Mustalainen (Södergran)
| Mustalainen Kirjoittanut Edith Södergran |
- Minä olen mustalainen vieraasta maasta,
- pitelen kortteja ruskein, salaperäisin käsin.
- Päivät seuraavat päiviä, yksitoikkoisina ja kirjavina.
- Katson uhmaten ihmisten kasvoihin:
- kuinka he tietäisivät, että kortit polttavat?
- Kuinka he tietäisivät, että kuvat elävät?
- Kuinka he tietäisivät, että jokainen kortti on kohtalo,
- kuinka he tietäisivät, että jokaisella kortilla, joka kädestäni putoaa,
- on tuhatkertainen merkitys?
- Ei kukaan tiedä, että nämä kädet etsivät jotakin.
- Ei kukaan tiedä, että nämä kädet ojennettiin kauan sitten.
- Että nämä kädet tuntevat hyvin kaiken
- ja kuitenkin koskettavat kaikkea kuin unessa.
- Maailmassa on vain yksi pari sellaisia käsiä.
- Minä kätken nämä ihmeelliset saalistajakädet
- punaisen liinan alle
- uhmaten ja raskasmielisenä, sormuksin koristettuina ja väkevinä.
- Nämä ruskeat silmät katsovat täynnä rajatonta ikävää.
- Nämä punaiset huulet palavat sammumattomassa tulessa,
- nämä suruttomat kädet suorittavat kerran työnsä tulenkajoisessa synkässä yössä.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.