Sanansaattaja Marathonin taistelusta
Ulkoasu
Sanansaattaja Marathonin taistelusta. Kirjoittanut Richard von Meerheimb |
Suom. Jalmari Finne. |
- Akropolis!
- Oi pyhä linna jumalten,
- Kuin loistavana nouset siniyöhön
- Ja mahtavana mainit mulle:
- On maaliin päästy...
- Niin, maaliin ... viimein...
- Nyt vaivu, heikko polvi,
- Mi matkan juoksuun uuvuit...
- Nyt tulvi esiin verivirta
- Haavoista rinnan!
- Hetkeksi vielä hengelleni siivet
- Oi, luojat, suokaa.
- Ma Ateenalle tahdon tiedon tuoda:
- Maa on taas vapaa!
- Persian uhkaavasta orjuudesta
- Se pelastui...
- On vapaa Kreikanmaa!
- Jo herää, vartija! Sa portti avaa,
- Ateenan muurein sisään minut päästä.
- Ma voiton viestin tuon...
- Tuon Marathonista...
- Oi kiitos, vanhus! Olkaas vasten
- Sa tue mua kuolevaa!...
- Tuo vettä, jotta kielen kostutan,
- Min tomu, päivän helle kuivasi...
- Ja nyt, viel’ viime voimin ... kaiu...
- Oi kalpa kilpeheni kalskahda
- Ja levostansa nosta Ateena!
- Hoi, tänne, miehet, vuoteiltanne!
- Ja naiset, lapset herättäkää kaikki!
- Hoi tänne, hoi!...
- Oi, katso, ilon aavistus
- Nyt meluavan joukon syytää kaduille!
- Ei ... ei ... te rakkaat ... tyynnä vuottakaa,
- Ei yksitellen ... kansalle ma kerron.
- Poikanne hurmeissansa kaatui ... voitti!...
- Niin, vielä suojaa, pyhä Hellas,
- Pallas Ateene sua!
- Herakleen voima terästävi vielä
- Sen jäntereet!
- Ja sykkii Argonauttain sankaruus
- Povissa Hellaan miesten!...
- Rohkeutta kyllä tarvittiin,
- Kun hurjana kuin sula kultavirta
- Tulisna saapui vihollisten ylivalta,
- Kymmenenkertaa meitä suurempana.
- Ja barbaareitten vahvat sotalaivat
- Täyttivät koko meren ulapan.
- Kauheine aseineen
- Se näytti krokodiililta,
- Mi suomuselkäisenä
- Rannoilta Vähän Aasian
- Läntehen lähtee
- Ja kääntää peloittavan surmakidan
- Hellaaseen päin!
- Se turhaan ponnisti!
- Minervan pojat syöksyi aseissansa!
- Ja heidän kilpiin välkkyin kuvastuu
- Barbaarikansan uhmailevat aseet.
- Euboia huutaa. Eretreia vaatii kostoon!
- Anteeksi suokaa, isät Ateenan,
- Tuo leimuavan kiihkon villi liekki...
- Vaan moisen sankarteon muisto saattaa
- Taas eloon sielun voimat...
- Ja kuolon tulon poistaa hetkiseksi.
- Juomasta kiitos... maistui nektarilta.
- Ateenan jaloin urho, maljan juon,
- Sun maljas juon, Miltiades.
- Miltiades, hän urhomielisnä
- Jumalten suurten turvaamana
- Vei pienen aseistetun joukkonsa
- Kaupungin muurin suojasta
- Ja urheana syöksyi tasangolle
- Vastahan rautarintaa Persian.
- Vanhukset, keskiyöhön katse luokaa,
- Keskellä Kyteroonin vuoriseudun
- On laakso, jonka suipentavat
- Nuo Penos ja Pentelikon.
- Se alangoksi laajenee
- Taas Marathonin luona.
- Jo kaukaa loisti meidän silmihimme
- Keskeltä meren tyrskyin pauhaavain
- Barbaarilaivastojen purjepilvet,
- Ja rannikolla välkkyi sotateltat
- Medialaisen Datoksen
- Ja liittokumppaninsa Hippiaan,
- Tuon, joka Ateenassa ennen valioi,
- Vaan nyt ... on isänmaansa pettäjä.
- Ja kas, kun Eos nousi rusoposkin
- Vaahdosta aallokon
- Ja laajan laakson asevälkkyvän
- Se verhos aamuruskonsäteisiin,
- Niin kuolonaavistus se meille kuiskas:
- »Te ootte Styxin omat
- Nyt pojat kaikki Attikan!»
- Vaan Hellaan reipas rohkeus
- Tuon kuoloon vihittyjen joukon täytti;
- Ja barbaareitten tylsät mielet mursi
- Voimakas tarmo Kreikanmaan;
- Oot tosi sankari, Miltiades;
- Sa kaikki punniten ja viisaana
- Teit heikon jättivoimaiseksi,
- Persian ylivoiman pakoitit
- Pakohon lailla haavoitetun haukan,
- Sa ajoit yhteen hurjat ratsukansat,
- Niin, että sullottuina yhteen avutoinna
- He miekkaa eivät voineet käyttää.
