Krenatöörit

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Krenatöörit

Kirjoittanut Heinrich Heine


Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.
Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
Peri hukka jo voittajanki,
oli lyöty ja pirstattu armeija maan, –
ja keisari, keisari vanki.
Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
kun murheiset tiedot saavat;
ja toinen äänsi: »Oi tuskiain,
taas aukeni vanhat haavat!»
Sanat toisen soi: »Taru loppui tää,
ja ma voisin kanssas kuolla,
mut mulle vaimo ja lapset jää,
joit' eivät vieraat huolla.»
»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
voin uhrata rakkaimmanki;
jos on nälkä, he käykööt mieroa siis,
oi, keisari, keisari vanki!
»Sua, veikko, nyt mä vannotan:
Jos murtaa mun tää vaiva,
vie kanssasi ruumiini Ranskahan,
sa hautani Ranskaan kaiva.
»Tää kunniaristi rinnallein
sa laske arkkuun myötä
ja paina pyssy vierehein
ja miekka vyölle vyötä.


Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.



Katso myös[muokkaa]