Kirje leiriltä
Ulkoasu
Kirje leiriltä (Come up from the fields, father) Kirjoittanut Walt Whitman |
- »Tule vainioilta, isä, täällä on kirje Peteltä;
- tule portaille, äiti – pojaltasi on tullut kirje.»
- Katso: on syksy.
- Katso, miten puut, vihreät ja punaiset ja keltaiset
- huokuvat viileyttä Ohion kyliin, kun tuuli tuutii lehtiä,
- omenat kypsyvät tarhoissa ja rypälet säleiköllä.
- (Tunnetko köynnösten rypälten tuoksun?
- Tunnetko, miten tuoksuu tattaripelto, jossa mehiläiset
- surisivat äsken?)
- Korkealla kaiken yllä – taivas, niin tyyni,
- niin läpikuultava sateen jälkeen, ihmeellisin pilvin;
- ja taivaan alla on myöskin kaikki tyyntä, elävää ja kaunista
- – ja farmi kukoistaa.
- Vainioilla kasvaa kaikki hyvin;
- mutta tule vainioilta nyt, isä – tule, tyttäresi huutaa sinua;
- ja tule ovelle, äiti – tule suoraa tietä suurelle ulko-ovelle.
- Äiti, hän rientää minkä ehtii – jalat vapisevat – se tietää
- pahaa,
- hänellä ei ole aikaa silittää hiuksia tai kohentaa myssyä.
- Kiiruhda, avaa kirje.
- Voi, se ei olekaan poikamme käsialaa, vaikka hänen nimensä
- on alla,
- voi, vieras käsi kirjoittaa rakkaan poikamme puolesta –
- oi sinä haavoitettu äidinsydän!
- Kaikki pyörii hänen silmissään – mustat läikät tanssivat
- – hän käsittää vain tärkeimmät sanat,
- katkonaisia lauseita. – »Osunut rintaan, ratsuväkihyökkäys,
- makaa sairaalassa,
- tällä haavaa heikkona, mutta paranee pian.»
- Oi, nyt näen vain tämän yhden hahmon
- koko hymyilevässä ja rikkaassa Ohiossa, sen kaikissa
- kaupungeissa ja kylissä;
- kuolemankalpeus kasvoilla, kuolemanväsymys aivoissa,
- heikkoudesta kaatumaisillaan
- nojaa hän pihtipieleen.
- »Älä sure niin, rakas äiti» (tuskin täysikasvuinen tytär
- nyyhkyttää nämä sanat;
- pikkusiskotkin tulevat, vaiti ja hyljättyinä).
- »Katso, rakas äiti, kirjehän sanoo, että Pete paranee pian.»
- Ei, poika raukka, hän ei enää koskaan parane (ehkä ei
- hänen tarvitsekaan parantua, vakaan ja
- uskollisen sielun).
- Kun he seisovat kotona oven luona, hän on jo kuollut,
- ainoa poika on kuollut.
- Mutta äidin tarvitsee parantua,
- heikon olennon, pian mustiin puetun;
- päivällä hän ei koske ruokaan – yöllä hän koettaa nukkua,
- herää usein
- herää yösydännä ja itkee, ikävöi, syvällä ikävällä,
- oi, saisipa hän mennä, eikä kukaan huomaisi sitä –
- lähteä elämästä hiljaisuuteen ja mennä pois
- seuraamaan, etsimään, olemaan rakastetun kuolleen
- poikansa luona.
Lähde: Kailas, Uuno 1931: Uni ja kuolema. WSOY, Porvoo.