Maamme kirja: 74. Kettu ja jänis
| 73. Lippo ja Tapio | 74. Kettu ja jänis. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
75. Kansan tarinoita jättiläisistä |
Kettu ja jänis kohtasivat kerran toisensa. Kettu sanoi jänikselle: eipä sinua kukaan pelkää!
– Kukahan sitte sinua pelkää? sanoi jänis.
– Minua pelkäävät kaikki, arveli kettu. Minulla on niin pitkä häntä, että kaikki pitävät minua sutena, kun matkan päästä minut näkevät; siksi minua pelätään, mutta ei sinua raukkaa pelkää kukaan.
– Pannaanpa veti, sanoi jänis. Minä näytän, että niitä on, jotka minua pelkäävät.
Kettu suostui siihen. He löivät vedon ja lähtivät sitte yhtenä kävelemään. Sattuipa jänis havaitsemaan lammaslauman makaavan aidan vieressä. Tämäpä näytti hänestä varsin hyvältä tilalta; hän hyppäsi yhtäkkiä lammaslaumaan. Lampaat hyppäämään minkä jaksoivat sinne ja tänne, sillä niin pelästyivät he. Tämäkös jänistä mieleen. Ilosta, että hän oli voittanut vedon, alkoi hän nauraa ja nauroi niin mahdottomasti, että häneltä repesi suu ristiin. Aina siitä päivästä asti on jäniksen suu ollut ristiin halki.
Niin oli sen asian laita.