Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 16. Pirun silmä
| 15. Eräkäs | 16. Pirun silmä. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
17. Hautajaiset |
Kaksi erämaan maamiestä, jotka eivät milloinkaan olleet taskukelloa nähneet, löysivät käyskennellessään Oulun katuja, kulta kellon.
Toinen otti sen ylös sanoen: mikähän tämä koreus on? Toinen katseli ja kuulteli sitä tarkasti. Sitte sanoi: mutta se on elävä, kuule kuinka se panee!
Tarkasti kuunteli nyt kumpikin ja kun kuulivat sen napinan ja näkivät viisarin liikkuvan, viskasi hän joka sitä piti, sen kauhulla pois, huutaen: se on pirun silmä. Toinen hyppäsi kauhistuksissaan takaperin, otti kiven, jolla viskasi kivi-kadulla makaavaa kelloa, mutta ei sattunut siihen.
Nyt miehet molemmat kivittämään tätä pirun silmää siksi, että saivat sen säretyksi ja vaikitetuksi. Vasta sitten uskalsivat käydä sitä lähemmäksi. Vakuudeksi, ettei se enää rupeisi elämään, hakata koputtivat sitä vielä kahden kiven välissä siksi, että se oli ihan litteä. Tätä vielä tehdessään tuli kellon omistaja sitä hakemaan.
Kaupungin koulun esimies oli koulumatkallansa pudottanut kellon. Pian kaipasi hän sitä ja kävi siis samaa tietä takasin sitä hakemaan. Ja nyt löysi miesten hyvissä mielin kallista kelloansa takuttelevan ja se oli hänellä vieläkin talleempi kun oli lahja eräältä kiitolliselta oppilaalta.
Miesten tietämättömyys säälitti häntä enemmän kun kellon kadottaminen, vaikka rakas se hänelle oli; mutta vielä enemmän huoletti häntä kotimaalaistensa tietämättömyys ja raakuus.