Otteita pastori U. Gygnaeus’en kirjeistä Sitkan saarelta v. 1840–1841/2

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
I osa Otteita pastori U. Gygnaeus’en kirjeistä Sitkan saarelta v. 1840–1841
II
Kirjoittanut Uno Cygnaeus
III osa
Lähde: Wiipurin Sanomat, 12.1.1888, nro 8, s. 2. Artikkelin verkkoversio.

Käännös.


Otteita pastori U. Cygnaeus’en kirjeistä Sitkan saarelta v. 1840–1841.
II.

Novo-Archangelsk, 13 p:ä Toukokuuta 1841.

---

Muutamia kuukausia sitten näimme täällä Novo-Archangelskissa hupaisan ihmiskokouksen. Toimelias ja älykäs kuvernöörimme, Etholén, oli kutsunut lähellä sekä ulompanakin saarella asuvat Koluschilaiset tanssikemuihin, jota varten suuri rakennus kyhättiin. Tänne kokoutui noin 700 ylimystä, paitse palvelijoita, jotka raukat saivat viettää aikansa ulkona sill’aikaa kun tuota ylhäistä seuraa kestittiin teellä, rommilla, riisipuurolla y. m. Kemut kestivät kaksi päivää ja monenmoiset puvut sekä joka heimon erilainen tatueraustapa tarjosi hupaisan näön. Päiväkaudet tanssivat heimot erilaatuisia tanssiaan, ja mitä onkaan meidän vilkkainkin valssi tahi masurkka verraten näiden luonnonlapsien hyppyihin ja käyristyksiin? Joka jännes ja hermo ovat pinnistyneet, silmat usein nurin päässä, hiki virtaa ja läähätetään kuin uupuneet keskievarin hevoskonit. Naiset eivät ottaneet osaa tanssiin, mutta iltasella rommin vaikutus pani heidät sellaiseen intoon, jotta säestivät jotenkin epäsointuvaa ja raivokasta musiikkia, viskelleen itseään sinne tänne. Musiikki, miten Suomen Laukaassa, oli melkeen Vokalimusiikkia, kuitenkin oli se hieman parempaa, kuin viime mainitussa pitäjäässä, sillä olihan täällä ehk’edes yksi kone, suuri niin kuts. tambour de basque, johonka tahtia lyötiin tarmokkaasti suurella nuijalla.—Tanssin johtaja pitkine sauvoineen ohjaa tanssin menoa. Yllämainitun juhlallisuuden tarkoitus on saada Koluschilaisten itsensä tuomaan tänne nahkatavaransa, jott’ei yhtiön olisi tarvis, miten muulloin, laittaa laivoja lahdelmiin niitä etsimään ja ostamaan. Syytä on otaksua tarkoituksen onnistuvan, sillä Koluschilainen on sanansa pitävä ja kiitollinen, mutta ennen kaikkea rommin janoinen.

Kuvernööriltä vaaditaan suurta älyä välttääkseen kollisionia englantilaisten kanssa, joita täällä kaikkialla kuljeksii kallisarvoisten saukon nahkain ostossa. Jos siis Koluschilaiset kerran saadaan tottumaan tuomaan nahkatavaransa täkäläisille vuosimarkkinoille, on sillä ääretön etu voitettu. Tämä on yksi niitä tarkoituksen mukaisia hankkeita, joita nykyinen kuvernöörimme on toiminut siirtolais-komppanian todelliseksi eduksi. Hänen huoltansa ja tointansa työväen eduksi todistaa myöskin se, että hän on yhtä suuri ihmisystävä kuin taitava ja uuttera hallintomieskin.

Todisteena teollisuuden kukoistuksesta voi mainita, että täällä äskettäin laskettiin vesille pieni erinomaisen siisti höyryvenhe; se on vähempiä teoksia täällä. Tosin oli jo ennen isompi höyryvenhe täällä, mutta senkoneisto oli Pohjois-Amerikan Vapaavalloista hankittu. Ylipään tehdään täällä oivallista, varsinkin sepän ja nikkarin työtä. Muuten on kaikillakin käsityöläisillä täällä sangen hyvät raha-ansiot—ja voipikin sanoa että säännöllinen, ryyppäämätön mies, jossakin käsityössä ollen kätevä, voipi täällä 5 tahi 7 vuoden aikana koota vähintäkin säästöön 3 eli 4 tuhatta ruplaa. — Jos tänne saataisiin naineita perhekuntia, joista mies olisi käsityöläinen ja nainen pesijä, saisivat he hyviä rahatuloja, sillä vaatteenpesu on täällä tavattoman kallista. Niinpä maksetaan esim. 25 kauluksesta eli 25 nenäliinasta pesupalkkaa 1 pullo rommia, mikä meille itselleen tulee maksamaan 2 ruplaa 25 kop., mutta työväelle on sen keskihinta 10 ja 15 ruplan vaiheella; näin ollen saapi pesijä 40 ja 50 kopeekan vaiheelle pesupalkkaa kappaleesta sekä pesettäjän oman saippuan. Mutta tänne tulijain täytyy olla 1:si siivoihmisiä — täällä olevat naiset ovat epäkelpoja,— ja 2:si on heidän sovittava lähteissään niin, että vapaasti pääsevät matkakulungeitta aina Pietariin asti takasin, sillä suomalaistemme onnettomuus on että he tänne tullessaan hyppäävät suden tavoin kuoppaan, tulevat miettimättä miten palata, joten kotimaahan takasin mennessä kuluttavat kaiken säästönsä.— Mitä minuun itseeni tulee, olen tyytyväinen asemaani. Tosin tämä vuosi on minulle ollut katkerin elämässäni, mutta myös moni ilon kukkanenkin on sen aikana kukoistanut, moni sulouskin sydäntäni ilahuttanut ja rauhan hetki mieleeni koittanut.— Onpa ilahuttavaa nähdä hyvässä tarkoituksessa kylvetyn sivistyksen siemenen itävän, ja josko vitkallisestikin, kypsyvänä hedelmänsä kantavan.

B-m:n ja hänen perhekuntansa puolesta saan tervehtiä. Hän kävi äskeisin Kalifornian lahdella suolan ha’ussa. Cormenin saarella, Loretan edustalla, on järvi, jossa on 6–8 tuumaa paksu suolakerros; tällä kertaa oli suolan irti saanti äärettömän vaivaloista, sillä rankat sateet olivat kohottaneet veden 2 kyynärää suolakerroksen päälle, niin että työväen täytyi seista vyötäisiin asti vedessä ja sitte painaa päänsäkin veden alle irroittamaansa suolaa ylös saadakseen. Vihdoin sai hän kokoon 6,000 puutaa suoloja, joissa on meille kahdeksi vuodeksi.

---

C.