Maamme kirja: 90. Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
89. Ruotsin kielestä 90. Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
91. Uusmaalaiset


Aalannin tuhansilla saarilla ja kallioilla aina varaan saaristoon asti eteläpuolella Turkua asuu ruotsalainen väestö merimiehiä ja kalastajia. He viljelevät jonkun vähän eloa ja potaatia, heillä on hevoisia ja karjaa, he polttavat kalkkia ja tiilejä, vievät laivoilla ulos puita, mutta heidän oikea peltonsa ja niittynsä on meri. Muutamat ovat laivainomistajia, rakentavat suuria laivoja ja purjehtivat vieraihin maihin saaden suuria voittoja. Toiset vievät kuutoisillaan ja kaleaseillaan kaloja, halkoja, kalkkia ja paljon muuta Tukholmaan, Turkuun, Helsinkiin ja Rääveliin. Nämä pienet kipparit purjehtivat yhden ja kahden miehen kanssa laivassa enimmite maan näkemisen mukaan tutuilla kulkuvesillään, paneuvat vastatuulella ankkuriin kallioiden suojaan, mutta saavat usein päällensä odottamattomat myrskynpuuskat ja tuulenpyörähdykset, jotka syökseyvät kallioiden nenissä heitä vastaan. Toiset elävät koko kesän kalastusveneissään ulkona merellä ja vievät syksyllä suolaisia kaloja ja turskia kaupunkeihin. Miehet, vaimot, ja lapset ovat koetelleet merta kaikissa tuulten vaiheissa, heidän kasvonsa eivät vaalistu valkeista aalloista, mutta aikansa vaivoja kärsittyä makaavat he mielellään ankkurissa rauhassa ja elävät hyvästi. Suomen luonteen rauhallisuus tekee heidät kärsivällisiksi ja huolettomiksi oman aikansa hukkaan-menosta. Sellaisia ovat useat meidän rannikko-asukkaista, heidän elämänsä on jakaunut kovan työn ja verkallisen levon alaiseksi.

Kalavene Aurajoen rannassa.jpg

Kotona asuvat he pienissä kylissä tahi yksinäisissä tuvissa, joiden kaikkein päässä on viirinsalko. Ne viettävät joulun ja juhannusyön valvomisen, tanssaavat vahvasti häissä ja syövät vahvasti lukukinkereissä. Nämä länsisuomalaiset saaristolaiset ovat matkoillaan oppineet kohteliaiksi käytöksessään. He vaatettavat itsensä sunnuntaina niinkuin herrasväki ja pitävät mielellään herrasruokia pidoissaan. Saattaa kuitenkin olla köyhyyttä kyllä väliajoilla, kun kalastaminen ei onnistu; mutta kun pitää olla hyvää, ei silloin säästetä. Talvella kutovat he verkkoa ja nuottaa. Käsitöitä tehdään täällä enemmän kuin Uudella-Maalla ja vaimot kutoivat hyvin, ennen kuin tuli tavaksi ostaa tehtaan kutomia vaatteita.

Kuva osoittaa kalaveneen, joka on pantu kiinni Aurajoen rantaan likelle Turkua. On syysilta. Yksi miehistä nukkuu levällään kiinnitetyn purjeen alla, kun toinen verkalleen nojauneena mastoa vasten polttaa lyhyttä piippuaan. Vaimo levittää yöksi nouttaresua kalanelikkojen päälle, ja pienoinen tyttö odottaa puoleksi nukkuvana iltastaan, päästäkseen sitte nukkusijalleen, suojaavan purjeen alle.