Oton joulu-ilta

Oton joulu-ilta. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell

Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Ottos Julafton.

Yli laivan partaan katselemaan

Jäi poikanen, lapsi aivan.

Meri lainehti; maast’ ei tietoakaan.

Hämy peitti jo purjeet laivan.

Pään silkkiä hyväili tuulonen,

Vaan silmään jätti se kyynelen,

    Soi vieriä sen

        Meren helmaan.

»Ja joulu on kotiini saapunut, –

Näen kuusen välkkyvin valoin;

Sisarukseni laulavat – siunatut –

Sitä kiertäen pienin jaloin.

Ilo silmiss’ on isän, äidin – vaan

Merimiestä he muistavat, poikastaan,

    Hänen kamppailuaan

        Meren teillä.

Lie heillä siunaus lapselleen –

Se olkoon lahjani parhain!

Kuin hattara kultasiipineen

Mua seuraa se myöhään ja varhain.

Ja luonani on Isä taivainen

Ja siskojen toiveet ja enkelten –

    Ole yksin mä en

        Meren teillä.»

Hän taivasta katsoi, ja hymyävän

Sen tähtien parvi näytti.

Hänen mielensä – miks, ei tietänyt hän –

Ilo, toivo ja autuus täytti.

Pian miesten keskellä remuisain

Pyhäss’ yössä hän nukkui, lapsi vain,

    Unin onnekkain

        Meren yllä.

Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.