Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/5

Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/4

Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983 Kirjoittanut Evald Ferdinand Jahnsson

Lähde: Aura, 30.1.1883, nro 12, s. 3–4. Artikkelin verkkoversio.

Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983. (Jatkoa n:roon 10).

”Mitä mietitkään Vilho kun astut saliin esiliina edessäs!” — huudahti pruustinna. Vilho pysähtyi oven luo ja oli kovasti hämillänsä. Katsellen ja molemmilla käsillänsä pidellen, silitellen ja levitellen esiliinaansa, virkkoi hän hiljaisella äänellä: ”Mutta onhan tämä ihan puhdas, äiti kulta, juuri äskeisin pesusta tullut! Tänä aamuna Heikki sen silitti.” — ”Vaikka niinkin, niin ei sinun kuitenkaan sovi pitää esiliinaa seuroissa. Riisu se nyt heti pois!” — sanoi pruustinna, lisäten kääntyneenä meihin: ”Maitotalouttamme hoitaessansa on Vilho tottunut käymään esiliinalla, jotta hän ei enää muulloistenkaan muista sitä jättää pois.” Kun Vilho oli saanut esiliinansa riisutuksi talutti äitinsä hänetkin meidän luoksemme ”kauniisti tervehtimään vieraita.” Vilho olikin vilkas poika ja toimitti miellyttävällä tavalla tehtävänsä, sievästi niiaten ja ystävällisesti hymyillen. ”Mitä nyt olette tehneet meille uuden vuoden lahjoiksi? Arvaan, että teidän ahkerat kätenne ovat jotakin saaneet aikaan” — kysyi Saima dosentti sitte kuin tervehtämispuuhat olivat ohitse. — ”Meillä on ollut askareistamme niin vähän loma-aikaa käsitöihin, ett’ei ole juuri mitään sanottavaa ehditty saada valmiiksi sillä alalla — vastasi Heikki — kuitenkin olen kutonut kolme paria sukkia ja neulonut yhden paidan kullekin veljelle” — ”Ja minä olen kutonut talvisormikkaat solmiskellut kaulahuivin kullekin teistä” — huudahti Vilho. — ”Kas vaan, onhan siinä jotakin! Mutta tästä lähtien ei teidän tarvitse vaivata sormianne sukkia kutoessanne; — minä toin teille Uudenvuoden lahjaksi uudenaikaisen sukankutomiskoneen, jolla viidessä minuutissa voi punota kokoon sukkaparin.” — Tämä Saima dosentin antama lahja miellytti molempia nuoria sanomattomasti. ”Nyt me iltapuhteilla kudomme sukkia myytäviksikin!” — huudahti Heikki. ”Me lähetamme niitä Pietariin ja tempoamme sieltä kelpo rahasummat kukkaroihimme!” — arveli Vilho. — Illemmalla kuin ainoastansa provasti ja hänen molemmat vanhemmat tyttärensä sekä Teemu kauppias ja minä olimme salissa saapuvilla otti provasti puhuaksensa siitä, että Ainan olisi päättäminen opintonsa Yliopistossa ja jäämään kotia äidin avuksi ja pojat sen sijaan lähetettävät johonkuhun oppikouluun. Tämä esitys nostatti molempien sisarien mielikiihkoa. — ”Se on mahdotonta, että Ainan opin rata katkotaan hänen veljiensä tähden! Sellaista menettelyä sopisi kutsua hurjuudeksi, vielä hulluudeksikin! Varmaan saavutta Aina aikaa voittaen korkean aseman oppineitten joukossa taikka ylhäisissä valtiopiireissä!” — huudahti Kuopion yliopiston rehtori. ”Mitä hyötyä voisi äidillä olla hänestä? Eihän Aina ymmärrä maitotalouteen ja kyökkipiiriin kuuluvia asioita ensinkään! Isää hän voisi auttaa