Maamme kirja: 194. Yhteydet ja liikenne

193. Yhteiskunta ja hallitus

194. Yhteydet ja liikenne Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

195. Maamme vaurastuminen

Mikä on liikenne?

Kaikenlainen liikeyhteys ja tiedonanto ihmisten välillä, käyttäen kaikkia niitä keinoja, joiden avulla voimme kulkea toistemme luokse tai lähettää jotakin toisillemme.

Koska onni ja sivistys niin olennaisesti riippuu sellaisesta yhteydestä, arvostellaan kunkin maan edistystä sen mukaan, miten hyvät tai huonot sen kulkuneuvot ovat.

Täällä meidän etäisessä maassamme, talvien ja korpien helmassa, tiesivät ihmiset kauan aikaa hyvin vähän toisistaan. Heidän teinänsä olivat kesällä vesireitit, talvella jää. Heillä oli jaIkapolkuja vuorten yli, ratsasteitä kangasten poikki. Katolinen kirkko teetti ensimmäiset maantiet, sillat, lautat, majatalot. Kuudennellatoista vuosisadalla saatiin maalaismajatalot ja kyytihevoet, seitsemännellätoista vuosisadalla posti, vielä myöhemmin ensimmäiset viitoitetut kulkuväylät. Vaunuissa ajoivat noin sata vuotta sitten ainoastaan kuninkaat ja korkeat herrat. Maamme monet järvet näyttivät ikäänkuin ojennetuin käsin odottavan kanavia. Mutta vasta meidän aikana valmistui Saimaan kanava, joka oli 350 vuotta aikaisemmin pantu alkuun.

Maaliskuussa vuonna 1826 toi 13 Savon talonpoikaa keisari Nikolaille anomuskirjan, jossa pyysivät että Saimaasta kaivettaisiin kanava. Keisari tutkitutti asiaa, havaitsi sen mahdolliseksi, ja vuonna 1845 alkoi tuo suuri työ. "Koskiparooni" Kaarle von Rosenkampf pani työn alkuun, ruotsalainen eversti Niilo Erikson sen suoritti.*) Se ei ollut helppoa työtä, sillä kanava on enemmän kuin 2 1/2 metriä syvä, 12 metriä leveä pohjasta ja 5 1/2 peninkulmaa pitkä, josta 3 peninkulmaa on kaivettua. Jokia ja puroja oli johdettava syrjään, syviä soita täytettävä, vuoria särjettävä ja 28 sulkua muurattava hakatusta graniittikivestä. Ilman niitä olisi Saimaan vesi, joka on 76 metriä merenpintaa korkeammalla, virrannut kanavan kautta ja tulvannut yli koko seudun. Mutta kaikki esteet voitettiin, ja 7 päivänä syyskuuta 1856, samana päivänä, jolloin keisari Aleksanteri II kruunattiin Moskovassa, vihittiin Saimaan kanava juhlallisesti. Se oli suuri ilon päivä. Kanava on maksanut kolmattatoista miljoonaa markkaa, mutta se onkin avannut isoille järville ja monen monien peninkulmain pituisille rantamaille kulkuväylän mereen. Nykyään lähettävät Kuopio, Savonlinna ja Joensuu laivojaan Suomenlahteen.

Kuva näyttää meille sulun kautta kulkevan laivan, jota sulkukamariin virtaava vesi kohottaa.

Vaikka olisi kuinka kiire ollut, niin oli merimatka ennen hyvien tai huonojen tuulien varassa. Kesäsydännä matkustajat monasti viipyivät useita viikkoja Turun ja Tukholman välillä. Mutta v. 1830 oli höyryn valtava voima ennättänyt Suomeenkin. Silloin rakennutti tehtaanisäntä Arppe pienen höyrylaivan, "Iimarisen", hinauttaakseen lastilotjia Saimaalla. Nyt savuaa suomalaisia höyrylaivoja Saimaalla, Näsijärvellä, Päijänteellä, kaikilla merenrannikoillamme ja valtamerillä. Talvellakin pitävät jäänmurtaja-laivat tärkeimpiä satamiamme avoimina laivaliikenteelle.

Höyrylaivan täytyy kuitenkin usein laskea ankkuriin myrskyssä, sumussa ja yön pimeydessä. Rautatie on tuskin minkäänlaisista ilmoista riippuva, ei edes lumikinoksistakaan, jotka vain ani harvoin muutamaksi tunniksi viivyttävät junain kulkua. Maaliskuun 17 päivänä vuonna 1862 avattiin Suomen ensimmäinen rautatie yleisön käytettäväksi. Yli 12 peninkulman matka Helsingistä Hämeenlinnaan, joka ennen vei kokonaisen päivän, oli nyt rautatien suoremman suunnan tähden lyhentynyt 11 peninkulmaksi ja vie 3 tuntia. Vielä tärkeämpi oli toinen, Helsingin ja Pietarin välinen rautatie, joka vihittiin 11 p:nä syyskuuta v. 1870. Näiden kaupunkien väliseen matkaan meni ennen 3 tai 4 päivää; nyt se kestää 10 tuntia. Nämä molemmat ensimmäiset rautatiet rakennutti Suomen valtio: ensimmäisen 12,800,000, toisen 27,500,000 markalla, jota työtä Venäjän kruunu avusti lainaamalla 10 miljoonaa, jotka sittemmin on maksettu. Senjälkeen on Suomen valtio rakenriuttanut rautateitä maamme eri osiin, ja kaupungit ja yksityiset yhtiöt ovat teettäneet sivuratoja, joten kaikki maamme kaupungit, lukuunottamatta tietysti Maarianhaminaa, jo ovat päässeet rautatieverkon yhteyteen; ja miespolven kuluttua kulkee luultavasti rautateitä ristiin rastiin kautta koko maan.