- Vuoristo suojas meidän heikot joukot
- Ja maahan lyödyt puut ne salasi
- Näin ratsujoukon hyökkäyksen estäin.
- Oi, kuule, kuinka kaikaa symbaalit ja ooboit...
- Kas, tuolla vyöryy kautta laajan tasangon
- Aseitten meri!
- Me emme hyökkäystä vuottaneet,
- Ei, niinkuin uljas uija syöksyy
- Keskelle hurjaa tyrskyn pauhua,
- Niin me!
- Puolpiiriin käyden vuoren juurelle
- Ja rientoaskelilla kiiruhtain
- Oikea sekä vasen siipi kiitää
- Kilpien, peisten keskustahan
- Päin hämmästykseen jääpää vihollista.
- Jo horjuu oikea ja vasen siipi
- Persialaisten armeijassa...
- Ne horjuu ... häilyy ... väistyy pakoon!
- Ne kiitävät kuin kepeet antiloopit.
- Me heitämme kuin tumman pilven
- Nuolia, peitsiämme,
- Ja ahdistamme heidät merta kohden.
- Vaan heikontuipa keskustamme,
- Sen johtaja vaikk’ oli sankarpari
- Temistokles ja Aristides,
- Ei voinut kestää sitä hyökkäystä,
- Mi siihen sattui myrskyn voimalla
- Aasialaisen sotarinnan keskustasta,
- Mi kiilan lailla Kreikan syömen mursi.
- Kaikuipa tuskanhuuto sivustoihin
- Korvihin voittavien helleenein,
- Kun apuun huusi veljet hädässänsä...
- Me takaa-ajon sikseen heitimme
- Ja lailla vahvan rautapaulan,
- Mi karhunajossa näin yhteen kääntyy
- Ja sulkee pedon julmaan syleilyynsä.
- Niin näki voiton sokaisema Persia,
- Ett’ takaa kimppuun hyökätään,
- Ja oikealta, vasemmalta,
- Pelastustiekin rantaan suljetaan!
- Ja pysähtyipä Kreikan keskusta,
- Paenneet peitset hyökkäykseen kääntyi,
- Barbaarein pilkka vaihtui kuolonlauluun,
- Kalskuivat kalvat, kallot murskaantui,
- Ja falanginsa peräytyessään
- Toisiaan jalkojensa alle murskas.
- Ja Vähäst’ Aasiasta tullut ratsujoukko
- Ylitse jalkaväen kiisi vimmattuna
- Merelle niinkuin hiekka aavikon.
- »Laivoihin! Pakoon!» kaikui huuto,
- Päällikön ääni kesken taistelun.
- Vaan pelastusta tuovaan rantaan kiisi
- Jo ennen heitä pojat Kreikanmaan
- Ja tuhansien hurmeen valuessa
- Punaisna läikkyi meri Joonian.
- On sotataltat, voittomerkit meidän,
- Ja dromedaarit, elefantit kaikki,
- Ja niiden tuomat aarteet itämaan,
- Helmiä, jalokiviä, on meidän!
- On Datis heidän johtajansa kuollut!
- Ja Hippias, tue petturi, sai surman,
- Hän hukkui suohon!
- Kymmenentuhatt’ barbaaria kuoli.
- Laivoistaan, jotka vuotti merellä,
- Kiitävi kohta meidän satamaamme
- Nuo kauniit, monihangat galeerinsa,
- Ne, joissa oli kahleet meitä varten.
- On niissä marmoria, joista aijottiin
- Häpeämerkki meille laatia,
- Vaan oman turmansa se onkin merkki.
- Nyt olen loppuun päässyt!
- Ja sydän väsynyt jo ilmoittaa,
- Mun elämäni loppuhunsa tulleen!
- Viimeisen kerran leuto tuulonen,
- Mi liidät Jumalien pyhätöstä,
- Kuin Elysiumiin mua kutsuisit,
- Mun verhoo mailman sulo ihanuuteen,
- Mun verhoo tuulahdukseen Kreikanmaan!
- Ei, äiti, äiti ... armas, rakas äiti,
- Miks itkusilmin maahan heittäydyt?
- Ma olen Kreikan suurin sanantuoja...
- Sa olet äiti pojan urhoollisen...
- Ja ... maa ... on vapaa!...
- Ma mitä enää huolin maailmasta.
- Suo kätes ... kätes mulle ... armas äiti...
- Ja pääni nosta sa,
- Tuo kuoloon valmis pää...
- Se käännä sinne ... missä kuolemattomuuden saimme,
- Katseeni sinne suuntaa, miss’ on voiton tanner,
- On Marathon!...
Lähde: Lausunto-ohjelmaa. 1920. Kaunoluvun opetusta ja esitystä varten koonnut Onni Savola. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.