saarnaamalla, mutta kun tuo meidän tyhmä kirkkolakimme estää häntä sitä tekemästä, niin ei hän ole miksikään hyödyksi täällä kotona” — sanoi Saima dosentti kiivasti. ”Pait sitä — lisäsi rehtori — ovat pojat kansakoulussa käydessänsä saaneet niin paljon oppia kuin tarvitsevatkin! Ajan vaatimukset eivät ole suuret miespuolisten suhteen ja sääntö tietysti on se, että jokainen, joka vastoin ajan vaatimuksia niissä oloissa, joihin luoja on hänen asettanut, on tarpeeksi oppinut ja sivistynyt”. Vanha provasti oli tuskissaan. ”Onko asian laita sinunkin mielestäs siten?” — kysyi hän minulta.” ”Näin rikkioppineitten väitteitä minä en kykene arvostelemaan” — vastasin häveliäästi. ”Entäs mikä on sinun ajatukses tämän asian suhteen?” kysyi provasti Teemulta. Teemu kauppias katsoi ällistyneenä suu selällänsä kysyjään: Vihdoin vastasi hän: ”Minunko? Jos Saima sanoisi, että kissa on koira taikka että hevonen on härkä, niin olen ehdottomasti samaa mielipidettä kuin hänkin!” Saima dosentti nyykähyttä mielihyvällä päätänsä ihailijallensa. Minulle hän kuiskasi: ”Kyllä minä sittenkin luulen, että nain tuon Teemun.” — Muuten kului ilta hauskasti ja hupasti. Ruokaa ja juomaa oli yltäkyllin. Illalla maata mennessäni luin ikkunan ruudut, kuinka monta niitä oli, että yöllä näkemäni uni muka olisi totta. Omasta kokemuksestani voin nyt vakuuttaa, ett’ei se temppu miksikään auta, sillä satuinkin samana yönä näkemään sellaista unta, että mailma oli nurin päin. Seuraavana päivänä elikkä Uudenvuoden päivänä kävimme Ruskealan marmorilouhoksessa katsomassa siellä tekeillä olevaa kuuluisaa taideteosta. Vaikk’ei tämä taideteos vielä ole valmis, on sitä ihailemassa kuitenkin jo käynyt satoja tuhansia ihmisiä kaukaisimmiltakin mailta. Jok’ainoassa junassa saapuu niitä sadottain Ruskealan pysäkille. Eikö sitä ole ihmettelemistä. Sillä niistä ajoista asti, jolloin E’gyptin pyramidit tehtiin, ei ole näin suureen työyritykseen ryhdytty. Tämä mahtava teos tehdään, niinkuin jokainen hyvin tietää, Suomen valtion kustannuksella niiden Kuopion naisten muistoksi, jotka päättivät perustaa ensimmäisen naislyseon Suomessa. Aikomus oli saada se pystytetyksi Kuopion yliopiston edustalle jo viime syksynä samana päivänä, jolloin mainitut naiset sata vuotta takaperin tekivät tuon kansamme edistymiselle niin ylen tärkeän päätöksen, mutta sitä ei saatu siksi valmiiksi, vaikka sitä jo on taottu, hiottu ja veistetty enemmän kuin viisikolmatta vuotta. Paraikaa täällä työskentelee 20 naistaiteliaa ja 300 työmiestä. Viisitoista niistä kahdestakymmenestä polvistuneista naisista, jotka kohottaen tulisoittoja (valon ja sivistyksen pyhiä soittoja) Suomettarelta vastaan ottavat laakeriseppeleen, ovat jo valmiit. Työn vaikeutta voipi arvata, kuin ajattelee että koko tuo äärettömän suuri muistopatsas yhtenä kappaleena hakataan ulos vuoresta ja että yksin Suomettaren (hartioihin asti valmis) kuva on lähes 150 jalkaa korkea. Uusi sivurata, jota myöten tätä hirveän raskasta patsasta ai’otaan kul-. jettaa Kuopioon, on jo lähes valmis ja eräs naisinsinööri on keksinyt hyvin nerokkaan