Kyytilaki

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen asetuskokoelma 140/1918.


Kyytilaki.
Annettu Helsingissä, 11 päivänä lokakuuta 1918.
_______________


    Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten seuraavaa:


I LUKU.
Kyytilaitoksista, niiden perustamisesta ja voimassa pitämisestä.


1 §.

Matkustajain ja postin kuljetusta varten Suomessa pitää olla tarpeelliset kyytilaitokset, jotka ovat joko kestikievaritaloja, kyytiasemia tai kyytipysäkkejä.

Sen mukaan kuin alempana tässä laissa tarkemmin säädetään, tulee matkustajain määrätystä maksusta saada:

kestikievaritalosta varsinainen ja ylimääräinen kyyti sekä majaa ja ravintoa;

kyytiasemalta varsinainen ja ylimääräinen kyyti; sekä

kyytipysäkiltä ylimääräinen kyyti.

2 §.

Kyytilaitokset määrätään ja kyydinpito niissä järjestetään vähintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Kyytilaitosten voimassa pitäminen ja kyyditys tarjotaan urakalle samaksi ajanjaksoksi.

3 §.

Syyskuun kuluessa sen edellisenä vuonna, jona kyydinpitokausi päättyy, pitää kruununvoudin yhdessä jokaisen kihlakuntaan kuuluvan kunnan tai kunnan osan valitseman edustajan ja asianomaisten kruununnimismiesten kanssa kokoontua aikana ja paikassa, jotka maaherra määrää ja joista kullekin kunnalle todistettavasti ilmoitetaan viimeistään kuukautta ennen kokouksen pitämistä, tekemään ehdotusta kyytilaitosten sijoittamisesta ja kyydityksen järjestämisestä.

Edellä mainittua ehdotusta valmistettaessa on vaarinotettava, että kyytitoimi, mikäli mahdollista, saadaan itsekannattavaksi. Ehdotukseen on merkittävä:

1) ne tiet, joiden varrella kyytilaitoksia on pidettävä;

2) kunkin tien varrelle tarvittavain kyytilaitosten luku ja laatu sekä ilmoitus niiden välisestä likimääräisestä matkasta ynnä niistä kylistä tai yksinäisistä taloista, joihin kyytilaitoksia, mikäli mahdollista, on sijoitettava, vaarinottaen, ettei kyytilaitosten välinen matka ole pitempi kuin kaksikolmatta kilometriä, elleivät erityiset asianhaarat anna aihetta tästä poikkeamaan;

3) niiden asuin- ja ulkohuoneiden luku, joita kussakin kyytilaitoksessa on pidettävä saatavana;

4) niiden varsinaisten kyytien luku, mitkä vuorokaudessa kustakin kyytilaitoksesta ovat tehtävät, sekä kuinka monta hevosta sitä tarkoitusta varten on pidettävä; ja on kyytien luvun perustukseksi pantava se kyytimäärä, joka kolmena edellisenä vuotena keskimäärin vuorokaudessa on tehty, lisättynä korkeintaan viidelläkolmatta prosentilla, elleivät paikkakunnan liikenneolot rakennetun rautatien vuoksi tai muista syistä anna aihetta poiketa tästä perustuksesta;

5) niiden ylimääräisten kyytien lukumäärä, mitkä tarpeen vaatiessa kyytilaitoksista ovat vuorokaudessa tehtävät, sekä minkä ajan kuluessa matkustaja on oikeutettu saamaan sellaisen kyydin; älköönkä tätä aikaa määrättäkö kahta tuntia lyhemmäksi, luettuna siitä, kun kyytihevosta on pyydetty;

6) hevoskyytimaksu sekä 20 ja 21 §:ssä mainitun odotusmaksun suuruus;

7) ne kyytilaitokset, mistä venekyytiä on tehtävä, sekä vuorokaudessa suoritettavien venekyytien luku ynnä kyytimaksun suuruus kussakin tällaisessa kyytilaitoksessa;

8) ne kyytilaitokset, joista talvisaikana porokyytiä ja kesäaikana kantajia on saatava, sekä kuinka monta kyytiä ja kantajaa vuorokaudessa tulee olla saatavana ja mitä sellaisesta kyydityksestä on maksettava;

9) mihin hintaan majaa ja muita 15 §:ssä mainittuja tarpeita kestikievaritalossa on matkustajalle annettava; sekä

10) ne eri vaatimukset, jotka toimituksessa esitetään.

