Ruotsalainen ja Suomalainen
Ulkoasu
Ruotsalainen ja Suomalainen. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell |
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Svenskan och Finskan. |
- Ruotsalainen.
- Nuori urho, auraltasi vasta tullut hurjin päin,
- Vanhan varusniekan urhon peisten-taittoon haastat näin.
- Olet nuori, kokematon, ensi vuoron siksi saat;
- Muista: käsi koeteltu iskut iskee voimakkaat.
- Suomalainen.
- Nuori olen, ylpeäkin siitä: ikinuorna sain
- Laulaa kauneutta unten, muiston ihmemaailmain;
- Hetkeäni varroin – tullut on se nyt kuin pitkäinen,
- Näet, kuinka halveksitkin, kypärpää, sen kalveten.
- Ruotsalainen.
- Tulet tarun hämärästä tervasroihu kädessäs,
- Keskipäivän loisteess’ olen – vuosisadat edelläs.
- Riennä, vaan jos voittaa mielit, ota vastaan kiitoksin
- Tähkäpäitä vainioni, vuosisatain valvatin.
- Suomalainen.
- Sull’ on laulun latvakukat, ylhät aarteet aatteiden,
- Suomen rakkaus on mulla – enpä osaa vaihtais, en.
- Kohta aukee hauta, vartoin kylmenevää sydäntäs,
- Jätät aartees kansalleni – minä olen perijäs.
- Ruotsalainen.
- Viel’ on sydämeni terve, tuhansissa sykähtäin;
- Usko, totuus sinullekin puhui minun äänelläin.
- Huomenna jos voiton lipun minun haudallani näät,
- Haudan yötä pimeämpään pimeyteen itse jäät.
- Suomalainen.
- Niissä tuhansissa sydän elää ilmastani kait;
- Uskon, totuuden jos annoit, sotureita niille sait.
- Kului, katkee soittos kieli, – eivät kuole virret ne,
- Joita kerran soitit täällä, lapsuudessa kansamme.
- Ruotsalainen.
- Jos ne elävät, mä elän; kaadut minun kaatuissain.
- Vielä mestarisi olen, sinä oppipoika vain.
- Ylhät vallat päämme päällä punnitsevat työni, työs –
- Pisin, uskollisin työ on taivaan rakastama myös.
- Suomalainen.
- Totuus, Vapaus ja Laulu vievät meidät jumaliin
- Soittain kielten kultalyyraa, syttäin elon sydämiin,
- Sävel isänmaasta silloin muita ihanammin soi;
- Miten muukalainen täällä todesti sen soittaa voi?
- Ruotsalainen.
- Tulin siemenenä – olen myrskyluodon tammi nyt,
- Täällä noussut, tätä maata synnyinmaana syleillyt.
- Jaksanet, niin kisko irti, heitä mereen kuohuvaan –
- Puoli Suomeamme seuraa mua hautaan, unholaan.
- Suomalainen.
- Seison maani sydämessä – honka, iät vihertäin;
- Jylhän korven unhoss’ elin jäisin verhoin – terveeks jäin;
- Kevät saapui, Suomen sydän toivoo, hehkuu, rakastaa –
- Latvas varjon yli verkkaan nuori pääni kohoaa.
- Ruotsalainen.
- Peitset pois – on timantista kärki niiden kummankin.
- Iäinen ne meille antoi totuutensa taistoihin.
- Kilvan maata rakastamme, itse ikuistuen niin –
- Katso, suurin uhri puhkee ihanimpiin kukkasiin.
Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.