Lakivaliokunnan mietintö 6/1917 II vp korkeimmasta oikeudesta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1917 II Vp. – V. M. – Esitys N:o 10.


L a k i v a l i o k u n n a n   m i e t i n t ö   N:o 6 hallituksen esityksen johdosta,
joka sisältää ehdotuksen laiksi Korkeimmasta Oikeudesta.


Eduskunta on Lakivaliokuntaan valmisteltavaksi lähettänyt hallituksen edellä mainitun esityksen N:o 10.

_______________


Ylimpänä tuomioistuimena on nykyisin Suomessa senaatin oikeusosasto. Ei tietenkään ole asianmukaista, että maan ylin oikeusaste samalla on korkeimman hallituslaitoksen osana. Hallituksesta erillään olevan ylimmän tuomioistuimen aikaansaaminen on senvuoksi pidettävä tärkeänä lainsäädäntötehtävänä. Eduskunnan viime valtiopäivillä hyväksymä lakiehdotus korkeimmasta oikeudesta jätettiin nyt koossa olevilla valtiopäivillä vahvistamatta. Sitä ennen oli kuitenkin hallitus jo Eduskunnalle antanut uuden, nyt käsiteltävänä olevan esityksen korkeimman oikeuden perustamisesta.

Hallituksen esityksen mukaan olisi, niinkuin luonnollista, perustettavan korkeimman oikeuden eli, niinkuin sitä Valiokunnan valmistamassa lakiehdotuksessa nimitetään, ylimmän oikeuden päätehtävänä ylimmän tuomiovallan käyttäminen oikeusasioissa, mutta sille kuuluisi myöskin tuomarien ja ulosottoviranomaisten oikeudenkäytön valvominen. Samoin kuin oikeusosasto tätä nykyä käsittelee, niin tulisi ylin oikeuskin sen lisäksi käsittelemään useita oikeushallintoa koskevia asioita, joista tärkeimpiä ovat kysymykset virkanimityksistä oikeusvirkakunnassa. Näiden asiain käsittelyn jättämistä ylimmän oikeuden tehtäväksi puoltaa se, että ylimmällä oikeudella tulee kokoonpanonsa ja toimintansa vuoksi olemaan tarkemmat tiedot oikeushoidon tästä haarasta kuin hallituksella.

Asian luonnon mukaan ovat ylimmän oikeuden käsiteltäviä myös kysymykset toimivaltariidasta eli siitä, onko jokin asia yleisen vai erikoistuomioistuimen vai hallintoviranomaisen tutkittava. Ylimmän oikeuden tulisi esityksen mukaan myös antaa hallitukselle lausuntoja lainsäädäntökysymyksistä sekä tarpeen vaatiessa tehdä esityksiä lainsäädäntötoimenpiteeseen ryhtymisestä.

Ylimmässä oikeudessa olisi oleva presidentti ja vähintään kaksitoista oikeusneuvosta, jotka hallitus nimittäisi. Tuomareille perustuslaeissa vakuutettu oikeus, ettei heitä saa ilman laillista tutkimusta ja tuomiota virasta erottaa, olisi voimassa myöskin ylimmän oikeuden jäseniin nähden, ollen he kuitenkin velvolliset eroamaan virastaan kuudenkymmenen kahdeksan vuoden iässä. Ylimmän oikeuden jäsenet saatettaisiin virkavirheestä edesvastaukseen siinä erityisessä tuomioistuimessa, joka on perustettava käsittelemään hallituksen jäsentä vastaan nostettua syytettä lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa.

_______________


Nykyaikaisen valtio-oikeudellisen käsitystavan mukaan on valtiovalta yksi ja yhtenäinen, mutta sen toimintamuodot ovat valtion eri tehtäväin mukaan erilaiset ja pääasiallisesti kolmea laatua, lainsäädäntöä, hallintoa ja lainkäyttöä. Näitä tehtäviä varten tarvitaan eri elimiä. Vaikka nämä elimet eivät olekaan toistensa kanssa rinnastettavia, tunnustetaan kuitenkin ehdottomaksi oikeusjärjestyksen voimassapysymisen ehdoksi, että niiden tulee tehtäväinsä suorittamisessa olla toisistaan riippumattomia, itsenäisiä. Siten pidetään kansalaisvapauden olennaisena edellytyksenä tuomarinvallan itsenäisyys, tuomarien tulee olla riippumattomia niin hallituksesta kuin kansaneduskunnasta. Tämän tuomarinvallan itsenäisyyden tärkeimpänä takeena on tuomarien erottamattomuus eli että tuomarit ainoastaan laillisen tutkimuksen ja tuomion nojalla voidaan virasta erottaa. Niinkuin edellä on huomautettu, on esityksessä ylimmän oikeuden tuomareihin nähden sanottu periaate tunnustettu.

