Oppipoika
Ulkoasu
Oppipoika. (Laulu Porvoosta). Kirjoittanut anonyymi |
Sävel: ”Mun isän’ oli sotilas”. |
- Mun mestarin on häijy mies,
- Ja luja luonteeltaan.
- Hän selkäänikin antaa ties’
- Paksulta pampullaan.
- Kipeesti löi se hemmetti
- Ja vielä manas, kiroili,
- Niin että varsin hikoili
- Se häijy mestari.
- Sen illan muistan ijäti,
- Kun selkään viimeks’ sain.
- Se kirveli niin häijysti
- Ja poltti ruumiissain.
- Tuo ”ukon” pumppu kauhea
- Ruumiini oli ruhjoa.
- Eik’ siitä ollut apua,
- Vaikk’ koitin rukoilla.
- Mä köyhä, kaikkikärsivä,
- Raukka ja onneton,
- Mull’ ain on tehty vääryyttä,
- Kun olen turvaton.
- Mutt’ vartus kun ma kasvaa saan!
- Niin kohta kaikki maksetaan
- Sull’ vuorosta taas annetaan
- Pumpulla samalla!
Laihapoika.
Lähde: Työmies 3.11.1900.