Maamme kirja: 88. Suomenmaan ruotsalaisista asukkaista

88. Suomenmaan ruotsalaisista asukkaista.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Eivät kaikki meidän maamme pojat ja tyttäret ole sukuisin Karjalaisista ja Hämäläisistä. Kun me matkustimme pitkin Suomen eteläisiä ja läntisiä rannikoita, tahi kun me purjehdimme ulos saaristoihin, näemme me toiset asukkaat, jotka puhuvat toista kieltä ja erkanevat tavoissa ja luonnossa suomalaisista asukkaista. Nämä rannikko-asukkaat ovat sukuisin Ruotsista ja puhuvat ruotsalaista kieltänsä, niinkuin muutamat suomalaista sukuperää Ruotsissa puhuvat suomalaista kieltään. Mutta kun he ovat muuttaneet tänne jo kaukaisina muinais-aikoina ja sitte monta vuosisataa eläneet ja taistelleet Suomen muiden asukasten vieressä; kun he rakastavat maatamme ja tunnustavat maamme omaksi isänmaakseen eivätkä ollenkaan tahdo enää erkanda tästä, ovat he kasvaneet kiini Suomen kansaan ja ovat tässä mielessä Suomalaisia, niinkuin me kaikki. Ne ovat henkineen ja sieluineen meidän, ja mitä kieltä tahansa suu puhuu, on täällä ainoastaan yksi kansa yhdellä sydämellä isänmaata varten.

Entisinä aikoina ovat meidän maamme ruotsalaiset asukkaat olleet taitavammat, kuin suomalaiset asukkaat, ja siksi pitäneet itsiään jotakin parempina. Sillä Ruotsi on vallinnut Suomea, ei ainoastaan suuremmalla vallallaan, vaan vielä enemmän aikuisemmalla ja pitemmälle ennättäneellä sivistyksellä. Nyt, Suomen ei enää ollessa Ruotsin kanssa yhteydessä, on paljo toisella tavalla. Nyt kasvaa suomalainen väestö vuosittain opeissa, ja nyt ovat kaikki toistensa vertaiset.

Ruotsalainen väestö Suomessa erkaupi välissä asuvasta suomalaisesta väestöstä kolmeen piiriin: Aalanti saaristoineen, etelä-Uusimaa ja etelä-Pohjanmaa. Aikaisemmin, eli enemmän kuin tuhat vuotta sitten, muuttivat Aalantilaiset saarilleen ja leveniv’t yhdelle osalle Turun saaristoa. Uusmaalaiset muuttivat tänne eri ajoilla Ruotsista, muutamat tuhat ajastaikaa sitten, toiset myöhemmin. Ruotsalaiset Pohjalaiset muuttivat kuusi tahi seitsemän sataa vuotta takasipäin kaltaisten merensalmien poikki Suomen rannikolle. Ei kukaan muista enää milloin kaikki nämä muuttamiset ovat tapahtuneet; mutta ainoastaan se tiedetään, että sittemmin on muutoksia toistamiseen tapahtunut sotain, ruttojen ja nälkävuosien tähden, niin että nyt kuulee puhuttavan ruotsia siellä, missä ennen suomea puhuttiin, ja suomea siellä, missä ennen puhuttiin ruotsia.

Nämä rannikkotienoot ovat tiheästi asutuita ja hyvästi viljeltyjä. Niiden ruotsalainen väestö on liikkuvampaa, malttamattomampaa, epävakaisempaa, kuin suomalainen väestö; sukkelampaa päätöksissään, ripeämpää käytöksissään. Samassa on se myös saanut jotakin suomalaisen väestön vakavuudesta ja tullut tavoissaan toisellaiseksi kansaksi, kuin Ruotsalaiset ovat Ruotsissa. Sen kiihoittava voima on pannut suomalaisen väestön enempään liikkeesen, ja molemmat naapurit ovat oppineet jotakin toisistaan.

Täällä on paljo erotusta ruotsalaisen väestön välillä erinnäisissä maakunnissa; niinkuin, etteivät asukkaat kahdessa naapuripitäjässä ole toistensa kanssa yhtäläisiä. Meri on kasvattanut kaikki nämät rannikko-asukkaat merimiehiksi ja kalastajiksi. Aalantilainen on parahin kauppamies, Uus-Maalainen on parahin maanviljelijä, Pohjalainen on parahin salvumies näistä kolmesta. Aalantilainen viettää puolet aikojansa matkoilla merellä; Pohjalainen kulkee ympäriinsä työnansiolla aina Wenäjällä ja Wirossa; Uusmaalainen pysyy kotonaan peltonsa ja nuottansa ääressä. Kaikki kolme ovat enemmän ymmärtäväisiä, kuin hellätuntoisia. Ne laulavat laulujaan nuottien vuoksi eivätkä pidä paljon vaaria sanoista. Kaikki kolme ovat myös arkoja vapaudestaan ja omavaltaisuudestaan: Uusmaalainen vähimmän, kun hän on kuulunut herrashovien alle, Pohjalainen enimmän, kun hän on aina ollut vapaa maanomistaja. Ja ehkä Aalantilainen on varhaimmin muuttanut pois Ruotsista, on hän niistä kolmesta se, joka enimmiten on ruotsalaisen sukuperäisen kansan näköinen, kun hän asuu niin likellä Ruotsia ja niin usein on matkoilla siellä.