Rakkaus (Södergran)
| Rakkaus Kirjoittanut Edith Södergran |
- Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
- Jätin sen kalliolle meren rannalle
- ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
- Ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
- join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
- Sinä näit, että olin kaunis
- ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
- Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja kotimaani.
- Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
- Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun katsoa itseäni.
- Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja murenivat tomuksi,
- näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi – katoamistaan.
- Oi sulje minut syliisi niin lujasti että ei minulta mitään puutu.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.