Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 18. Vanha kuva-maalari
| 17. Hautajaiset | 18. Vanha kuva-maalari. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
19. Wacklin ja Niska |
Oulussa oli vanha arvostettu, omituisen luontonen, Toppelius-niminen kuva-maalari. Se oli viisas, harmaapäinen ukko, joka luonnoltansa oli sen muinaisaikasen viisaan tapanen, joka kaikkia nauroi.
Vaikka ukon maalari-kunto ei kyllä ollut Titianin tai Apelleksen vertainen, niin oli hän kuitenkin siinä viimeksi sanotun tapanen, että säätyä ja arvoa katsomatta sanoi suoraan totuuden kelle hyvänsä, missä arveli asian niin vaativan. Apelles muistutti Aleksanderia hiljain äänin lausumaan ajatustansa hänen teoksistansa, etteivät oppi-pojat nauraisi, sillä ne ymmärsivät paremmin arvostella niitä. Eräs vanha saksalainen lääkäri, asessori Earger käytti sairaillensa aivan vähän ihmistapasia lääkkeitä. Tämä nyt kiivaasti muistutti maalarillemme muutamia virheitä työn-alasessa taulussa.
Nämä virheet, sanoi hän, omistan minä ja näytän ne julkisesti. Mutta teidän erhetyksenne kätkette te maan alle.
Eräs varallinen, ei aivan hyvä-luontonen mies antoi saman maalarin korjata ja uudistaa kuvansa, joka nuorena ollessaan oli tehty. Miehen ristimä-nimi oli Kristian ja se yksinään oli merkitty taulun alle.
Hän ja Toppelius-ukko olivat muuten hyvät ystävät ja naapurit, mutta nyt olivat tulleet epäsopuun talojensa raja-aidasta. Rikas Kristian oli vaatinut köyhän maalarin naapuri-sovun tähden antamaan perään. Mutta tämä ei unohtanut kärsimäänsä vääryyttä. Nimen perään pani hän siis hienoilla kirjaimilla lisäten sanan ”tyranni”.
Omistaja sai kuvansa, mutta ihastuneena nuoruutensa muodosta, ei huomannutkaan maalarin lisäystä. Taulu ripustettiin parhaimpaan huoneesensa, jossa ilkkuen sitä näytteli ystäville ja tuttaville leikillisesti sanoen: luulisitteko tuon olevan ukon itsen? Minun täytyy sen todistaa, muuten ette sitä ehkä uskoisi. Tuonnäkönen olin minä nuorena. Vieläkin toivon olevani sama, vaikka kasvojen muoto vähän on muuttunut, lisäsi hän mielihyvissään.
Oliko sinulla jo silloin sama nimi kun nyt, kysäsi pilkallisesti nauraen yksi ystävistänsä.
Onko nimi muutettava muodon muuttuessa? Ei suinkaan; sama nimi minulla on ollut nuoruudesta ja sen toivon kunnialla pitäväni hautaan asti.
Oliko nimesi jo silloin tyranni, kysyi ystävä.
Tyranni, kertoi Kristian, kun nyt huomasi maalarin nimen perään lisäämän sanan. Paikalla käski hän viedä taulun pois, eikä sitä enää sen perästä nähty.
Muutamat ukon maalamat taulut ovat niin kummalliset, että ansaitsevat erittäin muutaman sanan. Vaikka muuten sisältönsä suhteen pilamaiset, olivat kuitenki hyvin ja somasti maalatut. Sellaisen leikinteon näytti ukkoa itseä huvittaneen.
Pudasten kirkossa nähtiin alttari-taulussa punaposkisia enkeleitä, jotta tanssivat polskaa. Alempana paloi helvetin tuli niin selkeästi ja loistavasti, että moni akka pyörtyi katsellessaan niitä julmia kärmiä, jotka siinä olivat tulikivilöylyssä pistellen ja pureskellen ukkoja ja akkoja kunnes pienemmät perkeleet riepottivat nuorta kansaa tukasta ja saatana itse ilosta irvistellen joi koko seuran maljaa paloviinassa. Taivaasta kurkisteli pienet enkelit nauraen koko menoja. Toisessa paikassa nähtiin kolminaisuus hevosella ratsastaen. Isä-jumala istui hevosen selässä avo-jaloin, kaapu hartioilla ja kirkkauden säteet pään ympärillä. Poika istui takapuolta saman hevosen selässä ja pyhä henki lenteli ylinnä pilvissä ettei häntäkään matkalla puuttuisi.
Lumijoen kestikievarissa oli ukko koko seinälle maalannut paratiisin. Hyvän-tiedon puun juurella seisoivat Aatami ja Eeva viattomuuden puvussa mielitekosesti katsellen omenaa ja kuunnellen kärmeen vietteleviä lauseita. Vaikka kyllä monenlaatusta karjaa siinä näkyi esivanhempiemme ympärillä, niin luulisi toki niitten vähä ihmetellen sitä seikkaa että lappalainen peuroinensa pulkkaansa sidottuna, karva-kintaat kädessä hyvää vauhtia ajoi ohitsensa. Vähän matkan päässä luistivat pienet alastomat pojat liukkaalla jäällä sulosessa paratiisissa.
Tässä kohdassa jäi mestarin tarkotus selittämättömänä. Mutta ukko piti sen itse omana salaisuutenansa ja nauroi makiasti keksimillensä.