Kirjeitä Afrikasta/8/3

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjeitä Afrikasta/8/2 Kirjeitä Afrikasta VIII.
Ondonga ja sen asukkaat I: Maa.
Kirjoittanut August Pettinen
Kirjeitä Afrikasta/8/4
Julkaistu alun perin: Suomalainen, 21.7.1890, nro 58, s. 3. Artikkelin verkkoversio.


Kirjeitä Afrikasta.
VIII.
Ondonga ja sen asukkaat.
I.
Maa.
(Jatkoa viime n:roon.)

Sisällys: Nimi. — Asema. — Pinta-ala. — Maanlaatu. — Ilmasuhteet. — Kasvillisuus. — Eläinkunta.


Sykomorit kasvavat oikein jättiläisiksi; löytyy näet muutamia, joiden paksuus läpimitaten on kolmatta metriä, oksat hajaantuvat äärettömän laajalle. Tämä puu on omituinen siitä, että se on aina lehdessä, aina vihreä; sitä myöten kun vanhat lehdet varisevat, tulee uusia sijaan. Hedelmät ovat vähän pienemmät kuin viljellyn viikunapuun ja jotenkin mehuttomat. Näitä syövät maan asukkaat kumminkin herkkuinaan. Köyhinä vuosina ovat ne samoinkuin muutkin hedelmät köyhälle kansalle suuresta arvosta muun ruo’an puuttuessa.

Omügango on tuuheva lehtipuu, joka paksuudessa voittaa sykomorinkin. Muutamissa paikoissa tapaa näitä puita niin laaja-oksaisina, että niiden varjo auringon keskitaivaalla ollessa peittää noin 300 neliömetriä laajan alan. Omügango on ndongalaisille hedelmäpuista tärkein tämän hedelmistä valmistettavan juoman[1] tähden. Hedelmät ovat pienen omenan kokoisia; ma’ultaan imelän happamia. Näistä puserrettu mehu on yksinomaan hallitsijoiden omaisuutta.

Paitsi mainittuja, on vielä pari muuta hedelmäpuu-lajia, joiden hedelmät ovat edellä mainittujen hedelmiä pienemmät. Nämä puut ovat kooltaan ja laadultaan viimeksi mainitun kaltaisia, yhtä suuria jättiläisiä.

Kaikki nämä hedelmäpuut kasvavat villeinä ilman mitään hoitoa ja istutusta. Kaikilla asutuilla seuduilla olevilla on kumminkin omistajansa. Kukin puu kuuluu sille, jonka pellossa tahi pellon läheisyydessä kasvaa. Täten voi olla yhdellä omistajalla, joka on levittänyt peltoaan avarat alat, kymmenittäin hedelmäpuita.

Metsät valtakunnan ympäristöllä ovat rikkaat puulajeista. Noin parikymmentä eri lajia sanotaan niitä olevan. Kaikki lehtipuita. Useat lajit ovat kuivuttuaan kovemmat kuin rautatammi. Näillä on viela se ominaisuus — tietysti luonnollisena seurauksena tiiveydestä — että ne ovat äärettömän painavia. Yksi kuutiojalka omühango-nimistä puuta painaa tuoreena 76 naulaa; kuivuessa vähenee sen painosta ainoastaan pieni prosentti. Useat näistä kovaluonteisista puista ovat mustanruskeat sisältä. Pinnalla ohkasen kaarna-kuoren alla on noin 2–4 cm. paksu rengas valkoista puuta; kaikki muu osa (sisällä) — olkoonpa puu pieni tahi suuri — on, kuten mainittu, mustanruskeata, ja tämä musta osa on siinä kovaa kuin luu. — Tämän maan puut ovat kaikki — palmua lukuun ottamatta — lyhytrunkoisia, oksaisia ja vääriä, jonka tähden niistä ei voi huoneita rakentaa, kuten esim. Suomen hongista. Niitä voi käyttää ainoastaan pienempinä rakennustarpeina.

Pensaskasveja on monenlaisia. Tärkeimmät niistä ovat muutamat lajit, joista maanasukkaat valmistamat lääkkeitä sekä myrkkyjä. Omituista onkin, että useimmat kasvilajit täällä ovat enemmän tahi vähemmän myrkyllisiä.

Pensaskasveihin voinee vielä lukea erään aloëlajin, joka täällä näkyy viihtyvän kuni kotonaan ainakin. Lääkkeenä sitä ei täällä käytetä.

Ruoholajit ovat karheampia kuin kylmissä vyöhykkeissä. Hienoa ”samettinurmikkoa” — sellaista esim. kuin Suomen niityillä ja kentillä — ei täällä koskaan tapaa. Kukkia löytyy useammanlaisia. —

Viljelyskasveja on vain muutamia. Näistä ovat durrha ja eleusine — eli niinkuin maanasujamet niitä kutsuvat: iilja ja omahangu — tärkeimmät. Kuten tunnettu, kuuluvat nämä hirssilajeihin. Nämä sekä useissa paikoin myös pari muutakin (panieum ja sorghum vulgare) tähän lajiin kuuluvaa näkyvät olevan pää viljalajeja melkein kaikkialla Afrikan maataviljelevillä kansoilla. — Durrha eli asindongaksi iilja kasvaa toisinaan hyvään, kosteaan paikkaan sattuessaan noin 3,50, 4 metriä korkeaksi; sen keskimääräinen korkeus on noin 2 m. Oljen tahi paremmin varren paksuus tyvestä on noin 2 à 3 cm. läpimitaten, tähän juuresta 8–10 mm. Lehdet ovat noin 60–80 cm. pitkiä, 8–12 cm. leveitä, suippulatvaisia, näöltään melkein kuin maissin lehdet. Tähkä on monihaarainen ja kimppumainen. Yhdestä täydellisestä tähästä tulee jyviä noin ½ litraa. Jyvät ovat ko’oltaan hiukan isommat kuin liinansiemenet, mutta muodoltaan melkein samallaiset; väriltään vaaleanruskeat tahi vaaleanharmaat. — Eleusine eli omahangu kasvaa yhtä pitkän varren kuin iiljakin, mutta paljoa hienomman — noin 8–12 mm. tyvestä, 5—7 mm. latvasta. Lehdet ovat yhtä pitkät kuin iiljankin, mutta kapeemmat. Tähkä on yksihaarainen, cylinterin muotoinen. Se on noin 25—45 cm. pitkä, 10—15 cm. paksu ympärimitaten. Tämän pinta on täpö täynnä jyviä samalla tavalla kuin iiljan jyvät, muodoltaan ja näöltään kuin muutama laji heinän siemeniä.


(Jatk.)


  1. Seuraavassa kirjoituksessa tästä enemmän. Kirj.