Kirjeitä Afrikasta/8/1
| Kirjeitä Afrikasta VIII. Ondonga ja sen asukkaat I: Maa. Kirjoittanut August Pettinen |
Kirjeitä Afrikasta/8/2 |
| Julkaistu alun perin: Suomalainen, 14.7.1890, nro 56, s. 3–4. |
Sisällys: Nimi. — Asema. — Pinta-ala. — Maanlaatu. — Ilmasuhteet. — Kasvillisuus. — EläinkuntaOndonga on kansanomainen nimitys. Luultavasti on joku ndongalaisten esi-isistä ollut tämän niminen mies, jonka mukaan sitten hänen jälkeläisensä, eroitukseksi muista ympärillä asuvista heimoista, ovat nimittäytyneet ndongalaisiksi eli Aandonga’ksi (sing. Omündonga = ihminen — ndongalainen, plur. Aandonga = ihmiset — ndongalaiset) ja muodostamaansa pientä valtiota sekä asumaansa maata ruvenneet kutsumaan esi-isänsä nimellä Ondongaksi; tahi on ollut tämän-niminen paikka, johon joku siirtolaisperhe tahi joukko aikoinaan asettui, ja joka sitten joukon enentyessä ja asuttujen seutujen laajentuessa jäi maan ominaiseksi nimeksi. Varmuudella ei voi määritellä tämän nimen johdannaisuutta, kansan traditioni kun ei ulotu niin kauas; mutta se nyt ainakin on varmaa, että kansa itse on sen omistatanut maalleen ja valtiolleen.
Paikallaan ei siis ole nimittää Ondongaa Ovambo’ksi[huom. 1] tahi vielä hullummin Ovampo’ksi, kuten muutamat maassa matkustaneet tutkijat ja metsästäjät ovat tehneet sekä sitten heidän mukaansa monet muut, jotka ovat joutuneet ja joutuvat tuota nimeä käyttämään. Niinpä esim. Andersson kirjoituksissaan käyttää nimitystä Ovambo Ondongaa tarkoittaessaan. Galton taas näkyy tuntevan Ondonga-nimityksenkin, mutta hänen mielipiteittensä mukaan on se sama kuin Ovambo, sillä hän ei tee mitään eroitusta näiden molempien eri nimityksien välillä. Maassa paljon matkustellut metsästäjä Green-vainaja, joka kyllä tunsi kaikki Ambo-valtiot, näkyy hänkin totutun tavan mukaan käyttäneen Ovambo-nimeä Ondongan asemesta. Mutta Ratzel ”Völkerkunde’ssaan” uskaltaa mennä vieläkin pitemmälle näiden nimien väärinkäyttämisessä. Jos tahdotte tietää, mikä Ondonga on, vakuuttaa hän teille tiedemiehen varmuudella sen olevan ovambopäällikön asuinpaikan (der Residenz des Häuptlinges von Ovambo[huom. 2].
Omituista on vielä huomata, että mainitut tutkijat eivät tee mitään eroitusta maan ja siinä asuvan kansan nimen välilla, kuten edellisestä käy selville; vieläpä eri heimoista, jopa jonkun heimon yksityisestä jäsenestäkin puhuessaan käyttävät heimojen yleistä nimeä. Tämän mukaan sitten Ratzel esittäessään erään ndongalaisen nimittää häntä ”Ovambo’ksi” (ein Ovambo, pro Omündonga). Niin oikealta kuin tuo nimitys siihen tottuneen korvissa kuuluneekin, on se yhtä hullunkurista kuin jos joku tahtoessaan esittää esim. savolaisen tyypin sanoisi: ”tämä on suomalaiset”[1] tahi — väärin käytettynä myös maata merkitsemään, kuten edellä on mainittu — ”tämä on Suomi.” Kyllä ymmärrätte!
Kansa itse kuitenkin tekee tarkan eroituksen puheena olevien nimityksien välillä. Ondonga — kansan kielellä — on kuningaskunnan nimi, Aandonga sen asukkaiden; Uukuambi on kuningaskunta, Aakuambi sen asukkaat j. n. e.
Totta kyllä on, ett’ei kansa käytä määrättyä, kaikille heimoille sekä maalle, jossa nämä heimot asuvat, yhteistä nimeä; jokainen heimo tuntee vaan kunkin erikoisnimen, ei mitään yhteistä, joka luonnollisesti tulee siitä, että kukin heimo pitää itseään eri kansana, tuntematta ja tunnustamatta vähintäkään sukulaisuus-suhdetta toisiinsa. Mutta tuon puutteen voi helposti ja ainoalla tavalla poistaa muodostamalla kansan omasta kielestä mainituille käsitteille yhteisnimet, tarvitsematta niiden tulkitsemiseksi käyttää ja lainata puutteellista ja erehdyttävää vieraskielistä nimeä. Kansan kielestä ja sen sääntöjen mukaan sepitettynä heimojen yhteisnimi on: Aa’mbo sekä heidän maansa yhteisellä nimellä Ambomaa.
Mitä sanaan ”Ovambo” tulee, on se hereron-kieltä ja tarkoittaa Herero-maan pohjoispuolella asustelevia, maataviljeleviä heimoja; ei koskaan maata.
Lukija suonee hymäntahtoisesti anteeksi polemiikkini, jolla olen häntä ehkä jo lii’aksi rasittanut. En voinut jättää näitä seikkoja mainitsematta, joskaan ne eivät suoranaisesti kuulu aineesen.