Jos kyytilaitosta tarvitaan ainoastaan jonakin vuodenaikana tahi jos tehtyjen kyytien luku on eri vuodenaikoina melkoisesti vaihdellut, on ehdotus sen mukaan sovitettava.

Yhden tai useamman kokoukseen kutsutun poissaolo ei estä ehdotuksen tekemistä.

Se, joka haluaa jäljennöksen ehdotuksesta, saakoon sen kruununvoudilta lunastusta vastaan neljäntoista päivän kuluessa.

Kaupungissa on ehdotus kyytitoimen järjestämisestä maistraatin tehtävä noudattamalla soveltuvissa kohdin edellä olevia määräyksiä.

4 §.

Neljänkymmenenviiden päivän kuluessa 3 §:ssä mainitun kokouksen jälkeen on siinä tehty ehdotus asiakirjoineen lähetettävä maaherralle. Saman ajan kuluessa on myöskin kunnilla oikeus kirjallisesti tehdä maaherralle ehdotusta vastaan muistutuksia.

Sen jälkeen ja, mikäli tarpeellista, sovittuansa läänin rajakyydeistä asianomaisten maaherrain kanssa, tutkii maaherra yhdellä kertaa ehdotukset kyytilaitosten sijoittamisesta, kyydityksen järjestämisestä ja kyytimaksun suuruudesta läänin eri osissa samoin kuin myös ehdotukset kestikievaritalojen taksoiksi ja antaa asiassa päätöksensä, josta viipymättä on kullekin kunnalle toimitettava tieto, mikäli päätös koskee kyytitoimen järjestämistä siinä kunnassa.

5 §.

Sittenkun maaherran päätös on saanut lainvoiman taikka, jos valitus siitä on tehty, Korkein Hallinto-oikeus on asian ratkaissut, on kyytilaitosten voimassa pitäminen ja kyyditys kussakin kunnassa viimeistään kesäkuun kuluessa sen edellisenä vuonna, jona urakka on alkava, huutokaupalla maalaiskunnassa kruununnimismiehen ja kaupungissa maistraatin toimesta urakalle tarjottava.

6 §.

Huutokaupassa tarjotaan jokaisen eri kyytilaitoksen voimassa pitäminen sekä varsinainen ja ylimääräinen kyyditys siellä, ensin kukin erikseen ja sitten kaikki yhteisesti.

Ennen huutokauppaa pitää halullisten saada täydellinen tieto urakkaehdoista. Näihin kuuluu, että urakoitsija on tämän kyytilain määräyksien alainen, että hän asettaa täyden vakuuden tehtäviensä täyttämisestä, sekä että, jos urakkakauden päättyessä joko tehdyn valituksen takia tai muusta syystä ei ole ehditty lopullisesti järjestää kyytilaitoksen voimassa pitämistä tai kyyditystä seuraavaksi kyytikaudeksi, urakoitsija on velvollinen edelleen ylläpitämään kyytilaitosta ja kyyditystä enintään kuusi kuukautta urakka-ajan päätyttyä.

Kruununpalvelija älköön tehkö tarjousta.

7 §.

Sittenkun huutokauppa on pidetty, tulee huutokaupan toimittajan vaatia kunnan lausunto tehdyistä tarjouksista määräajan kuluessa hänelle annettavaksi ja sitä varten neljäntoista päivän kuluessa huutokaupan jälkeen asianomaiselle kunnalliselle viranomaiselle lähettää jäljennös huutokaupassa tehdystä pöytäkirjasta, johon kaikki siinä tehdyt tarjoukset ovat otettavat.

8 §.

Lausunnon antamista varten määrätyn ajan umpeen kuluttua lähettäköön huutokaupan toimittaja maalla huutokaupassa pidetyn pöytäkirjan ja kunnalta saapuneen lausunnon ynnä oman lausuntonsa kruununvoudille, jonka tulee laatia yhteenveto kaikista kihlakunnassa tehdyistä tarjouksista ja lähettää asiakirjat ynnä oma lausuntonsa maaherralle. Kaupungissa lähettäköön maistraatti huutokauppapöytäkirjan sekä kaupunkikunnan lausunnon ja oman lausuntonsa suorastaan maaherralle. Tutkittuansa urakkatarjoukset ottaa maaherra kyytilaitoksiin hoitajat ja kyytiurakoitsijat sen mukaan kuin urakkatarjouksia voidaan hyväksyä, ollen tässä kumminkin huomioon otettava, ettei korkeampaa tarjousta saa hyväksyä, ellei alemman tarjouksen tekijä ole sopimaton.

