Sillä Amerikassa, siellä ei kuulu olevan yhtään herraa, kaikki ovat yhdessä arvossa; siellä kuuluu olevanki ”tasavalta” — ja työmiehet arvokkaimmat miehet, ja herrat niitten nyrimmät palvelijat — ja aina lämmin kesä, sekä työmiehillä niin kalliit palkat, että mies saa kuukaudessa sen, mitä Suomessa paraite vuodessa. — Voi kuin olisin onnellinen, jos olisin Amerikassa — eikä tuonne pitänyt päästä!”
Tässä tu[n]non[huom. 1] tuskassa taistelee lukematon ihmisluku vieläkin Suomessa, sekä siihen asti ovat nekin samalla poltinraudalla tuntonsa merkinneet, kunnes ovat saaneet päästä osalliseksi tuon ylistetyn Amerikan hyvyydestä, sillä se on synnyttänyt niin voimallisen kuvan kaikkein tuntoon, että Paratiisin täydellisyys ennen syntiinlankeemusta Amerikan rinnalla ei ole mitään — mitä sitte Suomi!
Mutta katsotaanpas, rakkaat Suomalaiset, tätä asiaa pala palalta, kukin kohta erittäin, niin on Amerikakin vielä Suomen rinnalla, kaiken hyvyytcnsä ja sen niin ylistetyn ”tasavaltansakin” kanssa, kuin hämärä syysyö kirkkaan kesäpäivän korvalla! ... 1:ksi Lähtee nyt suuri Suomalaisparvi Suomesta (jättäen kaikki) vahvalla toivolla reissulle vaeltamaan tarkoitettua päämaalia kohden, tärväten ennen reissun alkua kaiken elon elämän, sai mitä sai, vaikka menis tulikuppiin, kuinhan vain perille päästään, kyllä siellä saadaan jos mitä näkyis puuttuman. ... Seuraa ensimmäinen vastarinta, Ruotsin valtakunta umpi-Suomalaisille tuntemattoman kielensä kanssa. Laivan tultua haminaan, tulee ystäivällisesti antauvaisia herrasmiehiä kymmenittäin passausta, kortteeria ynnä matkalippuja, tulkinvirkaa j. m. m. toimitusta pitkälle matkalle reissuavaille hyväksi tekemään, ja kaikki on sulaa vääryyttä ja petosta, josta viekkaudesta on harva umpi-Suomalainen tunnustanut päässeensä vapaaksi. Sillä sadottain olemme nähneetkin ja enemmän mainittavan kuulleet ostettavan vääriä matkapiljettejä, että ennen Englantia on täytynyt ostaa toinen todellinen matkalippu, jolla on päässyt kulkemaan, jospa kortteeripaikastakin on pitänyt kymmenkertainen hinta maksaa pitkin matkaa, ehkä usiassa paikassa on lähes ilman luvattu, y. m. m. Emme enaän jouda niistä kaikista huolimaan, meillä on kiirut itse pääasiaan. Nyt tullaan yli Englannin tuon kuuluisan Atlantin valtameren rannalle ja niin aina yli 15–18 päivää odotettua — hm — hm — hm: jo näkyy nyt sen pitkällisesti ikävoityn Kaanaanmaan ranta, jonka jo on saatana tuntoon vielä syrjästäkin katsoen kaikin puolin ihanammaksi taivasta kuvannut. Tuosta ilmestyy kunkin ilo sammuttamattomaksi ja vieläkin suuremmaksi, syystä että ei väliin tulleet esteet voineet kukistaa päätettyä aikomusta. Nyt kun on päästy maalle kysellään, mihin kukin menee? ... Noh, kuitenki on kirjoituksilla Suomeen ennen tänne tulleilta parhaaksi ylistetty Michigan lääni ja Minnesota, mutta Kalifornia paras olis, jos varat riittäis. Mitäpä, tienataan edellämainituissa paikoissa ensin, — koska tämä väli siksikin veti rahaa enempi kuin on puhuttu —, sen verran että päästään sinne missä paras tienapaikka on, ja kuulustellaan nyt tämän maan suhteita... ... Nyt on lähes 20 vuotta Suomalaiset kaikki ensin tulleet Michigan lääniin ja keräyneet Amerikan sisämeren ”Lake Superior” nimiselle niemelle, jossa on usiampia kymmeniä vaskikaivannoita, joissa on maksettu edesmenneinä vuosina joltinenki palkka, vaan muista kansoista ja kielistä heissä kuitenki on suurimmaksi osaksi työmiehet ja niille aina on maksettu enempi palkkaa kuin Suomalaisille, ja vielä nytkin on palkassa suuri väli! . ... Nyt on Suomalainen siirtynyt rakkaasta isänmaastaan Suomesta tuon ijässään harvinaisen taipaleen, ja kuluttanut varakkaammatkin elonsa elämänsä matkalle, ja köyhemmät ovat sentähden joutuneet usiampain satain markkain velkaan! Nyt on syystä pakotettu tunto tyytymään siihen, että saada työansiota, tuli palkaksikin mitä tuli. Mutta mistä työpaikka saadaan, se on tietämätön?! ... Nyt vaatii ensin saada tulkki; se tahtoo usiampia dollaria. Vihdoin löydetään työpaikan johtaja (päällikkö). Tulkki kysyy jos tälle vasta tulleelle miehelle olis jotakin työtä? Päällikkö vastaa: ”tässä on käynyt tarjona sadottain tänäkin päivänä työhön pyrkiviä miehiä eikä minulla ole työtä, eikä myöskään miesten puutetta, hakekaa muualta jos tahdotte”. Niin muodoin saa se nyt vasta tullut siirtolainen olla puolin vuosin työttä, ja niille Suomalaisille, jotka ennen ovat tulleet, varsinki jos hänellä tuttua on, tulee tästä elätettävä josko hänellä vielä vaimo ja lapset olis myötä. Elätä ja hoida, ei se auta; kuitenkaan ei ole Suomalaisella toivoa työhön päästä niinkauan kuin yksikään muuta natsionia eli kansakuntaa on työtä vailla.
(Jatketaan.)
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: tuunon