Maamme kirja: 24. Maanvieremä Uskelassa

24. Maanvieremä Askelassa.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Koko etelä Suomen rannikko on pitkäin ja kaitaisten merenlahtien leikkelemä, joihin joet juoksevat korkeammalla olevista järvistä. Mutta kaikki vedet eivät juokse maanpintaa myöten; osa niistä valuu rinnettä myöten maanalaisiin soihin. Missä nämä suot ovat syvemmällä maassa, tuskin tiedetään niistä olevankaan, jos ei kaiveta kaivoja. Peltomies kyntää vainiotansa, talonpoika rakentaa kartanonsa epätietoiselle perustukselle eikä tiedä siinä allansa olevan syviä vesiä.

Osa Uskelan pitäjästä on löyhällä savimaalla ja sen alla on suo. Länsipuolella on Halikon lahti, ja sen suulla on Kemiönjärvi, jonka eroittaa mantereesta kaksi salmea: Sandön virta ja Kemiön virta. Lahteen juoksee kaksi jokea ja tieno on siis hyvin vetinen. Muutamana aamuna v. 1770 näki väki pappilassa kummastellen ja säikähtyneenä pitkän syvän halkeaman auenneen maahan likelle kartanon viereen, ja jos se olisi revennyt muutamia askeleita pitemmäksi, olisivat huoneet kukistuneet siihen. Tämä tapaus oli kauan sitte unohtunut, kun vuonna 1825 maa halkesi uudestaan ja pitäjään vanha kirkko yhtäkkiä painui maan sisään. Vuonna jälkeenpäin oli sateinen syksy. Eräänä päivänä lokakuuta kuului kummallinen jytinä, maa aukeni, ja iso pelto, kuuluva Veitakan säterikartanoon, vieri halkeimeen. Maanhalkeama ulottui 16 tynnyrinalan laajuudelle, osa Perttulan kappeliin menevästä tiestä vieri halkeimeen, ja ilma täytyi maasta nousevista tulikivihöyryistä. Tämä tapahtui joen rannalla; siinä oli mylly, ja se kaatui peräseinälleen. Mylläri oli myllyssä eikä saanut mitään vahinkoa, mutta kun hän säikäyksissään yritti rientämään ulos, eipä löytänytkään ovea, sillä se olin hänen päänsä päällä.

Vuonna 1843 1 päivänä kesäkuuta aamulla tukkeusi joki yhtäkkiä maan uudestaan halkeamisesta, niin että vesi vasta kello 3 aikana puolenpäivän jälkeen pääsi juoksemaan. Tässä tilassa upposi isompi osa hautausmaata kuolleineen maan sisään. Sittemmin on kaksi pienempää maanvieremää tapahtunut. Tieno on hedelmällistä ja hyvästi viljeltyä, ja kun ei yksikään ihminen ole menettänyt siinä henkeänsä, on pian unohtunut omaisuudenkin vahinko, jonka maanvieremä on matkaansaattanut. Paljoa enemmän vahingoittavat maanalaiset vedet kaasuilla ja hallalla.