vipukoneen, jonka avulla se nostetaan rautatielle. Ensin oli ai’ottu viedä se määrätylle asemallensa ilmapallon avulla, mutta tästä tuumasta luovuttin, kun pelättiin, että patsas matkallansa sysäisi kumoon kaikki tiellä olevat kirkontornit ja ehkä loukkaantuisi korkeita vuorenkukkuloita vastaan kolistellessansa. Voi! Mahdikkaasti mieltä valtaava on tämä patsas jo puoleksi valmiinakin! Mitäpä sitte, kun se täydellisesti valmistuu, kun siinä suurilla kultaisilla kirjaimilla nähdään nämät kansalaistemme sulintta kiitollisuutta osoittavat sanat piirrettyinä: Kun Jumala tahtoo että jonkun suuren mietteen pitää kulkeman halki Suomen kansan, niin antaa hän sen syntyä Kuopion naisten povessa!^[1] — Seuraavana päivänä läksin Ruskealan vieraanvaraisesta pappilasta, annettuani ”rehtorille” sen lupauksen että odottaisin häntä kaksi päivää Sortavalassa. Kolmannen päivän aamujunassa hän lupasi tulla ja sitte olla matkakumppalini aina Turkuun asti, hän kun muutenkin oli aikonut matkailla tänne ottaaksensa osaa siihen suureen naiskongressiin, joka huomenna avetaan täkäläisen naislyseon suuressa juhlasalissa. Puheena olevalla junalla hän tulikin ja hänen seurassaan lukematon joukko oppineita naisia Kuopiosta. Jok’ainoalla pysäkillä, jok’ainoassa kaupungissa, jonka kautta kuljimme lisääntyi Turkuun pyrkivien naisten luku ja uusia vaunuja otettiin tuon tuostakin lisäksi siksi että juna Auran pysäkiltä lähtiessämme oli kasvanut kolmen virstan pituiseksi. Tokkohan niin pitkää junaa milloinkaan ennen on saapunut Turkuun! Kylläpä se näky jo ansaitsikin sen, että enemmän kuin kolmekymmentätuhatta Turkulaista soitolla ja soitti milla oli ottamassa junaa vastaan. — Kongressi-julistus on jok’ ainoan kadun kulmaan naulattu, jotta jokainen helposti saattaa nähdä ja lukea, mitkä kysymykset kongressissa tulevat keskustelviksi. Tahdon vaan mainita, että korkeasti oppinut matkakumppalini erittäin lupasi puolustaa seuraavia: 1. Kolme viidettä osaa senatin, hovioikeuksien, valtiopankin hallituksen ja kaikkein muitten hallituskuntien jäsenistä pitää oleman naisia. 2. Uusi naisyliopisto on perustettava Ouluun. 3. Puolet vaikuttamassa olevista lyseoista poikia varen ovat mitä pikemmin sitä parempi muutettavat naislyseoiksi. 4 Haaraosasto miehiä varten E’voisten metsäkoulussa on oppilaiden puutteessa heti kohta lakkautettava. 5. Samasta syystä on samoin tehtävä Mustialan naispuolisen karjakkoosaston kanssa. 6. Käsitöistä poikakansakouluissa on ompelutaito pidettävä tärkeimpänä. — Niille jotka huomena aikovat mennä kongressin avausjuhlaan, mutta jotk’eivät tarkemmin lue sanomalehdissä löytyviä ilmoituksia, saan tiedoksi tehdä, että miehille jaetaan ainoastansa kalteripilettejä ja että niitä on saatavina kaikissa kirjakaupoissa.

1. Tämä lause on mukailema seuraavasta suuren Ranskalaisen historioitsian Lamartinen lauseesta: Kun Jumala tahtoo, että jonkun suuren mietteen pitää kulkeman halki mailman, niin antaa hän sen yntyä Ranskalaisen povessa.

Lisätyt viitteet

Muistelmia matkaltani Ruskealan pappilaan uuden vuoden aikoina vuonna 1983/4