Papin tytär: XVII luku
| XVI luku | XVII luku Papin tytär Kirjoittanut Juhani Aho |
XVIII luku |
Kun Elli seuraavana aamuna nousi ylös, kohtasi hän ylioppilaan eteisessä. Hänellä oli jalassaan pitkävartiset saappaat, ja hän laitteli matkalaukkuaan. Elliä hän tervehti hauskasti ja tuttavantapaisesti, niinkuin eilenkin aamupäivällä.
Samassa tuli isäkin siihen.
– No, mitäs hommia teillä on ... matkalle lähtevän näköinen?
– Niin, johan on aika lähteä.
– Minne on semmoinen kiire?
– Suureen avaraan maailmaan ... ei ole mitään varmaa määrää ... sinne menen, minne tie parhaiten vie.
– No, mutta eihän aamiaista syömättä.
– Kiitoksia vain!
Elli ei saanut ruokapöydässä mitään kulutetuksi.
Ylioppilas puheli kaikkien kanssa iloisesti ja huolettomasti. Ja koko ajan etupäässä siitä, kuinka hauskaa on olla vapaa ja kulkea sinne, minne halu vetää.
Ellin täytyi kesken syöntinsä nousta ja mennä kamariinsa.
Siellä hän oli niin kauan, kun kuuli isän häntä kyselevän.
– Herra Kalm lähtee ... tule heittämään jäähyväisiä...
Ellin kasvot olivat itkettyneet, ja hän näki, että muut sen huomasivat. Lieneekö ylioppilaskin sen nähnyt, sillä hän ei uskaltanut katsoa häntä silmiin.
Lähtevä heitti hyvästinsä, ja Ellistä tuntui, että hän puristi hänen kättään. Mutta ehkä hän vain niin kuvitteli.
Sitten menivät kaikki ulos. Elli taisteli kauan siitä, menisikö hänkin, mutta ei kuitenkaan voinut olla menemättä verannalle. Ylioppilas istui jo rattailla.
– Eikö matka sovi täältä kautta vielä tänä kesänä? kysyi isä.
– Ehkä sopii ... en tiedä varmaan ... vaan on se hyvin mahdollista.
– Jos sopii, niin terve tulemaan meille!
– Kiitos vain!
Hän kohotti lakkiaan, ja hevonen lähti liikkeelle. Jo oli pannut lakkinsa melkein päähän, kun huomasi Ellin verannan ikkunassa. Kohotti sitten vielä hänellekin. Hevonen kiskaisi juoksuun. Ylioppilas vähän horjahti taapäin ja tarttui ohjaksiin. Ja kohta ei erottanut pölystä muuta kuin valkoisen lakin ja hevosen vilkkuvat kaviot pyörien välitse. Sitten katosivat nekin tien käänteeseen.
Ja yhteen hämärään lauttaan suli Ellin silmissä ikkuna, vihreä pihamaa, käytävän koivut ja punainen portti.