Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/2

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/1 Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983

Kirjoittanut Evald Ferdinand Jahnsson
Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/3
Lähde: Aura, 18.1.1883, nro 7, s. 3–4. Artikkelin verkkoversio.



Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983.
(Jatkoa n:roon 4).


Aatu tohtori virkkoi : Mitä provessori Selmaan koskee, niin myönnän mielelläni, että hän nykyjään on yliopiston etevin opettaja ja syvämielisin aattelija, mutta Aina provessoria en tiedä kehua erittäin eteväksi”. — ”Kyllä hän kuitenkin on kahta vertaa etevämpi kuin tuo Aappi Apila nuhjus!” — intti tohtori Liina Lintu tiuskaamalla. — Saattanee olla; enhän minä pyydä kiven kovaan väittää, että minun mielipiteeni hänestä ovat oikeat! Sinä ehkä tuntenet hänen kykynsä paremmin kuin minä” — vastasi Aatu tohtori nöyrästi. ”Tietysti tunnen!” — sanoi Liina tohtori, ylpeästi nyykähyttäen päätänsä. — ”Maljasi Aatu! Älä nyt huoli joutua liiallisesti hämillesi siitä, ett’et tähän asti ole kyennyt oikein arvostelemaan Aina provessoria! Ehkä aikaa voittaen tulet siihen kykeneväksi — eihän se ole mahdotonta. Se oli toki erittäin kauniisti sinulta tehty, että tunnustit kykenemättömyytesi! Siihen katsoen suomme sinulle väärän mielipiteesi Ainasta anteeksi” — lausui Saima dosentti. Samassa pysähtyi juna ja konduktööri ilmoitti että oltiin Hyvingän kaupungin asemalla. Vaikka tässä viivyttiin koko kaksi minuuttia, ei kukaan meistä astunut ulos vaunuista. Hyvinkä on verrattavasti vielä pikku kaupunki noin kuudella tuhannella asukkaalla eikä siinä löydy merkillisempiä rakennuksiakaan, jotka vetäisivät katsojan huomiota puoleensa. Vaunujen ikkunoista sitä vähän tirkisteltyämme istuimme taas jatkamaan keskusteluamme päivän valtiollisista kysymyksistä. Pian kuitenkin konduktööri meidän keskusteluamme taas keskeytti ilmoittamalla, että oltiin saavuttu Riihimäelle. Juna viipyi tässä seitsemän minuuttia. Kun me Saima dosentin ehdoituksesta olimme päättäneet jättää suuruspalamme syömättä siksi kunnes tältä asemalta lähdettäisiin etemmäksi, käytimme lomaaikaamme siten että vuokrasimme yhdet avonaiset sähkövaunut ja ajoimme aika kyytiä Riihimäen kaupungin katuja myöten sen merkillisyyksiä katselemaan. Riihimäki nauttii vapakaupungin oikeuksia ja varmaankin on juuri tässä seikassa haettava syy sen pikaiseen edistymiseen ja kehittymiseen. Täällä löytyy monioita suurenmoisia tehtaita ja asukasten luku nousee jo päälle kahdenkymmenen tuhannen. Kaupunki on erittäin pulskasti rakennettu. Komeimmat rakennuksista ovat kieltämättä Juutalaisten synagoga ja erään yksityisen rikkaan leskirouvan rakennuttama naislyseon kartano, joka komeine sivurakennuksinensa sijaitsee aivan kaupungin sydämessä. Suureksi edistymisen merkiksi tälle kaupungille täytyy lukea sekin seikka, että kaikki työn johtajat ja tehtaiden mestarit ainoattakaan poikkeuksetta ovat naisia, miehet tekevät vaan tavallista päivätyötä. Sellaisia Finländareja, joiden esiisät vielä kaksi sukupolvea taaksepäin olivat pelkkiä suomalaisia, löytyy täällä kosolta; — siis kaikki edistymiseen päin. — Palattuamme junalla, lähti se heti. Poissa ollessamme olivat kyyppärit kattaneet pöytämme; herkullinen aamiaisateria oli siinä valmistettuna meille. Saima dosentti kumartui pöydän yli ja tarkasteli ruokalajia. — ”Oivallista ruokaa — kelpo aamiainen! lausui hän loistavin silmin. — Mutta hei! Yhtä tässä kuitenkin puuttuu. Kuuleppas änne kyyppäri! Tinä olet unhottanut tuoda pöydälle viinaa Luuletko että me näin kylmällä ilmalla aiomme olla ruokaryyppyä ottamatta!” — ”Suokaa anteeksi kunnianarvoisat oppineet! Tuo jäi erhetyksestä minulta tuomatta” — virkkoi kyyppäri. — ”Vielä me otamme puoliskonkin ja ”tersin”! — sanoi Lina tohtori nauraen, lisäten: Tuo puoliskon ja ”ters”in ottaminen muuten ou huono tapa, mutta tänäpänä on vuoden viimeinen päivä ja tuo saapi siis käydä laatuun vielä tämän kerran. Huomenna jättämme pois kaikki pahat tavat.” — Hyvällä ruokahalulla nyt käytiin ruuan kimppuun. Pilkkaa ja ivaa laskettiin runsain määrin ruuan höysteeksi. Me miespuolisei seuran jäsenet saimme nielahtaa monta pippurikarvasta lausetta, mutta ei kuitenkaan siihen määrään asti että ruokahalumme sen kautta olisi pilaantunut. Kyllä me myös koetimme olla niin sävyisiä kuin mahdollista, ja vältimme kiihoittaa vastapuoluelaisten mieltä vastalauseillamme. Aika kului hupaisesti, tie joutuisasti. Ainoastansa vilkaisemalla katselimme ikkunoista Kaipiaisten ja Pulsan kaupunkeja joissa molemmissa juna viipyi muutaman minuutin.


{{Oikea|(Jatk.)