Maamme kirja: 12. Itämerestä
| 11. Meren-neito | 12. Itämerestä. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
13. Aalanninlaulu |
Suomi, joka on kasvanut ylös merestä, on nyt leveä niemi, joka idässä on yhteydessä Venäjän kanssa, pohjassa ja luoteessa Skandinavian niemimaan (Ruotsin ja Norjan) kanssa. Suomenmaan pinta lasketaan 6,844 neliöpeninkulmaiksi[1]. Mantereen suurin pituus on 108 peninkulmaa pohjasta etelään. Sen suurin leveäys on 57 peninkulmaa idästä länteen, mutta Aalannin saaret ovat 8 peninkulmaa etempänä lännessä.
Syytä kyllä on Suomea kutsua meren tyttäreksi, sillä sen alla on vettä, sen sisässä ja ympärillä on myöskin vettä. Maanalaisia vesiä ovat suot, sisäisiä vesiä ovat järvet ja virrat, ympärillä olevia vesiä ovat meret. Soiden, järvien ja virtojen vedet juoksevat rinnettä myöten alas ja etsivät itselleen tien mereen, joka on alinna.
Maan pinnassa on monia laksoja, ja jokaisella laksolla ovat omat ylänteensä, rinteensä ja pohjansa, ylänteet ovat lakson rajana, rinteet sivuina, pohjana on sen syvin osa. Valtameret ovat maan syvimpiä laksoin-pohjina. Europan mannermaa on itäisellä rinteellä Atlannin valtameren suurta laksoa, johon Europan vedet juoksevat. Itämeri on matalampi lakso samalla rinteellä ja lähettää vetensä valtamereen. Suomi on Itämeren lakson koillisella rinteellä ja juoksuttaa siihen vetensä. Ainoastaan vähänen osa pohjaisinta Suomea kallistuu pohjaista Jäämerta kohti.
Itämeri on pitkälle ulottuva merenlahti, joka kolmen kaitaisen salmen (Juutinrauman, Suuren- ja Vähän Bältin) kautta on yhdistyksissä Atlannin valtameren kanssa. Eteläpuoli Itämertä on leveä vedenpinta, joka ulkoupi itää kohti, mutta mutkistuu kohta pohjaan päin, ja siinä on ainoastaan joitakuita saaria. Tämä osa on syvin: tässä on mitattu 200 sylen syvyys eteläpuolella Gottlantia. Sellainen syvyys on kuitenkin vähäinen valtameren suhteen, jossa laskinluoti muutamin paikoin ei ole käynyt pohjaan 3,000 sylen eli puolen peninkulman syvyyteen mitatessa.
kun Itämeri on leikannut leveän lahdekkeen Liivinmaahan (Riikan-lahden) ja Ruotsinmaahan pitkän, kaitaisen merenlahden (Mälaren), jonka suulla on Ruotsin pääkaupunki Tukholma, tapaa se noin keskellä laveuttaan Aalannin ison saariston. Siinä jakaupi Itämeri kahteen haaraan. Itäänpäin ulkoupi Suomenlahti, jonka syvimmässä kohdassa ei ole enempää kuin 80 syltä vettä ja joka ensin on kaitaisempi, sitte leveämpi, sitte se taas kaitenee Kruunstatin matalassa merenlahdessa. Tähän juoksee Laatokan merestä leveä Nevanjoki, ja sen varrella on Venäjän Keisarikaupunki Pietari. Etelä-rannikko Suomen lahtea on hiekkaista ja lakeata, mutta pohjaisrannikko on vuorista. Siinä pistää Hankiniemi ulos mereen, ja siinä on pitkin koko rannikkoa kaunis, mutta vaarallinen saaristo monien saarien, luotojen ja karien kanssa.
Itämeren pohjainen haara on isompi ja kutsutaan Pohjanlahdeksi. Ensin on tämä leveä ja rannikoilla piamite ilman saaristotta. Sitte se supistuu keskellä ja tulee salmeksi, joka kutsutaan Merenkurkuksi, ja on täynnä saaria, luotoja ja vaarallisia mataloita. Siitä lähtein levenee merenlahti taas, kääntyy koilliseen päin ja näyttää kumartuneelta päältä pitkän kaulan nenässä. Se tekee pienoisen lahdelman Oulun luona ja useita lahdelmia Ruotsin puolella. Saaristo kaunistaa molemmat rannikot ja muuttuu alinomaa maan kovasti yletessä. koko Pohjanlahti on matalaa, ja harvoin tavataan sitä mitatessa syvempää kuin 40 syltä vettä. Suomen rannikko on matalampaa kuin Ruotsin ja voittaa siis enemmän maan yletessä.
Tämän Itämeren muodon mukaan, on se kartalla katsoen polviaan notkistavan, joksikin eteenpäin kumartuvan meren-neidon näköinen. Kasvot ja rinta ovat käännetyt Suomeen, selkä Ruotsiin päin. Ojennettu käsi on Suomenlahti, polvet nojautuvat Saksan pohjaista rannikkoa vasten, ja tämä kuva on lopussa koukerona kalanhäntänä, joka loistaa Tanskan ympärillä. Kaikki näyttää Itämeren lakson tulleen suuresta hakeimesta mantereessa muinaisaikuisissa maanjäristyksissä.
Koko tämä meri on hyvin myrskyinen, rannikkojen aseman ja ilman vaihettelevan lämpimän tähden. Länsi-eteläisillä tuulilla nousee vesi pohjaisilla rannikoilla ja laskeupi eteläisillä. Pohjatuulilla laskeupi vesi Pohjanlahdessa ja itätuulilla Suomenlahdessa. Se on vanha laki luonnossa, että kaikki vesien pinnat pyrkivät tasapainoon ja samaan korkeuteen. Mutta koska niin monta suurta virtaa juoksee Pohjanlahden pohjaiseen osaan, ja vedenjuoksu pysähtyy merenkurkussa, tapahtuupa se kumma, että meren pinta näillä pohjaisilla rannikoilla on korkeammalla, kuin meren pinta Suomenlahdessa. Eroitus on laskettu aina 10 kyynärään (20 jalkaan).
Muutoin ovat monet virrat ja kaitaiset laskusalmet tehneet Itämeren veden suolattomaksi ja keveämmäksi, kuin ulkopuolella olevan Pohjameren raskas, karvassuolainen vesi on. Itämeren aallot liikkuvat sukkelammasti kuin Pohjanmeren aallot, mutta niillä on vähemmän voimaa. Siksi uskalletaan tälle merelle keveillä veneillä ja ohukaisilla räppeillä, kun Pohjanmeren kalastajan täytyy rakentaa veneenä paksuista tarvepuista.
- ↑ Neliöpeninkulma on neliskulma, jossa jokainen sivu on peninkulman pituinen.