Laki kansankirjastolain muuttamisesta (1935)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen asetuskokoelma 296/1935.


L a k i
kansankirjastolain muuttamisesta.
Annettu Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1935.
_______________


  Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan täten 20 päivänä huhtikuuta 1928 annetun kansankirjastolain 4, 5 ja 8 §, sellaisina kuin ne ovat sanotun lain muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 1932 annetussa laissa, näin kuuluviksi:

4 §.

Kunnan tulee, saadakseen kansankirjastotoiminnalleen valtiolta avustusta, käyttää kansankirjastotoiminnan hyväksi omalla alueellaan vuosittain määräraha, joka, 5 §:n 1 momentissa mainittu valtionapu mukaan luettuna, vastaa vähintään yhtä markkaa kutakin edellisenä vuonna kunnassa hengillepantua asukasta kohti.

5 §.

Kunta saa vuotuista valtionapua 50 % kansankirjastojensa todellisista menoista sekä rajaseuduilla ja vähävaraisilla paikkakunnilla valtioneuvoston harkinnan mukaan lisäavustusta aina 40 %:iin saakka. Samalle kunnalle suoritettavat avustukset saavat nousta yhteensä enintään 30,000 markkaan.

Kirjaston todellisiksi menoiksi katsotaan rahassa maksettavat palkat, kirjallisuuden ostamiseen ja sitomiseen, kirjahyllyjen, kaappien ynnä kirjastotarpeiden hankintaan, niin myös tarpeellisiin painatuksiin käytettävät varat sekä, milloin kirjastolla on käytettävänään yksinomaan sitä varten varattu tarkoituksenmukainen huone tai huoneisto, sen vuokramäärä tai, jos kirjasto on kunnan omassa rakennuksessa eikä sen aikaansaamiseen ole saatu 6 §:ssä mainittua valtionapua, kirjastohuoneen tai -huoneiston vuokra-arvo valtioneuvoston vahvistamain perusteiden mukaan kuin myös kirjastohuoneen tai -huoneiston lämmitys- ja valaistuskulut, niin ikään valtioneuvoston vahvistamain perusteiden mukaan.

8 §.

Maalaiskunnassa toimiva yhdistys, jonka tarkoituksena on kansansivistyksen ja itseopiskelun edistäminen, voi kirjastolleen, jos se on yleisön käytettävissä, saada avustusta valtioneuvoston harkinnan mukaan 50 % kirjallisuuden ostamiseen ja sitomiseen käyttämistään varoista, kuitenkin sellaisin rajoituksin, että avustusta voidaan vuosittain antaa enintään 1,000 markkaa yhdistystä ja 5,000 markkaa kuntaa kohti.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1936.


  Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1935.


Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.


Opetusministeri Oskari Mantere.