Mutta jos kohta ylintä tuomioistuinta luotaessa edellä esitetyt näkökohdat vaativat osakseen ehdotonta huomiota, on tässä kuitenkin varottava menemästä liiallisuuteen. Valtiovallan yhtenäisyyden kannalta ei voida sallia tuomioistuimien itsenäisyyden ulottamista hajoittavaan riippumattomuuteen asti. Valtionlaitoksina täytyy tuomioistuimien olla riittävän julkisen valvonnan alaisina. Tämä koskee varsinkin perustettavaa ylintä oikeutta. On näet painavana asianhaarana otettava huomioon, että ylin oikeus ei tulisi toimimaan ainoastaan tuomioistuimena, vaan että sen tehtäviin kuuluisi myöskin useita oikeushallinnon asioita, niiden joukossa tärkeät virkanimitykset. Ei voida pitää asianmukaisena, että ylin oikeus saisi suorittaa nämä hallintotehtävänsä eduskunnalla olematta minkäänlaista valvontaoikeutta tai mahdollisuutta vaikuttaa ylimmän oikeuden kokoonpanoon. Muuten voisi helposti käydä niin, että ylimmän oikeuden jäsenten vieraantuessa elämästä ja kansasta heidän päätöksissään ei enää ilmenisi kansan oikeuskäsitys, vaan joko hengetön lainsäännösten tulkinta tai pahimmassa tapauksessa jonkun luokan tai ryhmän etujen tiedoton tai tietoinenkin ajaminen. Valiokunta senvuoksi ehdotta,[1] että ylimmän oikeuden tuomarit asetettaisiin määräajaksi ja että hallituksen olisi, ennenkuin se nimittää jäseniä ylimpään oikeuteen, hankittava ehdokkaista eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto. Lausunnossaan olisi perustuslakivaliokunnalla tilaisuus esittää mielipiteensä siitäkin, montako jäsentä ylimmässä oikeudessa tulee olla. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa olisi hallituksen tietysti noudatettava. Luonnollista muuten on, että jäseniä uudelleen nimitettäessä etusija yleensä tulisi olemaan entisillä jäsenillä, ellei joku heistä poikkeustapauksessa olisi virantoimituksessaan menetellyt niin, että hänet olisi katsottava toimeen sopimattomaksi. Täten tulisi myöskin ylimmän oikeuden lain soveltamisessa säilymään suuriarvoisena pidettävä oikeuskäsityksen yhtenäisyys ja lain tulkinta siten vakaantumaan. Mutta ehdotettu järjestelmä tekisi sen ohessa mahdolliseksi tarvittaessa vahvistaa ylintä oikeutta uusilla pystyvillä voimilla.

Kun ylimmän oikeuden jäsenet edellä esitetyin tavoin tulisivat asetettaviksi vain määräajaksi, on se mahdollisuus tarjolla, että ehkä kävisi vaikeaksi aina saada ylimmän oikeusasteen tuomareiksi siihen soveliaimmat henkilöt. Niinikään ylimmän oikeuden jäsenet, kun heidän taloudellinen toimeentulonsa olisi epävarma, eivät olisi niin riippumattomia kuin tuomarien tulee olla. Tämä haitta saadaan kuitenkin suurimmalta osalta poistetuksi säätämällä, että virkamies, joka nimitetään ylimmän oikeuden jäseneksi, pysyy edellisessä virassaan. Ainakin toistaiseksi tulee näet olemaan niin, että ylimpään oikeuteen soveliaita tuomareita on saatavissa ainoastaan virkamiesten, hovioikeuksien jäsenten ja alituomarien, keskuudesta. On kyllä tunnustettava, että viran hoitaminen pitemmän aikaa sijaisella ei ole suotavaa. Todennäköisesti ei ehdotetusta järjestelystä kuitenkaan tule olemaan tuntuvampaa haittaa. Lainvalmistelukunnan jäsenet pysyvät myös entisissä viroissaan eikä sitä ole havaittu epäkohdaksi. Asianmukaisinta muuten lienee, että virkamies, joka nimitetään ylimmän oikeuden jäseneksi, luopuu kaikista edellisen virkansa palkkaeduista, jotka siis säästyvät kruunulle, mikäli niitä ei tarvita sijaisen palkkaamiseen.