9 §.

Jos maaherra ei ole hyväksynyt kyytilaitoksen voimassa pitämisestä taikka varsinaisen tai ylimääräisen kyydityksen suorittamisesta jostakin kyytilaitoksesta tehtyä tarjousta taikka jos sellaista tarjousta ei ole ensinkään tehty, tulee maaherran ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyväksyttävän tarjouksen hankkimiseksi tahi tehtävän muulla tavoin suorittamiseksi.

10 §.

Kyytilaitoksista ja kyydityksestä johtuvat menot suoritetaan valtionvaroista.

Jollei maalla kyytilaitokseen tarpeellisia asuin- ja ulkohuoneita muuten ole saatavissa, on maaherran, hankittuansa kustannusarvion ja muun asian ratkaisemista varten tarpeellisen selvityksen, Senaatin päätettäväksi alistettava, ovatko huoneet yleisillä varoilla rakennettavat.

Maanomistaja tai -haltija olkoon velvollinen antamaan siihen tarvittavan maan, niinkuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta on säädetty.

11 §.

Kyytilaitoksen isännälle ja kyytiurakoitsijalle tulevat korvaukset on maalla kruununvoudin sekä kaupungissa maistraatin puolivuosittain asianomaisille toimitettava.

12 §.

Yleisestä kyytilaitoksesta kaukana ja syrjässä olevan teollisuuslaitoksen omistaja saakoon omalla kustannuksellaan toimeen panna ja voimassa pitää kyytilaitoksen, jos maaherra asianomaista kuntaa kuulusteltuansa siihen suostuu.


II LUKU.
Kyytilaitoksen isännän sekä kyyditsijäin ja matkustajain
oikeuksista ja velvollisuuksista.


13 §.

Kyytilaitosta varten 10 §:n mukaan rakennetut huoneet ovat, sittenkun ne täysin valmiina on kyytilaitoksen isännän haltuun annettu, hänen omalla kustannuksellaan kunnossa pidettävät. Jos ne vanhuudesta ja käyttämisestä, mutta ei kyytilaitoksen isännän huolimattomuudesta, ovat joutuneet rappiolle eikä muulta sopivalta paikalta ole huoneita kyytilaitosta varten saatavissa, ilmoittakoon kruununnimismies siitä maaherralle, jonka on rakennusten korjaamisesta tai uudestaan rakentamisesta päätettävä.

14 §.

Jos kyytilaitoksen isäntä päästää huoneet rappeutumaan eikä käskyn saatuaan pane niitä kuntoon, tulee kruununnimismiehen kahden uskotun miehen kanssa, joista kunnallislautakunta valitsee toisen ja kyytilaitoksen isäntä toisen, pitää huoneiden katselmus. Jollei kyytilaitoksen isäntä kahdeksan päivän kuluessa kehoituksen saatuaan valitse katselmusmiestä, kutsukoon hänen puolestaan paikkakunnan tuomari soveliaan jäävittömän henkilön katselmusmieheksi.

Sittenkun huoneiden rappio ja sen poistamiseksi tarpeelliset työt on katselmuksessa selville saatu, tulee kruununnimismiehen, jollei kyytilaitoksen isäntä katselmuslautakunnan määrättävän ajan kuluessa ole korjannut rappiota, hänen kustannuksellaan katselmuskirjan mukaan korjauttaa huoneet. Siitä aiheutuvat kustannukset ovat ilman oikeudenkäyntiä laiminlyöneeltä ulosotettavat tai, jos niitä ei voida häneltä saada, hänen takausmiehiltään uloshaettavat.

Kyytilaitoksen isännällä on oikeus tuomioistuimessa hakea omaansa takaisin, jos katsoo syytä siihen olevan.

15 §.

Kestikievaritalossa pitää matkustajain tarpeeksi aina olla varalla siistit ja lämpimät sekä ilmanvaihtolaitoksilla varustetut huoneet, sänkyjä makuuvaatteineen, liinavaatteita ja pöytäkaluja ynnä muita tarvittavia talouskaluja, ruoka-aineita, kynttilöitä ja polttopuita, kauroja tai ohria, heiniä ja olkia sekä talli ja kalustovaja. Taksa matkustajan suoritettavista hinnoista on pidettävä vierashuoneessa julkipantuna.

