Maamme kirja: 50. Kärsivällisyys

49. Hallayö

50. Kärsivällisyys. Maamme kirja Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

51. Syötävistä sienistä

Tuolla Saarijärven sanomailla

Asui Paavo maalla hallaisella,

Kynti maata, kaivoi ahkerasti,

Mutta herralta tuloa toivoi

Taivahasta, luonnon tekijältä.

Siinä asui siivoin lapsinensa,

vaimoinensa, vaivoin leipäpalan

Hiellänsä otti kankahasta.

Tuli kevät, suli kinos maalta,

Veipä vesi puolen orahia;

Tuli kesä, kävi raet mailla,

Kaasi päitä puolet käydessänsä;

Tuli syksy, veipä halla kaikki.

Tarttui tukkaansa Paavon vaimo,

Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!

Ota sauva, hylkäs meidät herra;

Kolkko miero, nälkä kauheampi”.

Sanoi Paavo, häntä suositellen:

”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.

Pane leipään puoli petäjätä,

Minä laitan ojat leveämmät,

Mutta tulon toivon taivahasta”.

Pani vaimo puolen petäjätä.

Kaivoi äijä kaksin viemäreitä.

Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi.

Tuli kevät, suli kinos mailta.

eipä vienyt vesi orahia;

Tuli kesä, kävi raet mailla,

Kaasi puolen käydessänsä;

Tuli syksy veipä vilu kaikki.

Löipä rintoihinsa Paavon vaimo,

Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni!

Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs;

Kova kuolla, mutta turha toivo”.

Sanoi Paavo häntä suositellen:

”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra.

Pane kaksi verroin petäjätä,

Kaksin kerroin laitan lannan maalle.

Mutta tulon toivon taivahasta”.

Lisäs’ vaimo kaksin petäjätä,

Laittoi Paavo lannan kaksin kerroin,

Käänti karjan siemeneksi, kylvi.

Tuli kevät, suli kinos maalta,

Eipä vienyt vesi orahia.

Tuli kesä, kävi raet mailla,

Eipä kaatunutkaan kaunis olki;

Tuli syksy, sivu sitkaimitten

Meni vilun vaino vaarallinen,

Aivan koskematta kultapäihin.

Silloin heti Paavo hartahasti

Paneusi polvilleen ja sanoi:

”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.

Sanoi vaimo, samoin polvillansa:

”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”.

Sitten iloitellen miehellensä:

”Paavo, ota sirppi sukkelasti!

Toki nyt on tullut toinen aika,

Ilon aika. – Pois nyt petäjäinen;

Ruisleivän laitan lapsillemme”.

Sanoi Paavo, häntä hyväellen:

”Vaimo, vaimo! sit’ ei kuri kaada,

Jok’ ei hylkää toista hädässänsä.

Pane leipään puoli petäjätä,

Veihän vilu tou’on naapurimme”.

Runeberg.

(Oulun Wiikko-S:mia).