Kirjeitä Afrikasta/8/2
| Kirjeitä Afrikasta/8/1 | Kirjeitä Afrikasta VIII. Ondonga ja sen asukkaat I: Maa. Kirjoittanut August Pettinen |
Kirjeitä Afrikasta/8/3 |
| Julkaistu alun perin: Suomalainen, 17.7.1890, nro 57, s. 3. Artikkelin verkkoversio. |
Sisällys: Nimi. — Asema. — Pinta-ala. — Maanlaatu. — Ilmasuhteet. — Kasvillisuus. — Eläinkunta
Ondongan ilmanala on kuuma ja helteinen.
Ilman kosteus ja kuivuus riippuu
eri vuoden-ajoista. Vuoden-aikoja
on 2, nim. sade-aika ja kuivan-aika.
Sade-aika alkaa marras- tahi joulukuussa
ja päättyy tavallisesti huhtikuussa.
Joskus kyllä satelee jo syys- ja lokakuulla sekä vielä touko- ja kesäkuullakin, mutta nämä sateet kun ovat hyvin vähäisiä ja harvinaisia, ei näitä kuukausia voi lukea varsinaiseen sade-aikaan kuuluvaksi. Suurimmat sateet ovat tavallisesti joulukuun lopulla, tammi- ja helmikuussa sekä maaliskuun alkupuolella. Heinä- ja elokuulla ei sada milloinkaan; jos täällä näinä kuukausina sataisi, voisi täydellä syyllä sanoa luonnossa jonkinlaisen mullistuksen tapahtunen. Kuivanajan voipi siis lukea toukokuusta lokakuuhun.
Parhaimpina sade-vuosina sataa Ondongassa noin 800—1,000 millimetriä, huonoimpina ainoastaan 200—350 mm. Niinpä esim. viime sade-aikana — marrask. 22 p:stä 1888, huhtik. 29 p:vään 1889 — satoi ainoastaan 339 mm. vaikkakaan tätä ei voi sanoa huonoimmaksi sadevuodeksi. Tänä sade-aikana — marrask.[1] 9 p:stä 1889 maalisk. 10 p:vään 1890 — on jo satanut 535 ja luultavasti tulee vielä jonkun pari sataa millimetriä satamaan. — Lieneekö tarpeellista huomauttaa, että sademäärä ei ole kaikissa paikoissa yhtäläinen; niinkin pienellä alalla kuin Ondonga, on sademäärä toisissa paikoissa suurempi, eroitus kumminkaan ei ole aivan suuri kokonaisuudessaan. —
Sade-aikana on luonnollisesti ilma kosteampi kuin kuivanaikana. Sateisina päivinä on esim. kuivana ja kosteana olevan lämpömittarin välillä ainoastaan 1, 2 asteen eroitus, mutta kuivana aikana on välisuhde keskimäärin 10°.
Kuumin aika on marras- ja joulukuulla, jolloin päivä on pisimmillään; kylmin taas kesä- ja heinäkuulla — päivän lyhimmillään ollessa. — Joskus ovat yöt hyvin kylmiä vielä elo- ja syyskuullakin. Kuumimpana aikana nousee lämpömäärä keskipäivällä + 45, 46° C. varjossa, mutta auringon paisteessa + 55° ja sen ylikin. Kylmimpänä aikana taas harvoin laskeikse elohopea 0° alemmaksi. Kesä-, heinä- ja elokuulla on lämpömäärä vaihtelevaisin. Aamusilla auringon nousun aikana näyttää lämpömittari + 1 – + 4°, mutta keskipäivällä + 28– + 33°, iltasilla laskeikse se jälleen + 10– + 8°. Kuumanaikana on harvoin mininum 18° alempana. — Barometri eli ilmapuntari liikkuu hyvin pienellä alalla; sen rajapyykit ovat 666—658. Kuivanaikana pysyy se melkein alallaan tahi muutteleikse hyvin vähän; sade-aikana siihen sijaan on sen liikunto vilkkaampi. — Mitä tuuliin tulee, ovat nekin vuodenaikojen mukaan. Kuivanaikana melkein muuttumattomasti on tuulen suunta NE; sade-aikana puhaltelee se taas milloin mistäkin suunnasta. NV-suunta on kumminkin harvinainen. Hirmumyrskyjä liikkuu hyvin Harvoin, mutta mainitut koillistuulet puhaltelevat toisinaan hyvin ankarasti hajotellen ja kaadellen maalaisten risumajoja, taitellen palmupuita ja matkaansaattaen ääretöntä hiekkapyryä. Jos tällaisen pyryn kohdatessa satut olemaan aukealla paikalla, saat suusi, silmäsi, korvasi täyteen hiekkaa. ”No, tuohan ei ole mitään uutta; saadaan sitä sellaista kesäseen aikaan täälläkin kokea” — arvellet, hyvä lukija. No, eipä olekaan! Mutta oletko koskaan ollut sellaisessa hiekkapyryssä — huoneessasi, että palava lamppu pöydällä sammua tupsahtaa ilman sakeudesta, ja kun olet suurella vaivalla saanut jälleen viritetyksi, huomaat pari millimetriä paksun pölykerroksen peittävän kaikkia esineitä? — Niin, oletko sellaista nähnyt? Afrikassa saa sitä joskus sellaisessakin pyryssä olla. —
Toukokuusta elokuuhun on taivas enimmäkseen selkeä ja pilvetön. Joskus kumminkin näinäkin kuukausina saattaa joku eksynyt pilvenhattara näyttäytyä. Sade aikana taas on harvoin pilvetöntä päivää. Pilvet täällä ovat kovin sähköisiä. Sade-aikana pieninkin pilvi, jota tuskin voit eroittaa tuolla taivaan rannalla, päästelee kauaksi säihkyviä salamoita. Jos on koko taivas pilvessä, syntyy useinkin juhlallinen tulitus; kaikilta ilmansuunnilta välähtelee kirkkaita salamoilta, jotta näyttää siltä kuin olisi koko taivas tulessa. Ilman sähköisyydestä onkin usein seurauksena ankarat ukkosen ilmat, jolloin jyrinä on niin voimakas, että saattaa huoneet horjahtelemaan. Välistä paukahtelee ukkonen kanunan-jyskeen tapaisesti; pamahdus tulee usein niin äkki-arvaamatta, että heikkohermoinen voi paljaasta säikähdyksestä lentää selälleen. Muutoin eivät ukkosen ilmat tee juuri sanottavia vahinkoja; jokunen ihmishenki saattaa kumminkin silloin tällöin joutua salamoidenkin uhriksi, kuten joku viikko sitten. Sumua ja usvaa näkee ainoastaan joskus sade-kuukausina. — Kastetta sateettomina kuukausina nousee maanpinnalle paikka paikoin hyvin vähän, toisin paikoin ei ollenkaan.