16 §.

Kyyditsevillä tulee kyydityksen toimittamista varten olla tarvittava määrä kelvollisia linjaalirattaita, tyynyjä ja jalkapeitteitä, rekiä lämpimine vällyineen sekä muita ajokaluja ja, mistä venekyytiä tehdään, kelvollisia veneitä.

17 §.

Jokaisella olkoon oikeus määrätystä kyytimaksusta saada kyytilaitoksesta kyyditys itselleen ja matkatavaroitansa varten kulkeakseen joko samaan tai seuraavaan kyytilaitokseen, niinikään muuhun paikkaan, jonne tie on kulkukuntoinen eikä matka kyyditsijälle tule olemaan enemmän kuin kolme kilometriä sitä pitempi, mikä ensinmainitusta kyytilaitoksesta on siitä etäisimpänä olevaan kyytilaitokseen, johon kyyditystä on suoritettava. Jos kyydittävä vaatii, on kyyditsijä velvollinen kyyditsemään häntä kolmen kilometrin matkan seuraavan kyytilaitoksen ohi, kuitenkaan ei yhteensä pitempää matkaa kuin äsken sanottiin.

Kaupunkilainen ei ole oikeutettu saamaan kyyditystä kulkeakseen kaupungista, ellei hän matkusta maalla olevaan kyytilaitokseen taikka virka-asioissa.

Yksinomaan tavarain kuljettamiseen älköön kyyditystä annettako; älköön myöskään juopuneella henkilöllä olko oikeutta sitä saada.

Jos matkustaja lähtee matkalle muualta kuin kyytilaitoksesta ja hänen kulkemansa matka on lyhyempi kuin välimatka kyytilaitoksen ja sen paikan välillä, jonne matkustaja kyyditään, lasketaan kyytimaksu kyytilaitoksesta, mutta vastaisessa tapauksessa noutopaikasta saakka.

18 §.

Varsinainen kyyti on matkustajalle viipymättä annettava.

Ylimääräisen kyydin on matkustaja oikeutettu saamaan maaherran määräämän ajan kuluessa.

Ylimääräisestä kyydistä suoritetaan sama kyytimaksu kuin varsinaisesta.

19 §.

Kun kestikievaritalosta tai kyytiasemalta vuorokaudessa tehtäviksi määrätyt varsinaiset kyydit ovat suoritetut tai vakinaiset hevoset ovat kyydissä, on matkustajalla oikeus 18 §:n 2 momentissa määrätyn odotusajan kuluttua saada ylimääräinen kyyti, jos sellainen on kyytilaitoksesta tehtäväksi määrätty ja vielä sinä vuorokautena on tekemättä.

Matkustaja saakoon myös uudestaan kyytiin ottaa kyyditsemiseen jo käytetyn hevosen vähintään kahden tai kelirikon aikana kolmen tunnin kuluttua siitä, kun se viime kyytimatkalta palasi, ellei hevosella sinä vuorokautena jo ole tehty kyytiä enempää kuin 17 §:n 1 momentissa mainitaan.

20 §.

Sen, joka ensin on tullut kyytilaitokseen ja viipymättä matkaansa jatkaa, tulee sieltä ensin saada kyyditys. Kuitenkin on postin vientiä varten, kun sitä odotetaan, kyyditystä kaikin ajoin vuorokautta heti oltava saatavana.

Jos matkustaja kyytilaitoksessa tai matkalla viivyttää kyyditsijää, tulee hänen maksaa korvausta jokaisesta täydestä puolesta tunnista taksassa määrätty maksu. Kyyditsijän ei tarvitse jäädä matkustajaa odottamaan enempää kuin yhden tunnin ajan.

21 §.

Jos matkustaja palaa takaisin samaan paikkaan, josta hän on lähtenyt, on hän oikeutettu käyttämään kyytilaitoksesta saamaansa kyyditystä myös paluumatkalla. Kyyditsijä on silloin velvollinen odottamaan matkustajaa kaksi tuntia, taksassa määrättävästä maksusta jokaiselta täydeltä puolelta tunnilta.

22 §.

