Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa IV

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa III

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa IV Kirjoittanut J. R. A.

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa V

Pakanuuden ajan kalmistoja Hämeessä ja Satakunnassa.

IV.

(Jatk. 118 n:on lisälehteen.)

Ylistaron (Näppärin) kestikiewarin luona, lähellä muinoista ”Teljen kaupunkia", näytteli minulle kestikiewari useita soikeita hautakuoppia melkein samaa muotoa, kuin ne, jotka tapasin Päiwäniemellä ja Hinsalan saarella Wesilahdella. Kestikiewarin tallin takana oli niitä, lähellä wanhaa susikuoppaa, neljä, joista pisimmät oliwat kahdeksan askelta. Wähän matkaa talosta oli soukassa Lautakatonmäessä 3 samanlaista kuoppaa, noin 5 askeleen pituisia, ja Suontaustan mäen alla piti eräässä töyränteessä lähellä ”Piitarin waarin mökkiä" oleman 2 tai 4 samanlaista kuoppaa. Maa mäkien wälillä on niin alhaista ja wetistä, että siinä ehkä muinoin on järwi lainehtinut. Hra Killinen, jonka myöhemmin tapasin Helsingissä, kertoi että Kokemäellä oli tuonkaltaisesta kiwitetystä kuopasta, muistaakseni tänä kesänä, löytty ihmisen luuranko.

Kokemäeltä lähdin Euraan, jonka kalmisto-rikkauden warsinkin K. Killinen wiimeisellä kertomuksellaan Ulwilan kihlakunnan muinaisjäännöksistä on tehnyt tunnetuksi. Eurajoen laaksossa kummallakin puolen kirkkoa, kohoaa noin 2 uuden wirstan alalla useita mäkikohtia ikäänkuin wähäisiä saaria, joista kenties pitäjä muinoin on nimensäkin saanut (saaret, ruots. öarna, Wöyrin murteessa euran). Kaikissa noissa saarissa näkyy olewan tai olleen hautoja. Ne tuntee soikeista sywennyksistä maanpinnassa, joita muutamissa saarissa, esim. Käräjämäessä ja Lauhian-mäessä, on sadottain.

Mainehikkain kaikista on ollut Pappilanmäki, jonka haudoista jo wiime wuosisadalla kirkkoherra Laihiander kertoi. Milloin hietaa ajettaissa, milloin pappilan rakennuksia perustettaissa on siitä löytty muinaiskaluja, joita wasta w:sta 1843 pitäin on yliopiston museoon saapunut. W. 1870 käwi t:ri Ignatius Eurassa tutkimusretkellä ja awasi Pappilanmäellä 4 hautaa, joista kaksi sisälti kaluja. Lähellä noita Ignatius'en awaamia hautoja oli wielä muutamia epäselwiä sywennyksiä näkymissä, mutta muualta, esim. portaiden edustalta, ne owat ajoteitä tehdessä ja kaswitarha-töissä häwinneet. Wielä w. 1876 löyttiin noin 100 jalkaa luoteispuolella pytinkiä, portaita pakaritupaan tehdessä, pari miekkaa ja 4 keihäänkärkeä, jotka Euran nykyinen prowasti Rosengren toimitti Helsinkiin. Kaikki Pappilanmäen löydöt owat suomalaisia myöhemmällä rauta-ajalta; niiden seassa on arapialainen rahakin wuodelta 917.

Pappilaan poiketessani noita hautoja kysymään jouduin sinne asumaan ja ystäwällisintä wieraanwaraisuutta nauttimaan Eurassa ollessani, wieläpä sain sieltä ja Kauttuan ruukista työmiehiäkin awukseni. Äskenmainituista sywennyksistä pappilan pytingin länsipuolella kaiwatin kolmea, mutta ainoastaan yksi hawaittiin haudaksi. Turpeen alla oli maa poltettua; sitä seurasi selwa hieta, jossa kyynärän sywyydessä jälleen ilmaantui palon jälkiä. Siinä ei kuitenkaan tawattu luuta eikä kalua, mutta korttelia sywemmällä tuli esiin lahoilewia luita hewoisen luurangosta, samoin kuin eräässä haudassa, joita t:ri Ignatius oli kaiwattanut.