Valiokunnan ehdotuksen mukaan järjestettyinä tulisivat ylimmän oikeuden tuomarinvirat lähinnä olemaan luottamustoimia. Kun virat täytettäisiin perustuslakivaliokunnan annettua ehdokkaista puoltavan lausunnon, jäsenet voitaisiin aika ajoin uusia, mutta ne siitä huolimatta tuomitessaan saattaisivat tuntea itsensä täysin riippumattomiksi, on Valiokunnan vakaumuksen mukaan ehdotettu järjestelmä omansa lisäämään ylimmän oikeuden arvovaltaa.

Tämänkaltainen järjestelmä on meillä jo vanhastaan ollut olemassa. Hallitusmuodossa mainittuun oikeusrevisioniin sekä Yhdistys- ja Vakuuskirjassa mainittuun korkeimpaan oikeuteen nimitettiin jäsenet toistaiseksi. Senaatin oikeusosaston jäsenet on taas nimitetty kolmeksi vuodeksi erältään. Samansuuntaisesti kuin nyt on ehdotettu, on ylin oikeusaste järjestetty Sveitsissä. Liitto-oikeuteen määrätään nimittäin jäsenet kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Ruotsissa taas on valtiopäiväin erityisesti asetettavalla valiokunnalla valtiopäiväin puolesta oikeus säädetyllä ääntenenemmistöllä päättää, onko joku ylimmän oikeuden jäsen menettänyt luottamuksen, missä tapauksessa kuningas on velvollinen antamaan erokirjan sellaiselle jäsenelle, joka kuitenkin on oikeutettu saamaan puolta palkkaansa vastaavan eläkkeen. Muissa maissa ei eduskunnalla ole senlaatuista oikeutta. Englannissa voivat kuitenkin parlamentin molemmat huoneet määrätyin edellytyksin lähettää hallitukselle adressin, joka oikeuttaa tämän erottamaan tuomarin.

_______________


Senaatin oikeusosasto käsittelee nykyisin armonanomuksia. Tämä tehtävä olisi annettava myöskin ylimmälle oikeudelle, kuitenkin vain sikäli, että se antaisi niistä lausunnon. Armonanomuksen ratkaisu kuuluu nimittäin asianmukaisesti korkeimmalle vallalle. Yleisen armahtamisen tullessa kysymykseen, olisi ylimmän oikeuden lausunto saatava siitäkin. Lakiehdotuksen 4 §:ään on tehty tämänmukainen lisäys. Saman pykälän alkuosaan tehdyllä korjauksella on palautettu viime valtiopäiville annetun esityksen sanamuoto. Siten tulee selvemmin lausutuksi, mitkä oikeudenhoitoa koskevat asiat ovat ylimmän oikeuden käsiteltäviä. Asiallista muutosta korjaus siis ei tiedä. Epätietoisuuden välttämiseksi on Valiokunta pitänyt tarpeellisena uudessa, lakiehdotuksen 15 §:ssä määrätä, että ylimmän oikeuden tuomioista, päätöksistä ja pöytäkirjoista on vaadittaessa, siis tarvitsematta hankkia lupaa, annettava säädettyjä maksuja vastaan jäljennöksiä ja otteita.

Esityksen 16 §:n mukaan astuisivat senaatin oikeusosaston jäsenet ja virkamiehet vastaaviin toimiin ylimmässä oikeudessa. Valiokunta ei voi kannattaa tätä ehdotusta. Mitä ylimmän oikeuden jäseniin tulee, on tarpeellista jo ensimäisistä ehdokkaista saada perustuslakivaliokunnan lausunto. On myöskin huomattava, että senaatin oikeusosaston nykyiset jäsenet ovat Venäjän väliaikaisen hallituksen nimittämät ja että heidän nimityksensä laillisuutta laajoissa piireissä pidetään ainakin epäilyksenalaisena. On senvuoksi välttämätöntä, että ylimpään oikeuteen jäseniä nimitettäessä ensimäiselläkin kerralla noudatetaan käsiteltävänä olevassa lakiehdotuksessa sitä varten säädettyä järjestystä. Mitä virkamiehiin tulee, on kyllä totta, että nyt on kysymyksessä maan ylimmän oikeusasteen uudestaan järjestäminen, joten oikeusosaston virkamiesten siirtäminen ilman muuta vastaaviin toimiin ylimmässä oikeudessa ei olisi mahdotonta. Asianmukaisempana täytynee kuitenkin pitää, että ylimmän oikeuden esittelijät ja muut virkamiehet säädetyllä tavalla nimitetään. Ne oikeusosaston virkamiehet, jotka silloin ehkä eivät tule kysymykseen, joutuvat lakkautuspalkalle. Jottei syntyisi keskeytystä oikeusasiain käsittelyssä, on tarpeellista, että ylimmän oikeuden jäsenet asetetaan toimiinsa ennen sitä päivää, jona tämä laki astuu voimaan ja jona senaatin oikeusosasto on lakkautettava. Hallituksen asiaksi voidaan määrätä ryhtyä valmistaviin toimenpiteisiin, niin että ylimmän oikeuden esittelijäin ja muiden virkamiesten virat voidaan heti mainittuna päivänä tai kohta sen jälkeen täyttää. Puheenaoleva lainpaikka, Valiokunnan lakiehdotuksen 17 §, on edellä esitetyn mukaisesti muodosteltu.

