Laki henkirahan maksamisesta
1918
N:o 181
Sisällys:
Sivu 1. Laki henkirahan maksamisesta.
Sivu 3. Laki vuodelta 1918 suoritettavan henkirahan korottamisesta.
Kumoamalla hengeltä maksettavista veroista 20 päivänä helmikuuta 1865 annetun asetuksen säännökset paitsi 12 §:ää säädetään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti:
Henkiraha-nimisen viiden markan suuruisen vuotuisen veron suorittaa jokainen Suomen kansalainen, joka ennen sen vuoden alkua, jolta vero maksetaan, on täyttänyt 18, mutta ei 65 vuotta.
Henkilö, joka nauttii vaivaishoitoa tai vaivaisapua, taikka jota vaivaa sellainen ruumiinvamma, vanhuudenheikkous tahi kivulloisuus, ettei hän kykene itseään työllänsä elättämään, on, kun se on vaivaishoitohallituksen tahi kunnallislautakunnan todistama, vapautettava henkirahaa maksamasta.
Jos joku luonansa hoitaa ja elättää köyhää ja kivuloista isää, äitiä tahi muuta sukulaista, joka edellisen pykälän nojalla on henkirahasta vapaa, tahi jos hänellä on kolme tahi useampia lapsia, lapsipuolia tai kasvattilapsia alle kymmenen ikävuoden taikka viisi lasta alle kuudentoista ikävuoden, jotka ovat kotona, vapautettakoon tällaisen perheen huoltaja ja hänen vaimonsa henkirahoista, jos joku edellisessä pykälässä mainituista kunnan viranomaisista todistaa heidän varattomuutensa.
Asevelvollinen on siltä ajalta, jona hän vakinaisessa väessä suorittaa asevelvollisuuttaan, vapaa henkirahan maksamisesta.
Henkirahan maksuunpanosta ja kannosta määrää Hallitus.
Tämä laki astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1919, jolloin samalla lakkaavat kaikki muut tähän asti voimassa olleet paitsi tässä laissa mainitut vapautukset henkirahan maksamisesta.
Helsingissä, 28 päivänä joulukuuta 1918.