Siirry sisältöön

Laki julkisista arkistoista (1939)

Wikiaineistosta

Suomen asetuskokoelma 18/1939

Laki
julkisista arkistoista.
Annettu Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1939.
_______________


Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

Julkisia arkistoja ovat yleisarkistoina valtionarkisto ja maakunta-arkistot sekä erikoisarkistoina valtion virka-arkistot, kunnalliset arkistot ja kirkolliset arkistot.

Yksityisluontoiset arkistot ovat julkisten arkistojen huolenpidossa sikäli, kuin tässä laissa säädetään.

2 §.

Julkisten arkistojen keskusvirasto on valtionarkisto, jonka tulee vastaanottaa, säilyttää ja järjestää arkistoaineksia, pitää niitä viranomaisten, tutkijain ja muiden tarvitsijain käytettävänä sekä valvoa ja johtaa arkistotointa, mikäli ei jäljempänä toisin säädetä.

3 §.

Maakunta-arkistojen tehtävänä on, kunkin piirissään, valtionarkiston alaisina paikallisina yleisarkistoina vastaanottaa, säilyttää ja järjestää arkistoaineksia sekä pitää niitä viranomaisten, tutkijain ja muiden tarvitsijain käytettävänä.

4 §.

Valtion virka-arkistoissa säilytetään asianomaisiin virastoihin kertyneet asiakirjat.

5 §.

Kunnalliset arkistot käsittävät kunnallisten itsehallintoyhdyskuntain ja kunnallisten viranomaisten asiakirjat.

Kirkolliset arkistot käsittävät kirkollisille viranomaisille sekä seurakunnille kuuluvat asiakirjat.

6 §.

Valtionarkistolla on oikeus toimituttaa tarkastuksia valtion virka-arkistoissa ja antaa ohjeita niissä olevien asiakirjain hoitamisesta, mikäli jotakin tai joitakin arkistoja ei ole, sen jälkeen kuin valtionarkisto on antanut asiasta lausuntonsa, valtioneuvoston päätöksellä asetettu poikkeusasemaan. Tarpeettomiksi katsottuja asiakirjoja saa hävittää ainoastaan valtionarkiston suostumuksella.

Kymmentä vuotta vanhempia virka-arkistojen asiakirjoja voi valtionarkisto, jollei valtioneuvosto ole toisin päättänyt, asianomaista viranomaista kuultuaan määrätä siirrettäväksi valtionarkistoon tai maakunta-arkistoihin.

7 §.

Kunnalliset arkistot ovat valtionarkiston silmälläpidon alaisina sikäli, että valtionarkistolla on oikeus toimituttaa niissä tarkastuksia ja antaa ohjeita asiakirjain hoitamisesta.

Jollei sellaista ohjetta noudateta, pyytäköön valtionarkisto lääninhallituksen toimenpidettä niskoittelevan pakottamiseksi täyttämään velvollisuutensa.

Kunnan valtuusto voi, valtionarkiston suostumuksella, päättää kymmentä vuotta vanhempia asiakirjoja siirrettäväksi kunnallisesta arkistosta maakunta-arkistoon sekä tarpeettomiksi katsottuja asiakirjoja hävitettäväksi.

8 §.

Evankelis-luterilaisten kirkollisten arkistojen hoitamisesta, tarkastamisesta ja niissä olevain vanhempien asiakirjain siirtämisestä yleisarkistoihin säädetään kirkkolaissa. Valtionarkisto on kirkollisten viranomaisten pyynnöstä velvollinen antamaan neuvoja asiakirjain hoitamisesta ja tarpeettomiksi katsottujen asiakirjain hävittämisestä näissä arkistoissa.

Muihin uskontokuntiin kuuluvista kirkollisista arkistoista noudatettakoon soveltuvin kohdin 7 §:n säännöksiä.

9 §.

Julkisiin arkistoihin kuuluvat asiakirjat on säilytettävä tarkoitusta varten rakennetuissa tai hyväksytyissä huoneissa, joissa asiakirjat ovat turvassa palovaaralta sekä kosteudelta ja muulta pilaantumiselta.

Jokaisella julkisella arkistolla tulee olla vastuunalainen hoitaja.

10 §.