_______________


Lakivaliokunta on pyytänyt Perustuslakivaliokunnalta lausuntoa siitä, onko esitykseen sisältyvässä lakiehdotuksessa säännöksiä, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslaista, joten lakiehdotusta olisi käsiteltävä siinä järjestyksessä kuin perustuslain muuttamisesta on säädetty. Perustuslakivaliokunta on antamassaan ja tämän mietinnön oheen liitetyssä lausunnossa mielipiteenään esittänyt, ettei lakiehdotuksessa ole sellaisia säännöksiä. Lakivaliokunta yhtyy tähän lausuntoon.

Sen nojalla, mitä edellä on esitetty, Valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että Eduskunta hyväksyisi ja vahvistaisi seuraavan lakiehdotuksen:
L a k i
Ylimmästä Oikeudesta.

Suomen eduskunnan päätöksellä (poist.) säädetään seuraavaa:

1 §.

Korkeinta tuomiovaltaa oikeusasioissa Suomessa käyttää ylin oikeus.

Ylin oikeus valvoo myös tuomarien ja ulosottoviranomaisten lainkäyttöä.

2 §.

Ylimmässä oikeudessa tulee olla presidentti ja tarpeellinen määrä oikeusneuvoksia. Näihin toimiin asettaa hallitus joka viides vuosi, hankittuaan eduskunnan preustuslakivaliokunnan lausunnon ehdokkaista, oikeamielisiä ja lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta tuomarintoimissa. Oikeuden jäsenten viisivuotisen toimikauden aikana älköön avoimeksi joutunutta paikkaa täytettäkö pitemmäksi kuin jäljellä olevaksi ajaksi.

Virkamies, joka nimitetään ylimmän oikeuden jäseneksi, pysyy edellisessä virassaan, mutta on velvollinen luopumaan kaikista virkaan kuuluvista palkkaeduista.

3 §.

Ylimmän oikeuden on tutkittava ja lopullisesti ratkaistava:

1) kaikki oikeudenkäyntijutut, jotka lain tahi erityisten asetusten mukaan on voitu saattaa Suomen senaatin oikeusosaston tutkittaviksi;

2) valitukset viranomaisten päätöksistä ja toimista, joista tätä ennen on saanut valittaa senaatin oikeusosastoon;

3) valitukset maanjako-oikeuden tuomioista ja päätöksistä;

4) syytteet virkavirheistä, joita virkansa toimituksessa on tehnyt hovioikeuden presidentti tahi jäsen taikka ylimmän hallinto-oikeuden presidentti tai jäsen; ja

5) hakemukset menetetyn ajan takaisinsaamisesta ja lainvoiman saaneen tuomion purkamisesta.

4 §.

Ylimmän oikeuden käsiteltäviä ovat sen lisäksi:

1) sellaiset hovi- ja alioikeuksia koskevat nimitys-, virkavapaus- ja viransijaisuusasiat, joiden ratkaisu ei kuulu alemman viranomaisen tehtäviin;

2) muut oikeudenhoitoa koskevat asiat, jotka ylimmälle oikeudelle ehkä uskotaan;

3) kysymykset siitä, onko jokin juttu tahi asia yleisen tuomioistuimen vai erikoistuomioistuimen tai hallintoviranomaisen tutkittava; ja

4) lausunnon antaminen armahduksesta.

Oikeushallintoa koskevien asioiden valmistelusta ja sen hallituksenjäsenen osanottamisesta niiden käsittelemiseen, joille oikeushallintoasiat kuuluvat, on säädetty erikseen.

