Maamme kirja: 73. Lippo ja Tapio

73. Lippo ja Tapio.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Kolme miestä meni kerta metsälle. Yhden nimi oli Lippo, liukas mies, metsänkäviä. He tapasivat kolme peuraa. Kaksi oli sekaunut sarvista toisiinsa kiini, kolmas oli irtanaisena. Lippo pyysi kumppaneitansa ajamaan niitä kahta, itse ajaisi hän kolmatta. Hän ajoi, hiihti, yö tuli. Lippo ei ollut ennättänyt peuraa kiini. Lipolle tuli talo eteen metsässä. Perua juoksi kartanoon, Lippo seurasi jälessä. Isäntä seisoi kartanolla: vanha ukko, parta, hiukset, kaikki kuusen naavasta. Talo oli Tapiola ja isäntä Tapio, metsän kuningas.

Vanhus taputteli peuraa kaulaan ja sanoi: mikä kunnoton se on, joka on varsani hikeen ajanut? Lippo astui esiin ja vastasi: kyllä se olen minä. Tapio sanoi: noh, kun olet ajanut peuraani myöhäiseen iltaan, niin ole yötä tuvassani.

Lippo tuli Tapion tupaan ja katsoi ympärillensä. Täällä oli peuroja, hirviä, karhuja, kettuja, susia ja kaikkia eläimiä, jotka elävät metsässä. Tapio antoi Lipolle iltasen ja piti hänen hyvänä. Aamulla, kun Lippo aikoi lähteä pois, eipä löytänytkään suksiaan. Tapio sanoi hänelle: minulla on yksi ainoa tytär, etkö tahtoisi jäädä tänne ja ruveta minulle vävyksi. Lippo vastasi: kyllä minä jäisin, mutta minä olen köyhä mies. Elä siitä huoli, sanoi Tapio; köyhyys ei ole mikään vika, meillä saat kaikki mitä haluat. Sitte pysähtyi Lippo, liukas mies, metsästäjä, sinne ja tuli Tapiolaan vävyksi.

Kolmen vuoden perästä synnytti Lipon vaimo hänelle pienen pojan. Lippo pyyti nyt Tapiolta päästäkseen kotiinsa. Tapio sanoi: teeppä minulle pari hyviä suksia, niin minä näytän sinulle tien. Lippo meni metsään ja hakkasi suksipuut. Tiainen lauloi oksalla:

Tii, tii, tiainen,

Vati, kuti, varpunen:

Pane oksa olkasehen,

Pää aseta pälkähäsen!

Lippo viskasi palikalla tiaista: mitä, herja sinä siinä vinguttelet? Teki siis sukset valmiiksi, mutta Tapio sanoi: ei niistä ole minulle. Lippo meni toisena päivänä metsään, ja tiainen lauloi samaa laulua. Lippo torui häntä ja teki uuden parin suksia, mutta nekään eivät sopineet. Kolmantena päivänä meni Lippo metsään, ja tiainen lauloi samaa laulua. Noh, sanoi Lippo, sinä et laulane turhaan. Tekipä taas sukset ja jätti ison oksan vekaran suksen uraan ja satutti sen pään jalan alle, ja Tapio sanoi: kah, nämä ovat minun sukseni! Pysähdy aina siihen yöksi missä näet somman sijan, mutta tee majasi tiheäksi, niin etteivät taivaan tähdet paista katon läpitse.

Lippo hiihti pois vaimoneen ja lapsineen. Iltapuolella näki hän ensimmäisen Tapion somman sijan ja siinä oli hirvi paistettuna iltaseksi. Lippo teki tiheäkattoisen majan kuusen havuista, veti lapsensa ahkiossa sisälle ja lepäsi vaimoneen majassa yötä. Toisen apäivänä pitkitti hän matkaansa, tapasi taas Tapion suksen-somman sijan, ja siinä oli peura paistettuna. Taas teki Lippo tiheän majan ja jäi siihen yöksi. Kolmantena päivänä kulki hän eteenpäin, tapasi kolmannen somman sijan, ja siinä oli vaan paistettu metso. Kah, nytpä ei olekkaan kotini enää kaukana, kun iltanen on näin pieni, mietti Lippo. Teki sukkelaan harvan majan ja veti ahkiossa lapsen sisään. Taivaan tähdet rupesivat paistamaan kirkkaasti ja kiiluivat katon läpitse majaan. Aamulla nousi Lippo ylös: hänen vaimonsa oli poissa. Lippo meni ulos, katseli ympäriinsä: suksen latua ei enää näkynytkään. Lippo istui lapsineen majan edessä eikä teitänyt mihinkä päin hänen pitäisi hiihtää. Ilta tuli: hirvi juoksi sivutse hiljoilleen. Lippo jäi yöksi. Aamulla löysi hän taas paistetun metson, ja taas juoksi hirvi sivutse. Niin oli Lippo siinä monta, monta vuotta lapsineen. Joka aamu löysivät he paistetun metsän, ja joka aamu juoksi hirvi majan sivutse.

Sillä ajalla kasvoi lapsi isoksi ja hänestä tuli erinomaisen viisas poika. Poika pyytää Lipon tekemään itselleen pitkän pillin nähdäksensä sen läpitse, jos heillä vielä olisi pitkältä kotiin. Lipolla oli hyvää aikaa, hän teki pillin pojalle. Kun poika vain katsoi pillin läpitse sanoi hän: ei meillä pitkältä kotiin ole, me olemme juuri peltomme aidan vieressä. Kohta lähtivät isä ja poika matkaan ja samassa olivat he kotona.

Niin oli asia. Ja Lipon pojasta ovat Lappalaiset alkunsa saaneet.