Yksityisluontoisiin arkistoihin kuuluvia asiakirjoja voidaan, omistajan ja valtion arkistontai maakunta-arkiston välillä tehdyn sopimuksen perusteella, ottaa julkisten arkistojen huolenpitoon siten, että sellaisia asiakirjoja luovutetaan valtionarkistolle tai maakunta-arkistolle tahi siirretään niissä säilytettäväksi taikka muutoin säilytetään ja hoidetaan valtionarkiston tai maakunta-arkiston antamain ohjeiden mukaisesti sekä näiden tarkastuksen alaisena.

11 §.

Julkisessa arkistossa säilyttävistä asiakirjoista on, mikäli ne eivät ole salassa pidettäviä, annettava jäljennöksiä, otteita ja todistuksia. Näistä suoritettavista maksuista on noudatettava, mitä niistä erikseen säädetään.

Maakunta-arkistoon tai valtionarkistoon siirretyistä kunnallisten tai kirkollisten arkistojen asiakirjoista voidaan saada jäljennöksiä, otteita ja todistuksia myös asianomaisen kunnallisen tai kirkollisen viranomaisen välityksellä. Tällaisesta maakunta-arkiston tai valtionarkiston annettavasta jäljennöksestä, otteesta tai todistuksesta on suoritettava samansuuruinen maksu, kuin siitä olisi tuleva kunnalliselle tai kirkolliselle arkistolle.

Milloin todistus on laadittu sekä valtionarkistossa tai maakunta-arkistossa että kunnallisessa tai kirkollisessa arkistossa säilytettävien asiakirjain perusteella, kantaa todistuksesta yhteensä suoritettavan maksun se arkisto, joka antaa todistuksen valmiiksi kirjoitettuna, mutta tämä arkisto on velvollinen tilittämään toiselle arkistolle suoritettavan maksun.

12 §.

Kunnallisella, kirkollisella tai virka-arkistolla on oikeus saada käytettäväkseen valtionarkistoon tai maakunta-arkistoon siirtämänsä asiakirja.

Samanlainen oikeus on yksityisluontoisen arkiston omistajalla tällaisesta arkistosta säilytettäväksi siirrettyyn asiakirjaan nähden.

13 §.

Mitä muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemisesta 2 päivänä huhtikuuta 1883 annetun asetuksen 9 §:ssä säädetään kirkossa tai muussa yleisessä rakennuksessa olevien vanhain kirjojen ja kirjoitusten suojelemisesta, olkoon noudatettava kaikista sellaisista kunnallisiin, kirkollisiin tai yksityisluontoisiin arkistoihin kuuluvista asiakirjoista, jotka on katsottava asiakirjallisiksi muistomerkeiksi.

Sanotussa lainkohdassa muinaistieteelliselle toimikunnalle annettua toimivaltaa käyttää 1 momentissa tarkoitettuun asiakirjaan nähden valtionarkisto, joka myös, milloin asiakirja luovutetaan tai lunastetaan valtiolle, päättää sen säilyttämisestä.

14 §.

Tässä laissa valtionarkistolle säädettyjä tehtäviä voidaan valtioneuvoston päätöksellä siirtää maakunta-arkistolle.

15 §.

Tämän lain säännösten nojalla annetusta kunnallista tai yksityisluontoista arkistoa tai asiakirjaa koskevasta valtionarkiston päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Sama olkoon lakina muista kirkollisista arkistoista paitsi evankelis-luterilaisista.

16 §.

Päätöksestä, jonka maakunta-arkisto on antanut tämän lain säännösten perusteella 15 §:ssä tarkoitetussa tahi valtion virka-arkistoa koskevassa asiassa, saa valittaa valtionarkistoon kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta.

Valtionarkiston 1 momentissa mainitussa asiassa antamasta päätöksestä voidaan edelleen valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

17 §.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

18 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1939, ja sillä muutettaan 27 päivänä marraskuuta 1917 annetun maalaiskuntain kunnallislain 84 § ja samana päivänä annetun kaupunkien kunnallislain 50 §, viimeksimainittu sellaisena, kuin se on 9 päivänä joulukuuta 1927 annetussa laissa, sekä muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemisesta 2 päivänä huhtikuuta 1883 annetun asetuksen 9 §, mikäli ne ovat ristiriidassa tämän lain säännösten kanssa.

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1939.

Tasavallan Presidentti


KYÖSTI KALLIO.


Opetusministeri Uuno Hannula.