Tuotuaan matkustajan kyytilaitokseen on kyyditsijä tarvittaessa ja kyytilaitoksen isännän vaatimuksesta velvollinen ottamaan paluukyydin, ollen kuitenkin oikeutettu lepuuttamaan hevostaan yhden tunnin ajan.

23 §.

Kyytimaksu kyydistä suoritetaan sen kyytilaitoksen taksan mukaan, josta kyyditys otetaan. 21 §:ssä mainitusta paluukyydistä maksetaan sama kyytimaksu kuin menokyydistä.

Matkustaja suorittakoon, paitsi säädettyä kyytimaksua, myös tie- ja siltamaksut ynnä lauttarahat, missä niitä vahvistettujen taksain mukaan on maksettava, sekä menomatkalta että kyyditsijän paluumatkalta.

Matkustaja on velvollinen suorittamaan kyytimaksua kaksi markkaa, vaikka se kuljetulta matkalta ei nousisikaan siihen määrään.

Kyytimaksua ei tarvitse maksaa ennakolta, vaan siinä paikassa, mihin on kyyditty. Uutta kyyditystä älköön matkustajalle annettako, ennenkuin hän on entisestä kyytimaksun suorittanut sekä päiväkirjaan merkinnyt nimensä ja mitä muuta siihen on säädetty merkittäväksi.

24 §.

Jos kyytihevonen väsyy tai muusta syystä ei voi viedä matkustajaa määrättyyn paikkaan, on lähinnä asuva hevosenomistaja velvollinen antamaan tarpeellista apua matkan jatkamiseksi, ja saakoon hän matkustajalta siitä kaksinkertaisen kyytimaksun. Mitään maksua ensin kuljetusta matkasta ei tarvitse sellaisessa tapauksessa suorittaa.

Jos ajoneuvot matkalla menevät rikki, tulee niinikään lähimmän hevosenomistajan antaa tarpeellista apua kohtuullista korvausta vastaan.

25 §.

Kyyditsijänä älköön kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä käytettäkö, ellei matkustaja siihen suostu. Kyytilaitoksen isännän tulee myös katsoa, ettei ketään juopuneena panna kyyditsemään. Jos matkustaja, joka kulkee omilla ajoneuvoillaan, tahtoo itse ajaa tai käyttää omaa ajomiestä, älköön sitä kiellettäkö.

Ellei matkustajan ajoneuvoilla kyyditystä suoritettaessa käytetä useampaa kuin kolmea hevosta, älköön matkustajan tahtoa vastaan hevosten mukana olko useampi kuin yksi kyyditsijä.

26 §.

Matkustajain ja matkatavarain kuljetuksesta on noudatettava seuraavia määräyksiä.

Kyyditsijän ajoneuvoilla kuljetettakoon yhdellä hevosella korkeintaan sataneljäkymmentä kilogrammaa, johon painoon saapi lisätä saman verran jokaista sitä useampaa hevosta kohti. Yhden täysikasvuisen henkilön katsotaan tällöin vastaavan kahdeksankymmenen kilogramman sekä puolikasvuisen henkilön kolmenkymmenen kilogramman painoa. Kuitenkin saakoon kaksi täysikasvuista henkilöä, noudattaen 27 §:n 1 momentissa mainittua vähempää kulkunopeutta ja mukanaan korkeintaan kymmenen kilogrammaa matkatavaroita, kulkea yhdellä hevosella.

Jos matkustaja käyttää omia nelipyöräisiä avonaisia ajoneuvoja tai kuomirekeä, kuljetettakoon yhdellä hevosella korkeintaan sata kaksikymmentä kilogrammaa ja täysikasvuisia henkilöitä matkustakoon sillä ainoastaan yksi. Puolikatteisia keveämmänlaatuisia vaunuja varten älköön matkustaja, kun kuljetettava paino ei ole suurempi kuin edellisessä momentissa on määrätty, olko velvollinen käyttämään useampaa kuin kahta hevosta; mutta raskaampain puolikatteisten, niin myös täysikatteisten vaunujen eteen pitää, jos kyyditsijä sitä vaatii ja se matkustajain luvun tai matkatavarain painon vuoksi on tarpeen, valjastaa kolme tahi neljä hevosta.

Puolikasvuiseksi henkilöksi luetaan neljän ja kahdentoista vuoden välillä oleva lapsi. Neljää vuotta nuorempia lapsia ei oteta lukuun.