5 §.

Ylimmän oikeuden tulee antaa hallitukselle lausuntonsa kysymyksistä, jotka koskevat perustuslain taikka siviili- tai rikoslainsäädännön alaan kuuluvien lakien säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoamista.

Ylimmän oikeuden asia on, kun se katsoo tarvittavan lain taikka asetuksen muutosta tai selitystä, tehdä hallitukselle esitys sellaiseen lainsäädäntötoimenpiteeseen ryhtymisestä.

6 §.

Niistä tähän asti senaatin oikeusosaston käsiteltäviin kuuluneista asioista, jotka siirretään ylimpään hallinto-oikeuteen, on erikseen säädetty.

7 §.

Ylin oikeus on tuomionvoipa viisijäsenisenä, jollei eräänlaisten asiain ratkaisemista varten ole laissa erikseen säädetty suurempaa tai pienempää jäsenmäärää.

Lainsäädäntökysymykset sekä oikeushallintoa koskevat asiat ovat ylimmässä oikeudessa käsiteltävät yleisessä istunnossa.

Muut jutut ja asiat saadaan, jollei ylin oikeus toisin määrää, käsitellä jaostoissa.

8 §.

Ylimmässä oikeudessa tulee olla tarpeellinen määrä esittelijöitä, joiden nimittämisestä on erikseen säädetty, ja muita virkamiehiä, jotka ylin oikeus itse nimittää. Näihin virkoihin on nimitettävä lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta tuomarintoimissa.

9 §.

Prokuraattorin tulee ylimmässä oikeudessa käyttää sitä toimivaltaa ja täyttää ne tehtävät, mitkä hänellä tähän asti senaatin oikeusosastossa on ollut.

10 §.

Kaikille tuomareille perustuslaissa vakuutettu oikeus, ettei heitä saa ilman laillista tutkimusta ja tuomiota virasta erottaa, olkoon voimassa myös ylimmän oikeuden presidenttiin ja jäseniin sekä esittelijöihin nähden.

11 §.

Ylimmän oikeuden presidentti ja jäsenet sekä esittelijät ja muut virkamiehet ovat velvolliset eroamaan virastaan kuudenkymmenen kahdeksan vuoden iässä.

12 §.

Ylimmän oikeuden presidentti ja jäsenet saatetaan prokuraattorin syytteestä viran toimituksessa tekemästään virheestä edesvastaukseen siinä erityisessä tuomioistuimessa, joka käsittelee hallituksen jäsentä vastaan nostettua syytettä lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa.

13 §.

Mitä Oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa ja erityisissä asetuksissa on säädetty menettelystä ylimmässä oikeusasteessa, on noudatettava oikeudenkäynnissä ylimmässä oikeudessa.

14 §.

Ylin oikeus laatikoon työjärjestyksensä. Se määrätköön myös hovioikeuksien työjärjestyksen.

15 §.

Ylimmän oikeuden tuomioista, päätöksistä ja pöytäkirjoista annettakoon vaadittaessa säädettyjä maksuja vastaan jäljennöksiä ja otteita.

16 (15) §.

Ne tarkemmat määräykset, jotka tämän lain täytäntöönpanemista varten ovat tarpeen, annetaan hallinnollisella asetuksella.

17 (16) §.

Tämä laki astuu voimaan 1 päivänä lokakuuta 1918, jolloin senaatin oikeusosasto lakkautetaan. Sitä ennen ovat ylimmän oikeuden jäsenet tässä laissa säädetyssä järjestyksessä asetettavat toimiinsa. Hallituksen asiana on ryhtyä valmistaviin toimenpiteisiin, niin että ylimmän oikeuden esittelijäin ja muiden virkamiesten virat voidaan mainittuna päivänä täyttää.

Ne ylimmän oikeuden käsiteltäviin kuuluvat jutut ja asiat, jotka sanottuna päivänä ovat oikeusosastossa vireillä, siirretään ylimpään oikeuteen.

_______________


  Tämän asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mikkola, varapuheenjohtaja Airola, jäsenet Aronen, Hakala, Anni Huotari, Alma Jokinen, Kaila, Lapveteläinen, A. Manner, Nurminen, Roos, Saarelainen, Sirola, Snellman, L. Typpö, Yrjö-Koskinen ja Åkersson sekä varajäsenet Forstén, Korhonen, Lantto ja Tuomikoski.

Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 1918.

_______________

Huomautukset[muokkaa]

  1. pitää olla ehdottaa

Katso myös[muokkaa]