Kuivana aikana on maanpinta kauttaaltansa pelkkänä hietikkönä — vihan taa[huom. 1] ei missään. Tällaisena näyttää se hedelmättömältä, voimattomalta mitään kasvattamaan. Ja kuitenkin on siinä runsaassa määrässä kasvuvoimaa kät kettynä[huom. 2]. Tarpeellisen kosteuden saatuaan vihannoi maanpinta kaikkialla; pellot kasvavat rehevän viljan hyvin vähällä lannoituksella. Sade-aikana rehoittaa korkea ruoho, monenlaiset kukat ja pensaskasvit kaikkialla. Aarniometsiä ei tosin ole — nehän kuuluvat kosteampiin maihin — mutta yksityisiä jättiläispuita on runsaasti. Koko valtakunta on kuin puutarha, sillä maltakunnassa, se on asutuilla seuduilla[huom. 3] on yksinomaan vaan hedelmäpuita; varsinaisia metsiä ei ollenkaan. Metsät, joita kyllä on laajat alat valtakunnan länsi-, pohjois- ja itäpuolella, kansan käsityksen mukaan eivät kuulu suorastaan valtakuntaan. Ne ovat, kuten maanasukkaat sanovat, osilongo s’iijamakuti = metsäneläinten valtakunta. — Tuuhevia, suuria hedelmäpuita on asutuilla seuduilla taajassa. Kaukaa katsoen näyttävät nämä muodostavan tiheän metsän, mutta lähelle tultua tapaa kumminkin puiden välissä pieniä lakeuksia ja ja aukeita paikkoja, jotka tekevät tämän kauniin panoraman vieläkin viehättävämmäksi. Ankeammilla paikoilla, puiden välissä ja ympärillä on maanasukkaiden peltoja ja asuntoja. Todellakin viehättävän — joskaan ei ihanan — näkö alan[huom. 4] tarjoaa Ondonga sade-aikana viljapeltoineen ja tuuhevine puineen matkustajalle, joka etelästä päin noilta loppumattomilta hieta-aavikoilta ja mimosipensastoista saapuu tämän valtakunnan rajalle. Se tekee suloisen, miellyttävän vaikutuksen näkijäänsä. ”Turhaa olisi — huudahtaa Andersson — ruveta selittämään ihastustamme ja sitä viehättävää näkö-alaa, joka avautui eteemme. Kylläksi riittää kun sanomme, että noiden äärettömien hieta-aavikkojen ja alituisten piikkipensaitten sijassa, joissa orjantappurat joka silmänräpäys uhkasivat vetää meidät alas satulastamme, nyt edessämme oli äärettömät viljavainiot, joitten keskellä siellä täällä pilkisti mataloita, rauhallisia majoja, sekä lukemattomia tummalehtisiä, leveä-oksaisia, jättiläismäisiä hedelmäpuita viehättävine marjoineen; sen lisäksi vielä lukuisia palmuja täydentämässä tätä kuvaa.” —
Näistä hedelmäpuista mainittakoon: palmupuu (borassus flabelliformis), metsäviikunapuu eli sykomori ja muuan puu (selerocarya schveinfurthiana). jota maanasukkaat kutsuvat omügongo’ksi.
Palmupuu kasvaa joko yksinäisenä tahi ryhmissä — 2, 3 välistä 4, 5:kin yhdessä ryhmässä. Muutamien palmujen korkeus on oikein hurmaava; ne hyvin vetävät vertoja pituudessaan Suomen hongille. Suorana, oksattomana ojentaa tämä puu alastoman, sileän runkonsa taivasta kohti; ainoastaan latvassa on sillä viuhkan muotoisia lehtiä, joista se on saanut nimensäkin: viuhkapalmu. Tämän hedelmät ovat pyöreitä, tavallisen omenan kokoisia, kovalla ruskealla kuorella varustettuja mukuloita. Näitä mehuttomia, kovia hedelmiä syövät maanasujamet mielellään.
- ↑ Syys- ja lokakuulla satoi muutamia mm.
Lisätyt viitteet