Edellä määrättyyn korkeimpaan painoon ja henkilölukuun luetaan matkustajan mukana oleva ajomies, mutta ei kyyditsijää.

Senaatti saattaa hakemuksesta antaa yllämainituista säännöksistä poikkeavia määräyksiä, jos paikkakunnalliset olot sitä vaativat.

27 §.

Matkustajalla älköön olko oikeutta kyydillä kulkea nopeammin kuin kymmenenkilometriä tunnissa, tähän lukematta sitä aikaa, mikä hevosten muuttoon tarvitaan. Jos, paitsi kyyditsijää, kaksi täysikasvuista henkilöä kulkee yhdellä hevosella, on nopeus rajoitettava kahdeksaksi kilometriksi tunnissa. Huonolla kelillä vähennettäköön nopeutta kelin mukaan, niin ettei kyytihevosta kohtuuttomasti vaivata.

Jos kyytilaitosten väli on ylen pitkä taikka tie mäkinen tai muuten vaikea kulkea, voi maaherra määrätä joko kulkunopeuden vähemmäksi kuin 1 momentissa on sanottu, taikka että matkustajan tulee yhdessä tai useammassa määräpaikassa antaa kyytihevosen levätä puoli tuntia tai pitemmänkin ajan.

28 §.

Jos hevonen on kyydittäessä vikaantunut tai kuollut, on se, ennenkuin matkustaja kyytilaitoksesta lähtee, matkustajan ja hevosen omistajan tai, jos omistaja ei ole saapuvilla, kyyditsijän läsnä ollessa kahden paikalle kutsutun uskotun miehen katsastettava ja vahinko arvattava. Jos silloin havaitaan matkustajan olleen vahinkoon syypään, maksakoon hän mitä kohtuulliseksi harkitaan taikka asettakoon siitä hyväksyttävän vakuuden, ennenkuin hänelle toinen kyytihevonen annetaan.

Matkustaja, joka on syypää kyyditsijän ajoneuvojen vikaantumiseen, älköön myöskään saako hevosta matkaa jatkaakseen kyytilaitoksesta, ennenkuin on vahingon korvannut tai tarpeellisen vakuuden siitä pannut.

Jos matkustajan ajoneuvot kyyditsijän syystä turmeltuvat, korvatkoon tämä vahingon arviomiesten lausunnon mukaan.

Kaikissa näissä tapauksissa olkoon tyytymättömällä lupa haastattaa asia oikeuden tutkittavaksi.

29 §.

Kyytilaitoksen isäntä ja kyytiurakoitsija vastatkoon itse siitä vahingosta, jonka hänen väkensä matkustajalle tuottaa. Samoin vastatkoon kyytilaitoksen isäntä kaikesta, mitä matkustaja hänen talteensa antaa. Jos siitä jotakin katoaa tai turmeltuu hänen tai hänen talonväkensä syystä, korvatkoon hän vahingon.

30 §.

Jos kyytilaitoksen isäntä tai kyytiurakoitsija jättää tehtävänsä asianmukaisesti täyttämättä ja sen vuoksi tai muusta syystä toimestaan joko toistaiseksi tai kokonaan erotetaan, eivätkä hänen takausmiehensä ota tehtävää täyttääksensä, on maalla kruununnimismiehen sekä kaupungissa maistraatin pidettävä huolta siitä, että kyytilaitoksenpito ja kyyditys tulee keskeymättä suoritetuksi. Tästä kruunulle aiheutuvat lisäkustannukset ovat ulosotettavat urakoitsijalta tai, jos niitä ei voida häneltä saada, takausmiehiltä uloshaettavat.


III LUKU.
Kyytilaitosten silmälläpidosta.


31 §.

Maalla tulee asianomaisen kruununpalvelijan ja kaupungissa maistraatin tarkasti valvoa, että kyytilaitoksia ja kyyditystä kunnollisesti ja liikenteen tarvetta vastaavalla tavalla voimassa pidetään, jonka vuoksi heidän on aika-ajoin kyytilaitoksissa pidettävä katsastuksia.

32 §.

