Laki eräiden sotatuomioistuimissa rangaistukseen tuomittujen henkilöiden armahtamisesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Suomen asetuskokoelma 862/1944.


L a k i
eräiden sotatuomioistuimissa rangaistukseen tuomittujen henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 1944.
__________


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

  Se, jonka sotatuomioistuin on tuominnut tai vastaisuudessa tuomitsee ennen syyskuun kuun[Huom 1] 19 päivänä 1944 tehdystä rikoksesta saamaan varoituksen, järjestysrangaistukseen, sakkoon tai enintään kahden vuoden vapausrangaistukseen, vapautetaan kärsimästä sanottua rangaistusta. Jos osa rangaistuksesta on tämän lain voimaan tullessa jo pantu täytäntöön, koskee vapautus jäljellä olevaa osaa.

2 §.

  Sotatuomioistuimessa ennen 1 §:ssä mainittua ajankohtaa tehdystä rikoksesta vapausrangaistukseen kahta vuotta pitemmäksi määräajaksi tuomitun tai vastaisuudessa tuomittavan henkilön rangaistus alennetaan puoleen sen alkuperäisestä määrästä. Se, mitä edellä on sanottu, koskee myös sitä, jonka rangaistuksesta osa tämän lain voimaan tullessa on jo pantu täytäntöön.

3 §.

  Sotatuomioistuimessa rikoksesta, joka on tehty ennen edellä mainittua ajankohtaa, kuritushuoneeseen elinkaudeksi tuomitun tai vastaisuudessa tuomittavan henkilön rangaistuksen on katsottava alentuneen kymmeneksi vuodeksi kuritushuonetta. Se osa rangaistuksesta, joka lain voimaan tullessa ehkä jo on pantu täytäntöön, on otettava myös huomioon rangaistusaikaa laskettaessa.

4 §.

  Mitä edellä on säädetty, ei koske sellaisesta rikoksesta tuomittua kuritushuone- tai kuutta kuukautta pitempää vankeusrangaistusta, josta on seurannut kansalaisluottamuksen tai todistajakelpoisuuden menettäminen.

5 §.

  Tässä laissa säädetty armahdus ei myöskään koske sellaisesta rikoksesta tuomittua rangaistusta, jolla samalla on loukattu Suomessa voimaan saatettuihin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviä, sotavankien kohtelua koskevia sääntöjä tai jota on tarkoitettu 19 päivänä syyskuuta 1944 tehdyn välirauhansopimuksen 13 artiklassa.

6 §.

  Jos rangaistus, josta rikoksentekijä tämän lain nojalla vapautuu tai jota, sen mukaan kuin edellä on sanottu, on alennettava, on yhdistetty tai olisi yhdistettävä toiseen rangaistukseen taikka laskettu yhteen toisen rangaistuksen kanssa, on tässä laissa säädettyä armahdusta sovellettava kuhunkin rangaistukseen erikseen ja jäljellä jäävät rangaistukset pantava täytäntöön säädetyin tavoin yhdistettyinä tai yhteenlaskettuina. Jäljelle jäävien rangaistusten yhdistäminen on sotaylioikeuden asiana. Milloin osa yhdistetystä tai yhteenlasketusta rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön, on tuomitun katsottava ensin kärsineen sitä rangaistusta, josta hän ei ole vapautunut tai jota ei ole alennettu.

7 §.

  Jos kenttäoikeuden puheenjohtaja on heinäkuun 1 päivän 1941 jälkeen, mutta ennen syyskuun 19 päivää 1944 virkaansa toimittaessaan syyllistynyt virkavirheeseen, mistä hänet on tuomittu sakkoon tai saamaan varoitus, älköön tuomitusta rangaistuksesta tehtäkö merkintää nimikirjaan. Jos tällainen merkintä on jo tehty nimikirjaan, poistettakoon se siitä viipymättä.

8 §.

  Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta voidaan antaa asetuksella.


Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 1944.


Tasavallan Presidentti
MANNERHEIM.


Oikeusministeri Urho Kekkonen.



Katso myös[muokkaa]

Huomautukset[muokkaa]

<references group=Huom>
Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”Huom”, mutta vastaavaa <references group="Huom"/>-elementtiä ei löytynyt tai sulkeva </ref> puuttuu