Maamme kirja: 69. Wirolaisia kansanlauluja
Ulkoasu
68. Wirolaisten Kalevi-poeg | 69. Wirolaisia kansanlauluja. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
70. Suomen kansasta |
a) Kotoinen neito.
[muokkaa]- Kesä on ja päivänpaiste,
- Lirittää yläällä leivo,
- Lehdet ovat lehtipuissa,
- Kaikki niitytkin kukissa,
- Koivuin latvat kuokistuneet,
- Oksissaan ovat omenat,
- Pähkinät on pehkoissansa,
- Kotoneidot laulelevat.
- Kesä loppuu, syys käsissä, –
- Niityn kasvit niitetähän,
- Kirves kaatavi petäjät,
- Piilu koivut pirstoaapi,
- Halla ottaapi omenat,
- Ukonilma pähkinäiset,
- Mies kosii kotoisen neidon,
- Ikäväst’ on niityn itku,
- Mets’ on keltaista mureesta,
- Hirnuvat isänsä varsat,
- Ammovat vasikat äitin,
- Mölisevät veljen möllöt,
- Syöttäjätänsä surevat,
- Kaipoavat katsojaansa,
- Hoitajansa helleyttä.
- Eik’ olilla impi käynyt
- Ennen päivän nousemista
- Lauluin aina läävässänsä?
- Meni partehen vasikan
- Ilman äitin tietämättä,
- Ennen noustua isänsä;
- Heiniä antoi helmastansa,
- Kantoi vettä juotavaksi
- Isän, äitin tietämättä.
- Eikö tätä muistettaisi!
b) Kotipaikan kiitos.
[muokkaa]- Kylä kultanen kotini,
- Kylä, jossa ennen kasvoin,
- Armas entinen oloni;
- Kasvoit poikasi komeiksi,
- Tervehiksi tyttäresi.
- Olet kylä kelvollinen:
- Peltos’ kasvavat eloa,
- Niityt heiniä hyvästi,
- Päll’ on pelto, niitty alla,
- Keskipaikka pellavassa.
- Kuminoit’ on kunnahalla,
- Vainiot jo vaaleoina,
- Kypsyneinä karviaiset,
- Orapihlajat vihannat,
- Omenat hyvänhajuiset.
- Voi kylää, kuhun koteusin,
- Sua, jonk’ omaksi jouduin,
- Hyi häpeetä, hyi hävytön!
- Sua kiitetään kujeillen,
- Ivaten ylistetähän,
- Kylä ruma, sotkusoinen,
- Paha puhdasten sydänten,
- Paha parjaaja hyville,
- Viete äitin tyttärille!
- Kiitänpä omaa kylääni,
- Kotopaikkaani ylistän.
- Oot sä kylä kelvollinen,
- Niinkuin kirkko kukkulalla,
- Herranhuone korkealla,
- Armas nähtävä yläällä.
- Yks’ on ainoa asia,
- Mikä arvosi alensi
- Alle Räävelin[1] aseman,
- Alle arvon Wesenburgin:[1]
- Ei sua lähene laivat,
- Laivat rikkaat riistastansa
- Eivät tuo tavarojansa,
- Makeitansa maalle saata,
- Eivät liinalastiansa.