Lokakuun aamu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lokakuun aamu Kirjoittanut Edith Södergran |
- Ensimmäiset hiutaleet vaipuivat maahan.
- Missä aallot olivat piirtäneet riimuja joenvarren santaan,
- sinne me hartaina menimme. Ja ranta sanoi:
- Täällä olet vaeltanut lapsena ja minä olen aina sama.
- Ja leppä veden luona on aina sama.
- Sano, missä vieraassa maassa olet ollut ja oppinut epaton tapoja?
- Ja mitä olet voittanut? Et yhtään mitään.
- Tällä maalla ovat sinun jalkasi astuvat,
- tässä on taikapiirisi,
- leppien lehvistä tulee viisautesi
- ja arvoitusten vastaus.
- Ja sinä olet ylistävä Jumalaa,
- joka sallii sinun seisoa temppelissään
- puiden ja kivien parissa.
- Ja sinä olet ylistävä Jumalaa,
- joka on antanut suomusten pudota
- silmiltäsi.
- Kaikkea turhaa viisautta sinä voit halveksua,
- sillä nyt ovat männyt ja kanervat opettajasi.
- Tuokaa tänne väärät profeetat, valehtelevat kirjat,
- me sytytämme veden partaalle iloisesti liekehtivän rovion.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.