Ondonga on yksi Ambomaan monilukuisista pienistä kuningaskunnista. Se sijaitsee Ambomaan itä-eteläisessä kulmassa, noin 17° 40’ ja 18° 6’ välillä eteläistä leveyttä sekä 16° 2’–6’, välilla itäistä pituutta. Pohjoisessa rajoittuu se Uukuanyamaan, idässä pehkolaisten eli Buschmannien alueesen, etelässä hieta-aavikkoihin ja lännessä heinälakeuksiin sekä Uukuambiin. Ondonga arvellaan olevan noin 3,400 jalkaa merenpintaa korkeammalla. Se siis on tavallaan ylänköä. Pinta-alaltaan on se noin 1,925 neliökilometriä. Vuoria, kallioita, kiviä, järviä, soita ja rämeitä ei ole nimeksikään. Virtoja sanan varsinaisessa merkityksessä ei myöskään ole, jos emme sellaisiksi tahdo nimittää muutamia vesijuoksuja, jotka suurina sadevuosina lähtevät Ambomaan pohjoispuolella olevasta Osimpolo-nimisestä rämeestä, ja juoksevat – monihaaraisina kierrellen pitkin laaksoja — Ondongan läpi sen eteläpuolella olevan Etosa-nimiseen hetteikköön. Näitä vesijuoksuja, jotka ainoastaan harvoina vuosina saapuvat Ondongaan asti, ei ole ajatteleminen mahtaviksi virroiksi, niinkuin ne esim. muutamilla kartoilla ovat kuvattuna, sillä vedenkulku sn niissä niin hidasta, että sitä tuskin huomaakaan. Paitsi mainittuja juoksuvesiä, on hyvinä sadevuosina laaksot ja alangot vettä täynnä; mutta pitkiä aikoja eivät ne kuitenkaan näin vesirikkaina pysy; pari kuukautta vaan auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta — silloin ovat ne yhtä kuivat kuin ennen sateitakin. Harvoin ja ainoastaan muutamissa laaksoissa on vettä sade-ajasta toiseen. Suurimman osan vuodesta ei ole vettä muualla kuin kaivoissa, joita täytyy aina joka vuosi uudestaan kaivaa ja puhdistaa. Huonoina sadevuosina loppuu vesi useimmista kaivoistakin. — Maanalaisissa vesisuonissa on vesi usein salpietari- ja rikkihapposekaista. Jos sattuu kaivamaan kaivon sellaiseen paikkaan, on vesi luonnollisesti kelpaamatonta. Varsinkin syvemmällä maan sisässä olevissa vesisuonissa on vesi karvasta. Tapahtuupa usein niinkin, että samalla syvyydellä ja ihan vieretysten olvmissa vesisuonissa on toisessa hyvää, toisessa suolasenkarvasta vettä. Toisinaan muuttuu myös vesi karvaaksi sellaisissakin kaivoissa, joissa ennen on ollut hyvää vettä. Nämä maanalaiset vesisuonet kulkevat eri paikoissa eri syvyydessä; Harvoin nousevat ne noin 15 jalkaa lähemmäksi maanpintaa.
Varsinaisia luonnonlähteitä on aniharvassa, ja ne eivät koskaan ole avonaisina maanpinnalla. Kirkasta lähteensilmää ei Ondongassa koskaan näe.
Mutta vaikka Ondongassa ei ole vuoria, kunnaita ja kukkuloita, ei maanpinta ole kumminkaan sileätä ja tasaista kuin Tyvenen meren pinta. Siellä täällä kohoaa muutamia jalkoja korkeita harjänteitä ja pieniä mataloita ylänköjä, jotka muodostavat nuo edellä mainitut laaksot ja alangot.
Maanlaatu on enimmäkseen hiekkaperäistä. Pinnassa on noin jalkaa paksulta valkoista, toisin paikoin tuhka-harmaata hiekkaa, joka kuivan aikana kovettuu melkein yhtä kovaksi kuin kallio. Niinkutsuttua ruokamultaa ei ole ollenkaan. Laaksojen pohjalla ja alavammilla paikoilla tapaa kumminkin mustaa, mudansekaistakin maata. Hiekkakerroksen alla on paksu hiekan-sekainen savikerros. Oikein puhdasta, hyvää savea löytyy aniharvoissa paikoissa. Maa sisältää runsaassa määrässä salpietaria y. m. kemiallisia aineksia, varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa on keltaisen-valkoista hiekan-sekaista savea. Senpätähden ei saa täällä muutamia puunlajeja — varsinkaan hedelmäpuita —, jotka muissa kuumissa maissa hyvin menestyvät, ollenkaan kasvamaan. —
Minerali-aineita ei tähän asti vielä ole maasta löydetty. Minerali-aarteet odottavat perinpohjaista tutkimista. Jos sellaista on olemassa, on sitä etsittävä syvältä maan sisästä. — Kaikki metalliaine tuodaan Ondongaan muualta, joko raaka-aineena tahi valmiina kaluina ja aseina. — Ennen kun lähden kasvillisuudesta kertoelemaan, suotanee minun lausua muutama sana maan ilmasuhteistakin.
(Jatk.)
- ↑ Ovambo on näet monikko.
Lisätyt viitteet