Käräjämäki on sitä wastoin edelleen täynnä hautoja. Se on pitkäläntä hietaharju, jonka keskellä on n. s. ”tuomarin ympyrä", 12 noin kyynärän korkuista kiweä kehässä ja 13:as keskellä. Lähellä tuota ympyrää on kaksi multaista wallikehää, ikäänkuin jäännöksiä kahdesta hautakummusta, joiden pohja olisi keskikohdalta paljastettu ja multa ajettu tasaisesti kehälle. Muuten on mäen pinta täynnä hautasywennyksiä, jotka pituudeltaan owat poikki mäen, idästä länteen. Mäen kummastakin päästä on suunnattoman paljon hietaa ajettu ja Jumala ties' kuinka paljon hautoja häwitetty; pohjoispäästä on mäkikappale, tunnettu nimellä Osmanmäki, hiedan-otolla erilleen katkaistu. Tuon Osmanmäen ja Käräjämäen wälillä on nyt kaksi torppaa. Wähän on enää Osmanmäestäkään jälillä. Sen keskusta on niin sywälle kaiwettu, että pellot, jotka ennen ulettuieat mäen juurelle, nyt uhkaawat wieriä hautaan. Osman talon isäntä sanotaan sentähden kieltäneen siitä hietaa ottamasta. Osmanmäellä sanotaan ennen olleen samallaisia hauta-sywennyksiä kuin käräjämäelläkin; nyt ei niitä enää näy soukilla ruohuttuneilla syrjillä, jotka wielä owat jälillä, mutta turpeen alla näkyi itäsyrjässä olewan poltettu maakerros, josta kaiwettaissa löytyi nytkin waskisolitus, liuska willawaatetta, jota waskiputket reunassa omat säilyttäneet, sekä pari weistä. Samassa itäsyrjässä mäen jälillä olewassa rinteessä oli wielä näkywissä noin puolen kolmatta sylen lewyinen ruohottunut wallitus, ikäänkuin terwahauta, jommoinen se ei kuitenkaan woinut olla, sillä wallissa oli maa puhdasta. Tuosta Osmanmäen itäwierteestä löydettiin wiime kesänä se runsas määrä myöhemmän rauta-ajan muinaiskaluja, jotka prowasti Rosengren silloin lähetti Muinaismuisto-Yhdistykselle. Niitä oliwat talonpojat löytäneet hiedan-ajossa ja tuota ruohottunutta syrjää kaiwaessa, siinä kun wielä silloin oli ollut hautasywennyksiä näkywissä.

Käräjämäessä sanotaan paikan omistajan 1849 kaiwattaneen 10—12 hautaa, mutta silloin ei löytty muuta kuin keihään kärki. T:ri Ignatius kaiwatti siinä 1870 ”useita hautoja" lounaspuolella tuomarin-ympyrää ja sai kolmesta haudasta kaluja: kaksi pientä waskisormusta, kaksi keihäänkärkeä, toinen ruodolla, toinen warsiputkella warustettu; sekä tuliraudan. Minä kaiwatin käräjämäessä 14 hautaa; ensimmäiset neljä mäen eteläpäässä, hietakaiwoksen rajalta, toiset kymmenen pohjoisen hietakaiwok- sen ja tuomarin-ympyrän keskiwäliltä. Muodoltaan nuo haudat oliwat kaikki jotenkin samaalaatua. Sywennys maanpinnassa on noin 3 kyynärää pitkä, I½ leweä ja ½ kyyn. jywä. Kohta turpeen alla oli maa poltettua, ikään kuin olisi haudalla Manalaisille uhrattu, sitten nähtiin hiedassa palon jälkiä 5 tai 6 korttelin sywyyteen asti, luonnollisesta maanpinnasta luettuna. Siinä missä palon jäljet puuttuiwat oli waikeata arwata kuinka awaraksi hauta oli kaiwettu, koko mäki kun on löysää hietaa, jonka paljastaan kosteus koossa pitää. Yksi hauta oli kokonaan hiilen ja tuhan sekaisella hiedalla täytetty, mutta siitä ei mitään kalua eikä luutakaan löytty; kolmessa haudassa sitä wastoin tuskin tuntui mitään palon merkkiä itse haudassa, mutta niissä löyttiin näytteeksi joku murunen palanutta luuta. Mäen eteläpäässä ei löytty kuin yksi pieni waskikappale turpeen alisesta palokerroksesta eräässä haudassa. Toisessa hautaryhmässä löyttiin kolmesta haudasta hiukan kalua. Yhdessä oli pieni waskinen kaarisolki, jonka rautaisen neulan ruosteesta willalankaa käwi näkywiin, sekä sieraimen katkelma; toisessa oli kaunis kahteen käppyrään kiertyneen lohikäärmeen muotoinen waskisolki ja rautaiset keritsimet; kolmannessa spiralikierteinen waskisormus.

Nuo löydöt, warsinkin tuo mainittu kaarisolki, joka on rautakauden aikajaksolta ennen w. 450 j. Kr. s., todistaa että Käräjämäen haudat ainakin tällä kohdalla, tuomarin-ympyrän pohjoispuolella, owat wanhemmalta rauta-ajalta ennen Suomalaisten tuloa Suomenniemelle.

(Jatk.)

Lähde: Uusi Suometar 10.10.1887.