Nuhteita ”johtaville naisille”

Nuhteita ”johtaville naisille”. Kirjoittanut Elisabeth Löfgren

Muuan kirjoittaja moitti U. S:n 267 n:ssa sitä kantaa, jolle ”Suomen johtavat naiset”^[1] ovat asettuneet prostitutionikysymyksen sekä epäsiveellisen kirjallisuuden ja taiteen suhteen. Kirjoittaja lausuu: ”Suomen johtavat naiset ovat kaikilta arveluitta^[2] heittäytyneet taisteluun ohjesääntöistä haureutta vastaan, mutta ainakaan ei ole tullut tämän kirjoittajan tiedoksi, että he olisivat ryhtyneet niin voimakkaiden epäsiveellisyyden edistäjäin kimppuun, kuin ovat epäsiveellinen kirjallisuus ja epäsiveellinen taide.”

Mitä siihen nuhteesen tulee, joka piilee kirjoittajan sanoissa, että puheena olevat naiset ovat ”kaikitta arveluitta heittäytyneet taisteluun”, niin meidän on peräti vaikea käsittää, miksi niiden, joita ohjesääntöisen haureuden olemassa olo loukkaa naisina, äiteinä, kasvattajina sekä kristillisen yhteiskunnan jäseninä, pitäisi enemmän ”arvella” antautuessaan taisteluun epäsiveellisyyttä ja sen puoltajia vastaan, kuin johtavat miehet, kuten esim. herra A. Meurman, tohtori Relander y. m. ovat ”arvelleet” ryhtyessään samaan taisteluun. Ensiksi-mainittu lausui jo v. 1887 Finlandissa n:o 47, jonka lehden päätoimittajana hän silloin oli, m. m. seuraavaa: – – – ”maamme laki on meidän käsittääksemme tässä suhteessa päivän selvä: se ei tiedä mistään laillistetusia siveettömyydestä (den erkänner icke någon legaliserad otukt), eikä sen määräyksiä ole edes yritettykään perustuslaillista tietä kumota. Meillä ei siis voi olla puhettakaan siitä, pitäisikö kristillisen yhteiskunnan suvaita tahi olla suvaitsematta siveettömyyttä; kysymys on vaan: millä oikeudella on selvä lain määräys poljettu; miksi ei lain noudattamista valvota saattamalla rikkojia syytteesen? – – – – Ja etenkin täytyy kummastella, kun kuulee, että talonomistajille, jotka ovat tehneet valituksen siitä, että heidän yö- ja kotirauhansa on likitienoilla sijaitsevain paheenpesien vuoksi tullut häirityksi, julkeasti vastataan: ”noilla naisilla on oikeus asua missä tahansa”, – vaikka laki selvään sanoo, ettei heillä ole oikeutta asua missään. – – – Me toivomme, että lain määräyksiä noudatetaan” j. n. e.

Kuten näemme, ilmestyy näissä herra A. M:n lausunnoissa ihan sama katsantotapa kuin Suomen Naisyhdistyksen ”vastalauseessa”, jossa myöskin vaaditaan lain määräysten noudattamista.

Seuraa sitten yllämainitussa U. S:n kirjoituksessa nuhde siitä, etteivät ”johtavat naiset” muka ole ryhtyneet kaunokirjallisuudessa ja taiteessa esiintyvää epäsiveellisyyttä vastustamaan. Jos tällä tarkoitetaan, ettei yllämainitussa ”vastalauseessa” lääkäriseuran ja Turun kaupunginvaltuusmiesten antamia prostitutionia puoltavisa lausuntoja vastaan mainita mitään epäsiveellisestä kirjallisuudesta y. m., niin myönnämme kirjoittajan puhuvan totta, mutta syy onkin selvä, sillä eiväthän lääkäriseura ja kumpp. lausunnoissaan puhuneet mitään siveettömän kirjallisuuden ja taiteen tuottamista eduista. Mutta jos kirjoittaja tahtoo väittää, etteivät ”johtavat naiset” ollenkaan ole ryhtyneet epäsiveellisen kirjallisuuden kimppuun, niin hän puhuu perättömiä, sillä tämän he tekivät jo aikoja sitten. Arvoisa U. S:n kirjoittaja ei siis tiedä, että pontevimmat vastalauseet, mitä meillä tietääksemme on esiintuotu puheena olevaa kirjallisuutta vastaan, lähtivät suureksi osaksi juuri näiden ”johtavain naisten” piiristä siihen aikaan, kuin herra Geijerstam täällä piti hyvintunnetut esitelmänsä ja nimimerkin Aarne, A–i–a y. m. vähemmän tunnetut toivat esiin jyrkät vastalauseensa n. s. Nordau-Strindberg-Geijerstam-laista kirjallisuutta vastaan. Mutta minkä kiitoksen he siitä saivat? Mitäs muuta kuin ivallisia ”kronikoita” Dagbladissa ja niin ikään pilkansekaisia lausunnoita A. Meurman’in toimittamalta Finland-lehdeltä, joka julkaisi kokonaisen pääkirjoituksen noiden ”protestien,” johdosta^[3]. Tässä kirjoituksessa lausutaan m. m. seuraava ”sana aikanansa”:

”Aina yleisö protesteeraa niitä vastaan, jotka kirjallista rihkamatavaraa kaupitsemalla loukkaavat säädyllisyyttä. Mutta onko mokomista protesteja hitusenkaan käytännöllistä hyötyä. Ottavatko likaveden tarjoojat niiden johdosta puhdistaakseen tavaraansa? Vieläkö mitä? Likaveden tarjoojat kohtelevat heitä kuten kyökkipoika suuttunutta kokkia: hän kuuntelee ja jatkaa syöntiään.”

U. S:n kirjoittaja kaiketikin vastaa tähän, että Geijerstamin aika on jo kauan ollut ohitse – ja kokemus todistaa, ettei aina voida varmaan tietää, tokko v. 1891 enään ajatellaan samaa kuin 1887 julkisesti lausuttiin, ja että paremmaksi vakuudeksi sopisi uudistaa lausuntonsa. Sallittakoon meidän siis huomauttaa, että vastalause epäsiveellistä kirjallisuutta ja taidetta vastaan ilmestyi viimeksi tänä syksynä siinä julkisessa esitelmässä, jonka Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja piti ylioppilasten raittiusyhdistyksen iltamassa. Mutta ranskalaiset lokakirjat ”Les parisiennes”, ”La peau y. m., ovatko ne edes saattanut ”johtavia naisia” punehtumaan? Varmaankaan eivät. Ja tähän on se yksinkertainen syy, etteivät he tietääksemme niitä lue, eikä Zola’n ja Maupassant’in teoksia löydy heikäläisten kouluijässä olevain tytärtensä ja poikiensa kirjahyllyiltä.

Toivomme kaikesta sydämestä että U. S:n artikkeli-sarjasta (Turmiollisesta kirjallisuudesta) on oleva enemmän ”käytännöllistä hyötyä” kuin naisten vastalauseista. Sopiihan toivoa että ainakin ylioppilaskirjaston hoitaja tai muut asianomaiset ottavat U. S:n sanoja kuuleviin korviin.

1. ”Johtavilla naisilla” kirjoittaja – kuten ajatus-yhteydestä selvään huomaa – näkyy tarkoittavan Suomen Naisyhdistyksen jäseniä.
2. Meidän harventama.
3. Katso Finland, n:o 52 v. 1887. Pääkirjoitus Om protester (protesteista).

E[lisabeth]. L[öfgren].

Lähde: Uusi Suometar 25.11.1891.