Jos 31 §:ssä mainitussa katsastuksessa tai muutoin havaitaan muistutuksen syytä kyytilaitoksen isäntää tai muuta urakoitsijaa vastaan, on se viipymättä ilmoitettava maaherralle, joka antakoon syylliselle varoituksen maalla asianomaisen kruununvoudin ja kaupungissa maistraatin kautta, tahi jos laiminlyöminen on pahemmanlaatuinen taikka syyllinen ei ole ottanut varoituksesta ojentuaksensa, jättäköön asian oikeuden käsiteltäväksi. Sitä paitsi olkoon maaherralla valta toistaiseksi eroittaa laiminlyömiseen syypää toimestansa ja pitäköön kiireesti huolta siitä, että kyytilaitoksen voimassa pitäminen ja kyyditys asianmukaisessa järjestyksessä toimitetaan, niinkuin 30 §:ssä on sanottu.

33 §.

Jokaiseen kyytilaitokseen on maaherran toimesta valtiovaroilla hankittava sellainen päiväkirja, kuin erittäin on säädetty.

Päiväkirja on kyytilaitoksen isännän pidettävä huostassaan sekä vaatimatta annettava matkustajalle säädettyjen merkintäin tekemistä varten.

Matkustajalla, jolla on syytä muistutukseen kyytilaitoksen isäntää tai kyyditsijää vastaan, on oikeus kirjoittaa se päiväkirjaan. Jos kyytilaitoksen isäntä ei pidä päiväkirjaa matkustajan saatavana muistutuksen kirjoittamista varten, on matkustajan lupa kirjoittaa muistutus lähimmän kyytilaitoksen päiväkirjaan.

34 §.

Kun päiväkirjaan on tehty muistutus, on maalla kruununnimismiehen sekä kaupungissa maistraatin, siitä tiedon saatuansa, toimitettava asiasta tutkinto, ja ellei muistutusta havaita kokonaan aiheettomaksi, lähetettävä siitä laatimansa pöytäkirja maaherralle. Jos on syytä lailliseen syytteeseen, jättäköön maaherra asian oikeuden käsiteltäväksi, ja on oikeuden päätös hänelle ilmoitettava. Tutkinnossa ei matkustajan kuulustaminen ole tarpeen, ellei hän ole pidättänyt itselleen oikeutta siihen tai erinäiset asianhaarat muutoin siihen aihetta anna.

Matkustajalla, joka on merkinnyt muistutuksen päiväkirjaan, olkoon itselläänkin valta ajaa asiasta syytettä tuomioistuimessa.


IV LUKU.
Edesvastauksesta tämän lain rikkomisesta.


35 §.

Jos kyytilaitoksessa ei ole asianomaisesti vahvistetussa taksassa määrättyjä tarvetavaroita tai kelvollisia hevosia ja ajoneuvoja taikka jos siinä havaitaan muuta pahemmanlaatuista epäjärjestystä, tuomittakoon kyytilaitoksen isäntä tai kyytiurakoitsija enintään sadan markan sakkoon tai erotettavaksi toimestaan.

36 §.

Kyytilaitoksen isäntä, joka ilman syytä kieltää matkustajalta majaa tai ravintoa, sekä kyytilaitoksen isäntä, kyytiurakoitsija tai kyyditsijä, joka ei toimita matkustajalle kyyditystä taikka muuten syyttä estää häntä jatkamasta matkaansa, rangaistakoon enintään sadan markan sakolla.

Jos kyytilaitoksen isäntä, kyytiurakoitsija tai kyyditsijä vaatii majasta, ravinnosta tai kyydityksestä enemmän maksua kuin hänelle on tuleva, rangaistakoon enintään viidenkymmenen markan sakolla ja maksakoon takaisin mitä on liikaa ottanut.

37 §.

Jos kyytilaitoksen isäntä päästää juopuneen kyyditsemään, rangaistakoon enintään viidenkymmenen markan sakolla.

38 §.

Kyytilaitoksen isäntää tai kyytiurakoitsijaa, joka tekee muutoksia tai lisäyksiä päiväkirjaan, sakotettakoon enintään sata markkaa.

39 §.

Jos kyyditykseen käytettävä vene ei ole kunnossa, sakotettakoon sen kunnossapitoon velvollista enintään sata markkaa, jollei hän kahden päivän kuluessa käskyn saamisesta vikaa korjaa. Kruununpalvelijalla tai maistraatilla olkoon valta maksua vastaan panettaa vene kuntoon; ja on tästä aiheutuva kustannus laiminlyöneeltä ulosotettava.

40 §.