Rautateiden ja hevosten vaarallinen kilpailija on automobiili, bentsiinin avulla kulkeva voimavaunu, joka nuolen nopeudella jo kiitää kaupunkiemme katuja ja maanteitä ja kuljettaa raskaita kuormia kuin leikiten.

Mutta kaikki muut kulkuneuvot voittaa nopeudessa ja suurenmoisuudessa ilman rajattomilla teillä kulkeva lentokone ja ohjattava ilmalaiva. Ne ovat entisten aikojen ihmisten rohkeimpia haaveita toteutuneina. Ensimmäinen suomalainen lentokone yritteli ilmaan 20 p:nä huhtikuuta 1911. Nykyään on lentokone meillä vielä miltei yksinomaan sotalaitoksen palveluksessa.

Kun ihmiset ja tavarat näin kiitävät eteenpäin höyryn voimalla, lentävät sanomat salaman nopeudella sähkölennättimen kautta. Kun keisari Nikolai kuoli 1 päivänä maaliskuuta 1855, tuli tämä tärkeä sanoma samana päivänä sähkölennättimen kautta tiedoksi melkein koko Euroopassa, mutta Helsingissä saatiin siitä tieto vasta kolmantena päivänä. Maamme oli sodan aikana saanut "optillisen sananlennättimen", jonka ilmoitusmerkit asetettiin korkeiden salkojen päihin pitkin rannikoita, mutta usein tämä taukosi toiminnasta, jos oli pimeä tai ilma sumuinen. Sähkölennätin laitettiin maahamme vuonna 1856, ja nyt se levittää nopeasti tietoja etäisimpiinkin seutuihin.

Puhelin taas on suullisen sanan lennätin. Langaton lennätin, nykyajan ihmeellisimpiä keksintöjä, lähettää meilläkin jo eetterin halki sähköaaltojen avulla merkkejä kauas vieraisiin maihin ja langattoman puhelimen avulla voidaan samoin sähköaaltoja käyttäen ilman johtoja puhua merten ja maiden yli. Sitä paitsi on aivan viime vuosina tullut käytäntöön n.s. radio, joka tarkoittaa puheen, laulun ja soiton sekä kaikenkaltaisten tiedoitusten lähettämistä erikoisten yleisasemien välityksellä ilman sähköaaltojen teitä kymmenille, jopa sadoillekin tuhansille vastaanottokoneittensa ääressä istuville kuuntelijoille.

Ja sanomalehdet kiirehtivät levittämään kaikkia uutisia ja kaikkia yksityisten ilmoituksia. Samalla ne kirjoituksillaan voimakkaasti vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen ja sillä tavoin usein suuresti johtavat tärkeitten asioiden ratkaisua.

Ennen oli monta mutkaa, jos tahtoi kirjeen lähettää postissa. Nyt pannaan kirje postimerkillä varustettuna postilaatikkoon, ja joka paikkaan Suomessa on sama maksu eli postiraha; kirje ulkomaille maksaa vähän enemmän. Jos tahdotaan kirjoittaa muutamia rivejä avonaiselle leimatulle kortille, maksaa se puolta vähemmän. Postiteitse voi lähettää myöskin paketteja, kirjoja ristisiteessä, rahaa y.m. Kaikki tämä, nopea postinkulku ja monet uudet postilaitokset, tekee sen, että posti nyt kuljettaa kuusi vertaa enemmän kuin 20 vuotta takaperin. Vuonna 1912 kulki 126 miljoonaa postilähetystä vuodessa, s.o. 40 jokaista asukasta kohti, ja vuonna 1923 190 miljoonaa postilähetystä, s.o. 55 asukasta*) kohti. Ja tämä on vielä vähän, sillä useissa maissa on vastaava luku paljon suurempi. On kuin maan toinen osa lakkaamatta puhelisi toisen osan kanssa; ja kun näin miljoonat ihmiset joka päivä matkustavat, kirjoittavat ja lähettävät jotakin toisilleen, on maa lopulta kuin vilisevä muurahaispesä, mutta varallisuus ja sivistys edistyvät.

• ) Maaherra Ramsayn kehoituksesta insinööri Claes Henrik Nyberg tutki vuosina 1826-34 omalla kustannuksellaan, oliko mahdollista rakentaa kanava Saimaan ja Suomenlahden välille, jota työtä hän koskenperkauskomitean käskystä jatkoi vuonna 1836 ja silloin määräsi kanavan nykyisen suunnan.

• ) Maamme väkiluku v. 1923 oli 3 469 402.