Maamme kirja: 67. Wirolaisista

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
66. Lappalaisen pojan laulu 67. Wirolaisista.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
68. Wirolaisten Kalevi-poeg


Wirolaiset eivät asu Suomessa eivätkä kuulu meidän kansaan, mutta ovat likeistä sukua sille haaralle suomalaista kansaa, joita kutsutaan Hämäläisiksi. Nämä molemmat, Wirolaiset ja Hämäläiset, olivat muinoin samaa kansaa, silloin kun he asuivat nykyisessä Wenäjässä.

Mutta kun Wenäläiset pakottivat heidät pois, ja he muuttivat luoteesen, jakausi kansa. Osa heistä meni pohjoispuolelle Suomenlahtea ja asettui Suomeen, toinen osa tuli eteläpuolelle tätä merenlahtea ja asettui Wironmaahan. Sillä Wironmaa on Suomenlahden etelärannikolla ja on vähäinen tiheästi asuttu maa, jossa on järviä, virtoja ja hedelmällisiä peltovainioita. Sillä on erillainen luonto, kuin Suomella, siinä ei ole graniiti-vuoria, ja se levittää mertä vasten avonaisen hiekkarannikon. Joitakuita graniiti-lohkareita, joita merenjäät ovat muinoin tuoneet yli Suomen puolelta, näytetään Wirossa jonakuna kummana.

Wirolaiset tulivat enemmän kuin kuusisataa vuotta jälkeenpäin Saksalaisten vallan-alaisiksi. Siitä asti ovat he kuuluneet vieraan vallan alle ja ovat kärsineet paljon hävittävistä sodista; nyt ovat he Wenäjän vallan-alaisia. Heidän saksalaiset herransa ovat menetelleet kovasti heidän kanssansa ja ottaneet heiltä pois heidän maansa, niin että Wirolaiset aina näihin asti ovat olleet lampuoteina Saksalaisten ritarikartanoiden alueilla. Kovan sorron alaisina eivät he ole saaneet samaa vapautta ja opetusta, kuin heidän veljensä Suomalaiset, mutta nyt kohdellaan heitä paremmin ja he saavat omistaa maata. Kuitenkin ovat Wirolaiset uskollisesti talleltaneet oman kielensä, omat muistonsa ja oman kansallisen luonteensa. He ovat virkeäluontoista, hellätuntoista ja kestävätä kansaa, joka hyvin rakastaa isänmaatansa. Usein nähdään heidän avonaisissa veneissään purjehtivan Suomen rannikolla, ja siellä tunnetaan he pitkistä ruskeista takeistaan, solakasta vartalostaan ja virkeista ruskeista silmistään.

Wirolaisten kieli on Suomen kielen mukaista, että molemmat helposti ymmärtävät toisensa, kun he kerran tavastuvat vieraasen kielenmurteesen. Wirolainen on juurikuin katkonut suomalaiset sanat ja lainannut useita sanoja saksasta ja wenäjästä. Muuten ovat Wirolaiset ja Suomalaiset siinä yhdenkaltaisia, että molemmat rakastavat lauluja ja satuja, jotka kovina aikoina ovat olleet Wirolaisten lohdutuksena. Kun nämä kansanmuistona ovat Suomalaisten satujen laisia, juurikuin kaksi haaraa samasta juuresta, niin kerromme tässä muutamia niistä.