Jos venemies on huolimaton tai jättää matkustajan perille viemättä, tahi jos muu kyyditsijä viivyttää matkustajaa tiellä kauemman aikaa kuin on säädetty taikka muuten laiminlyö mitä hänen velvollisuutenaan tämän lain mukaan on, rangaistakoon enintään viidenkymmenen markan sakolla.

41 §.

Hevosen omistajaa, joka ilman pätevää syytä on antamatta matkustajalle sellaista apua kuin 24 §:ssä on säädetty, sakotettakoon enintään viisikolmatta markkaa.

42 §.

Matkustajaa, joka jättää korvauksen majasta ja ravinnosta tai kyytimaksun tahi maksettavansa lautta- tai siltarahan suorittamatta, taikka ilman syytä viivyttämällä sellaista suoritusta tuottaa muille ajanhukkaa, rangaistakoon enintään sadan markan sakolla.

Jos matkustaja kyyditsijän suostumuksetta kulkee kyytihevosella nopeammin kuin on säädetty tai ei anna hevosen levätä sitä varten määrätyssä paikassa, niinkuin 27 §:n 2 momentissa on sanottu, taikka käyttää kyytihevosta etemmäksi kuin hänellä on oikeus, sakotettakoon häntä enintään viisikymmentä markkaa.

Jos matkustaja kieltäytyy säädettyä merkintää päiväkirjaan tekemästä, tai tekee siihen aiheettoman merkinnän, olkoon sakko enintään viisikolmatta markkaa.

43 §.

Jos kyytilaitoksen isäntä, kyytiurakoitsija, kyyditsijä tai matkustaja tekee itsensä syypääksi rikokseen, mistä Rikoslaissa on säädettynä rangaistus, olkoon sitä noudatettava.

44 §.

Joka rikkoo, niinkuin tässä luvussa on sanottu, on myöskin velvollinen korvaamaan vahingon. Jollei kyyditsijä 40 §:ssä mainitussa tapauksessa kykene vahinkoa maksamaan, korvatkoon sen kyytilaitoksen isäntä tai kyytiurakoitsija.


V LUKU.
Erinäisiä säännöksiä.


45 §.

Maaherran päätökseen asioissa, jotka tässä laissa mainitaan, saa muutosta hakea siinä järjestyksessä kuin valituksen tekemisestä kunnallisissa asioissa on määrätty.

46 §.

Niihin toimiin, jotka tämän lain mukaan kaupungissa kuuluvat maistraatin tehtäviin, ryhtyy kauppalahallitus erityisenä kuntana olevassa kauppalassa.

Mitä III luvussa on säädetty maistraatin tehtäväksi, voidaan niissä kaupungeissa, joissa on poliisilaitos, jättää poliisilaitoksen toimitettavaksi.

47 §.

Jos matkustajain ja postin kuljetusta varten jossakin kyytilaitoksessa otetaan käytäntöön automobiili, noudatettakoon sellaiseen kyyditykseen nähden soveltuvissa kohdin mitä hevoskyydistä on tässä laissa säädetty.

48 §.

Tämä laki tulee voimaan tammikuun 1 päivänä 1920, jona päivänä nykyiset urakkasopimukset lakkaavat olemasta voimassa. Sitäkin ennen on kuitenkin kyydinpitoa sanotusta päivästä alkavaksi kyytikaudeksi järjestettäessä tätä lakia soveltuvissa kohdissa noudatettava.

49 §.

Ne rahavarat ja muu omaisuus, joita kyytilahkoilla tämän lain voimaan astuessa ehkä on kyytitoimen suorittamista varten hankittuna, ovat siirrettävät kyytilahkoon kuuluville kunnille niiden kyytivelvollisten manttaalien mukaan.

50 §.

Kun tämä laki tulee noudatettavaksi, kumotaan vielä voimassa olevat Rakennuskaaren 28 luvun säännökset, asetus 12 päivältä marraskuuta 1883 kyydinpidosta ja kestikievaritaloista, asetus 20 päivältä joulukuuta 1888, joka sisältää muutoksia äskenmainittuun asetukseen, kestikievarisääntö 12 päivältä joulukuuta 1734 ja sen selitys 11 päivältä joulukuuta 1766 sekä mitä muutoin on säädetty siitä, mistä tässä laissa on määräyksiä.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 11 päivänä lokakuuta 1918.


Suomen Senaatin Puheenjohtaja:
P. E. Svinhufvud.


Kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan Päällikkö
Jalmar Castrén.

Katso myös[muokkaa]